Roolipelaamisen riemua

Tässä lehdessä olen uusi. Nimeni ja kuvani näkyvät yllä. Joillekin lukijoille olen varmasti tuttu Mikrobitin sivuilta, jossa viime vuoden syksyyn asti hoitelin Peliluolaa. Tästä numerosta alkaen palstani löytyy suunnilleen tältä paikalta.

Palstallani aion keskittyä edelleen roolipeleihin, mutta niiden lisäksi aion käsitellä myös keräilykorttipelejä sekä mahdollisesti muita vastaan tulevia, peliaihetta sivuavia asioita. Koska kyseessä on uusi palsta, olette te lukijat mielipiteinenne varsin tärkeässä osassa. Kaikki teiltä tulleet toivomukset, vinkit ja muu palaute kiinnostaa tietysti julmetusti. Kirjoittakaa, kommentoikaa ja ehdottakaa! Otetaan tavoitteeksemme ei enempää eikä vähempää kuin luoda tästä Suomen kaikkien aikojen paras ropepalsta!

Posti kulkee osoitteella:

Pelit

Nordic

PL 2

00040 HELSINKI MEDIA

Mistä on kyse?

Koska kyseessä on tässä lehdessä harvemmin käsitelty asia, kerron hiukan siitä, mitä oikein ovat roolipelit. Käytän mieluummin tuota lyhyttä termiä sellaisten vaihtoehtojen kuin "pöytäroolipeli" tai "lautaroolipeli" sijasta. Roolipelissä kun ei lautaa tarvita, eikä pöytäkään ole mitenkään oleellinen asia, kunhan toimii lähinnä kirjoitusalustana.

Monille lukijoille sanasta "roolipeli" tulee epäilemättä mieleen joku tuttu tietokonepeli. Ultimoista, Dragonlancesta ja Dungeon Masterista asti tietyntyyppisiä seikkailupelejä on kutsuttu roolipeleiksi. Tämä nimitys perustuu siihen, että pelissä pelaaja ohjaa yhtä tai useampaa hahmoa, jo(ide)nka olemukseen ja toimiin hän vaikuttaa omilla ratkaisuillaan. Eli ikäänkuin hän pelaisi seikkailussa yhden tai useamman henkilön roolissa.

Monien oikeita roolipelejä pelanneiden mielestä tuonasteinen "pelihahmon rooliin eläytyminen" ei vielä ihan oikeuta roolipeli-nimikkeen käyttöön. Jokainen nähköön asian tavallaan, mutta kieltämättä tietokonepeleissä on vieläkin melkoisia eroja oikeisiin roolipeleihin verrattuna.

Kaikenlainen kommunikointi ja asioiden tekeminen on roolipelissä monin verroin vapaampaa.

Parhaassakin tietokonepelissä erilaisten toimintatapojen valikoima on sangen rajattu, eikä mahtavinkaan pelitekoäly mahdollista "juonen yli hyppimistä". Jos seikkailu tapahtuu rajatussa kaupunkimiljöössä, ei pelihahmo voi lähteä maaseudulle mummon luokse perunoita keräämään, vaikka kuinka nokkelasti sitä yrittäisi. Kun mummo ja perunat eivät kuulu ohjelman hallitsemiin objekteihin, ei niitä siinä maailmassa ole.

Roolipelissä taas käytännössä vain pelaajan oma mielikuvitus on rajana sille, mitä hänen hahmonsa voi yrittää. Vaikka tietokonetta vastaava pelinjohtaja ei voi tietenkään etukäteen suunnitella seikkailuun kaikkea mahdollista (kuten vaikka mummon perunamaata), hänellä on mahdollisuus joustavasti lisätä se pelimaailmaan pelaajien niin tarvitessa. Hyvän pelinjohtajan ollessa kyseessä pelaajat eivät edes huomaa, mitkä elementit ovat alkuperäiseen juoneen kuuluvia ja mitkä myöhemmin tarpeen mukaan lisättyjä.

Näin roolipeli tarjoaa lähes rajattomat mahdollisuudet mielikuvitusrikkaille ja nokkelille pelaajille. McGyvermaiset keksinnöt vain odottavat keksijäänsä pelin seikkailujen ongelmien ja vastuksien muodossa.

Miten se käy?

Roolipelaaminen on suurimmaksi osaksi keskustelua. Mitään varsinaista pelilautaa tai muuta rekvisiittaa siinä ei välttämättä tarvita. Kynä, paperi ja nopat riittävät aika pitkälle.

Pelaajat, joista yksi toimii pelinjohtajana, istuvat vaikkapa pöydän ympärillä. Jokaisella pelaajalla on hänen pelihahmoaan kuvaava hahmolomake. Siitä selviävät hahmon henkilötiedot, ominaisuudet ja varusteet. Pelaajilla voi olla hahmojaan esittävät figuurit ja pelinjohtaja voi havainnollistaa asioita erilaisilla pohjapiirroksilla ja kartoilla. Kummatkaan näistä eivät ole välttämättömiä.

