Roolipelaaminen on lyhyen historiansa aikana saanut osakseen paljon ennakkoluuloja ja suoranaista vastustustakin. Ennakkoluulot eivät ole niin vaarallisia ja väärät luulot on helppo oikaista, mutta roolipelien varsinainen vastustaminen on ikävämpi asia.
Suomessa ropevastaisuus on jäänyt yksittäisiksi, yleensä hupaisiksi tapauksiksi. Yhdysvalloissa sen sijaan on kiihkoilijoiden lisäksi yhdistyksiä, jotka koettavat saada roolipelit kokonaan kielletyiksi.
Varsinaiseen puolustustaisteluun ei täällä Suomessa ole tarvinnut ryhtyä. Siitä ovat pitäneet huolen, yllätys yllätys, juuri vastustajat. Kuulostaako oudolta? Lue eteenpäin.
Orjuutusta ja murhia
Miksi roolipelaaminen on niin kauheaa? Mikä siinä on niin hirveän vaarallista tai turmelevaa? Ei mikään muu kuin ne turhat ja väärät ennakkoluulot.
Vastustajien kuviteltu kollektiivinen vastaus voisi olla: "Roolipeleissä pelaaja joutuu pelinjohtajan valtaan. Hänet pakotetaan palvomaan saatanaa ja manaamaan demoneita. Hänet houkutellaan mukaan kulttiin/uusnatseihin/orgioihin/rikoksiin."
Useimmiten pohjalla on silkka väärinkäsitys. Ulkopuolisten henkilöiden on joskus niin vaikea tajuta, etteivät PELAAJAT tee loitsuja tai tapa ketään, vaan ainoastaan pelaajien HAHMOT mielikuvitusmaailmassa.
Demonien kuvat
Kun oikeaa tietoa ei ole, on helppo ärmättää omien käsitystensä pohjalta. Kerronpa muutamia kokemuksia vuosien varrelta.
Eräs asiallisen tuntuinen nuorimies oli huolissaan roolipelien vaikutuksesta nuorisoon. "...kun niissä on kaikkia raamatun kieltämiä juttuja, paholaisia, noitia ja taikoja!" Valistin häntä, että ensinnäkin peleissä on kyse kuvittelusta eivätkä pelaajat oikeasti tee mitään loitsuja. Lisäksi useimmiten pelaajat taistelevat hyvän puolella pahaa vastaan nimenomaan tuhoten noita demoneita ja noitia. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan nuorukainen kehotti minuakin lopettamaan pelien kanssa puuhastelun, "kun niiden kirjojen kansissa on niitä demonin kuvia."
Muuan äiti kirjoitti lehden yleisönosastoon huolestuneena roolipelien vaikutuksesta. Tukenaan hänellä oli karu kertomus tosielämästä. Hänen ystävänsä tyttären poikaystävä pelasi roolipelejä, mutta tahtoi irti niistä saatuaan öisiä traumoja (!). Kuitenkin jo eroamista seuraavana päivänä onneton poika katkoi kätensä (!!). Ystäviensä mukaan hän oli myös muuttunut syrjäänvetäytyväksi. Kirjoittaja tiesi myös, että roolipeleissä luolamestari manaa kuolleita ja harjoittaa mustaa magiaa pelaajia kohtaan (!!!).
Tuollaisissa tapauksissa tuntee itsensä aika avuttomaksi. Jos toisen käsitys on noin vankka niin ei sitä järkipuheilla muuteta!
Median vastuu
Lehdistökin syyllistyy pieniin ylilyönteihin. Välillä olemme voineet lukea mitä ihmeellisimpiä juttuja roolipeleihin liitettyinä.
Alibi-lehden artikkelissa "Palvooko lapsesi saatanaa?" vuodelta -93 saimme tietää seuraavaa: "Roolipeleissä jokaisella pelaajalla on oma roolinsa, jonka puitteissa pelaaja suorittaa pj:n määräämiä tehtäviä. Näihin voi kuulua tappaminen tai surmatuksi tuleminen." Kirjoittajan asiantuntemusta kuvaa jatko, jossa hän kertoo, että lelukaupoissa myydään roolipelien pelilautaversioita, mutta kehittyneemmät pelaajat oppivat pelaamaan ilman lautaa! Hän myös tietää, että "Hurjimmista fantasiaroolipeleistä ei ole pitkä matka saatananpalvontaan."
