Bit.Trip Beat on yksinkertaisuudessaan todella kaunis. Se on doupatun Pongin ja 8-bittisiä biittejä pusertavan bemanipelin omalaatuinen ristisiitos.
Ruudun vasemmassa laidassa on maila, jota liikutetaan ylös ja alas näppärästi Wiimotea pituusakselinsa ympäri kiertämällä. Ruudun oikeasta laidasta syöksyy vasemmalle pieniä neliöitä kuusnepamaisen konemusiikin tahtiin. Kun vasemman laidan maila torjuu neliöt, pistetili karttuu ja biitit täydentyvät terävillä efekteillä.
Neliöiden määrä nousee pikkuhiljaa ja niiden liikeradat muuttuvat kirjaimellisesti kieroiksi. Kun puoli tusinaa neliötä viuhuu kohti vaihtelevilla kierteillä, selkäydin ja refleksit joutuvat ylitöihin. Jos huomio keskittyy liikaa taustalla löllyviin kirkuvan värisiin polygonivirityksiin, se on menoa. Ei tosin heti, sillä yksi tai useampi huti ei vielä lopeta sessiota.
Sössiminen karkottaa ensin graafiset efektit, virheiden toistuessa värit kaikkoavat ja musiikki lakkaa. Pong-ilmapiirissä kohteiden havainnointi helpottuu ja lyhyt onnistumisputki palauttaa toiminnan ennalleen. Mustavalkoisella ruudulla Wiimote-pilpatuksen tahtiin haparointi lopettaa koko show’n. Tiimimoninpelissä trippailua helpottaa useampi maila.
Kolmen pitkän biisin Bit.Trip Beat on retrofiilistelijän ja teknohörhön toiveuni. Se on metrikaupalla enemmän kuin osiensa summa. Bittitrippailun addiktiivisista ja adrenaliinihuurujen siivittämistä biiteistä on vaikea päästää irti ennen loppua, jonka jälkeen ennätysmetsästys vasta alkaa. Lisää kokeellista kamaa latauspalveluihin, kiitos: Bit.Trip Beat ei olisi ikinä päätynyt kaupan hyllylle.
91