Pelinjohtajaa vertasin ylempänä tietokoneeseen. Hän on seikkailun luoja, kertoja ja tuomari. Hän yksin tietää pelin juonen, tapahtumat ja henkilöt. Hän kertoo pelaajille mitä nämä kohtaavat ja kokevat ja esittää tarvittaessa niin ystävien kuin vihollistenkin osat.

Pelihahmon yrittämät erilaiset toiminnat ratkaistaan hahmon kykyjen ja noppien avulla. Hahmo onnistuu helpommin hyvin hallitsemassaan asiassa, tehtävän vaikeutuessa myös onnistumistodennäköisyys pienenee. Iso, kömpelö ja hidas hahmo ei välttämättä ole porukan paras lukon tiirikoija, mutta voi tiirikkamestarin epäonnistuttua olla korvaamaton apu työntyessään lukitun oven läpi massallaan

 

Koska toimintavaihtoehtoja ei ole rajattu ennakolta, pelaajien hahmot voivat yrittää tehdä melkein mitä tahansa. Pelinjohtajan tehtävä on sitten päättää se, kuinka helppoa tai vaikeata onnistuminen on. Kaikkea (vähänkään järkevää) voi kuitenkin yrittää.

Yksi pelikerta kestää muutamasta tunnista puoleen vuorokauteen. Vaikka pelikerta on rajallinen, itse roolipeli ei lopu muuten kuin pelaajien niin päättäessä. Ratkaistua tehtävää seuraa aina uusi haaste ja pelattua seikkailua seuraa toinen. Hahmot jatkavat seikkailu-uraansa kunnes kuolevat tai pelaajat siirtyvät pelaamaan uutta peliä uusilla hahmoilla.

Aiheita enemmänkin

Roolipelejä löytyy maailmalta tällä hetkellä satoja. Suomessa niistä on saatavana suuri osa, ja kotimaista kieltä arvostaville löytyy heillekin lähes parikymmentä vaihtoehtoa. Pelimaailmat vaihtelevat suuresti: varhaisesta keskiajasta huikeisiin avaruuseikkailuihin, kyberpunkista kauhuun ja kaikkea siltä väliltä. Jokaiselle pitäisi ainakin teoriassa löytyä jotakin, oli aihetoivomus sitten mikä tahansa.

Pelien suosio luonnollisesti vaihtelee, mutta tietyt pelit pysyvät pinnalla jatkuvasti toisten ratsastaessa vallitsevan muodin mukana ja hävitessä sitten. Pelatuimpien roolipelien joukkoon kuuluvat muiden mukana perinteiset fantasiaroolipelit Advanced Dungeons & Dragons (AD&D) sekä monille kirjoista tuttu Keski-Maa. Kauhunsekaista goottiromantiikkaa pelaajilleen tarjoavat monivuotiset suosikit Vampire ja Werewolf. Teknistä ja futuristista genreä edustavat hyvin muun muassa peruscool Shadowrun sekä viime kuukausien hitti Babylon Project.

Ja niinkuin pelejä ei muuten riittäisi, onpa joku (miksi kaikki tuijottavat?) väsännyt kuulemma zombie-aiheisenkin roolipelin. Sattuneesta syystä en lähde peliä muuten arvostelemaan, mutta ainakin hahmoon eläytyminen käy helposti tyhmemmältäkin pelaajalta!

Lisää aiheesta

  • Roolipeli tappoi pelaajan!

    Roolipelaaminen on lyhyen historiansa aikana saanut osakseen paljon ennakkoluuloja ja suoranaista vastustustakin. Ennakkoluulot eivät ole niin vaarallisia ja väärät luulot on helppo oikaista, mutta roolipelien varsinainen vastustaminen on ikävämpi asia.

    Suomessa ropevastaisuus on jäänyt…
  • Taisteluun!

    Eräs kiinnostavimpia asioita roolipelien seikkailuissa ovat epäilemättä taistelut. Monessa pelimaailmassa ja -kampanjassa ne ovat oleellinen osa peliä ja sen tapahtumia. Pelataan sitten örkkejä vilisevässä Keski-Maassa tai Darth Vaderin hallitsemassa Imperiumissa, aina löytyy vihollisia…
  • Roolipelit ja "roolipelit"

    Tietokone- ja konsolipelien yhteydessä puhutaan aivan yleisesti "roolipeleistä". Jotenkin tuo nimitys kiusaa meitä "oikeiden" roolipelien harrastajia. Koska en tiedä itsekään tarkasti miksi, päätin analysoida mainittujen pelien eroja.

    Tietokoneroolipelistä puhuttaessa tarkoitetaan yleensä…