Ihmeen sitkeästi tuo saatananpalvonta halutaan yhdistää ropeihin, vaikka mitään syytä ei ole. Ilmeisesti on vain helppoa yhdistää kaksi mystistä ja vähän pelottavaa asiaa toisiinsa vaivautumatta ottamaan asiasta selvää. Tuollainen laiskuus, varsinkin ammattilaisten taholta, puistattaa.
Porilainen paikallislehti varoitteli muutama vuosi sitten roolipelien vaaroista erästä "asiantuntijaa" kuultuaan. Kirjoitus oli surkuhupaisaa epäluulojen ja virheiden sillisalaattia:
"...kerromme saatanan palvojista ja heidän rituaaleistaan, jotka kätketään ovelasti roolipelit-sanan taakse."
"...olemme saatanan palvojien jäljillä. Huumeet, prostituutio, viina ja tupakka ovat olleet nuorisomme paheita, mutta kun siihen lisätään vielä viheliäiset tietokonepelit, olemmeko hukassa?"
Näin avartuu ihmisen maailmankuva. En minäkään aiemmin tiennyt prostituutiota nuorison paheeksi. Ja menivät vähän pelitkin sekaisin!
Myöhemmin lehdessä vielä kerrotaan, että Englannissa on tapauksia, joissa tietokoneen välityksellä (!) Dungeons & Dragonsia pelanneet ovat jopa KUOLLEET tietokoneen ääreen tai menneet täysin sekaisin. Toimittaja VOISI tietysti tarkistaa asian. Mikä ne pelaajat monitorin ääreen muka tappoi, ruudusta paukahtanut paholainenko?
Asian vierestä
Monta vuotta sitten oli eräässä iltapäivälehdessä juttu otsikolla "Tämä peli tappaa". Lehden kuvassa oli Mattelin AD&D-videopelimoduli, joka kaikella kunnioituksella oli mahdollisimman kaukana "oikeista" roolipeleistä ja niiden vaaroista.
Televisio ei Suomessa ole syyllistynyt kovin kummoisiin mokiin ropejen osalta. Enimmäkseen jutut ovat olleet asiallisia, tosin poikkeuksiakin löytyy. TV:n aamupäiväohjelmassa oli erään huolestuneen äidin haastattelu. Hän oli varma siitä, että roolipelit olivat johtaneet hänen poikansa turmioon ja saatananpalvontaan, ja että kaiken takana ovat uusnatsit! Väitettään äitihenkilö ei pahemmin perustellut.
Näyttipä rouva lopuksi television ruudussa erästä hirmuista ropeseikkailuläpyskääkin, jossa kuulemma manattiin demoneja. Tuosta olin erityisen otettu, sillä sattui tuo seikkailu olemaan minun tekemäni.
Mystistä väkivaltaseksiä
Huvittavaa sinänsä, että takavuosina roolipelien vaaroista kohkattiin enemmän kuin nyt. Nykyisin siihen löytyisi paljon helpommin jopa jonkinlaisia perusteita..
Viime vuosina monet pelien valmistajat ovat tulleet paljon rohkeammiksi kuin muinaisen AD&D:n tekijät. Silloin närkästystä herättivät jo hirviöluettelon demonit. Se tuntuu kuitenkin varsin kesyltä verrattuna tämän päivän roolipeleihin, joissa asioita käsitellään niiden oikeilla nimillä. Väkivalta, kidutus, kuolema, seksuaaliset poikkeavuudet, paholaiset ja mielisairaudet saavat kaikki sijansa.
Näistä luulisi ropevastustajien saavan vettä myllyynsä. Onko järkevää esittää nuorille suunnatuissa peleissä kuvia sadomasokistisista tapahtumista ja mätänevistä toukkien täyttämistä ruumiista? Miksi pelissä on yksityiskohtainen ja karmea kuvaus syyttömän vangin kidutuksesta? Onko tarpeen antaa monen kymmenen sivun ohjeita demonihahmon luomisesta ja demonien elämästä? Tuollaisiin kysymyksiin vastaaminen ja perusteiden selittäminen olisi paljon vaikeampaa kuin aiemmin mainittujen huuhaa-väitteiden kumoaminen.
Ei hätää
Olen täysin varma siitä, ettei mikään peli houkuttele ketään mieleltään tervettä henkilöä satanistiksi tai murhaajaksi. Mieleltään järkkynyt taas voi saada kipinän vaikka Aku Ankasta.
Keskimääräinen roolipelaaja on kokemukseni mukaan älykäs, mielikuvitusrikas ja empaattinen kaveri, josta kaikenmaailman pirut ja puukot ovat turvallisen kaukana.
