Crysis-fanit ovat tunnettuja muukalaisvastaisuudestaan. Varoitus: Ihmiskunnan viholliset tulevat taas ja vievät työt ihmisvihollisilta.
Crysis syntyi vapaana viidakossa, mutta muutti kapeiden katujen konsoloituun New Yorkiin. Trilogian päätösosa vetää välistä – nyt New York on viidakko.
Edellisestä yhteenotosta on kulunut kolmekymmentä vuotta. Luonto on lunastanut omansa. Kuvun alle eristetty suurkaupunki on vehreä kesanto, jonka rakennusten julkisivut murentuvat ja raudoitukset ruostuvat. Kasvoton CELL-korporaatio hallitsee maailman energiamarkkinoita Ceph-avaruusolioiden teknologialla. Salaisuus on haudattu ulkopuolisilta suljettuun kaupunkiin. Apuun tarvitaan Laurence ”Profeetta” Barnes, osaksi ihminen, osaksi nanopukuinen kone, ihan pikkuriikkisen myös Master Chief.
Han Solon unesta herätetty Profeetta on pumpattu niin täyteen muukalaisteknologiaa, että uskollisuudesta ihmiskunnalle ei ole enää varmuutta. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole. Nanopukunsa kyborgikykyjä tehokkaasti hyödyntäessään Profeetta on täysin ylivertainen, joskin toikkaroidessaan haavoittuva ja nopeasti kuollut.
Crysis 3 on taktista voimafantasiaa.
Jousimiehen aika
Korporaatioiden johtama maailma ja vallantavoittelussa näppinsä polttava suuryritys on suunnilleen yhtä innostavaa ja omaperäistä kuin nimet CELL ja Ceph. Vähät siitä! Nimillä ja juonella ei ole väliä, kun piruparka seisoo keskellä kiikarikiväärini ristiä.
Vihollisesta pääsee eroon myös veitsellä, mutta taljajousi on tappamistyökalujen ykkönen. Se taitaa myös hiljalleen olla ottamassa paikkaansa räiskintäpelien uutena suosikkiaseena. Crysis 3:ssa yksittäinen nuoli on tehokas kuin lippaallinen konetuliaseesta. Äänenvaimennettu mahtiase rikkoo osin pelimekaniikkaa, sillä metsästäjä tiputtaa kohteen kerrallaan, nappaa nuolen uhrin ruumiista ja alkaa väijyä seuraavaa uhria. Epäreilua, mutta aika hauskaa!
Aseissa on valinnanvaraa, mutta niiden tärkein yhteistyökumppani on näkymättömyys. Lyhyen nanopukunäkymättömyyden aikana on vaihdettava piilopaikasta toiseen ja jos mahdollista niistettävä vihollinen huomiota herättämättä. Toinen suojavaruste on suojakenttä. Se on kuitenkin vain kakkosvaihtoehto, jota käytetään, jos paljastuu eikä ramboilulle ole vaihtoehtoa.
Häiveteknologia ja suojakilpi kuluttavat nanopuvun akun tyhjäksi nopeammin kuin kuusi vuotta vanha kannettavani. Mitä nopeammin liikkuu, sitä nopeammin mehu loppuu. Puku lataa itsensä kuitenkin täyteen hetkessä. Energian jatkuva pikalataaminen vastaa oikeastaan runkkuhuohotusta eli haavojen parantumista hetken huililla. Sekin Crysiksestä löytyy, joten pelissä on oikeastaan tuplarunkkuhuohotus – ladataan sekä terveyttä että akkua. Tupla ei kuitenkaan nosta ketutusta toiseen potenssiin, vaan jatkuva energiasta huolehtiminen on mukavan taktista. Eikä Crysis onneksi sorru liian tarkaksi manageroinniksi. Kun akusta loppuu virta, saattaa Profeetta kestää tulitusta juuri sen hetken, että akku ehtii taas latautua.
Nanotetsariin mahtuu kaksi asetta, jousi, kranaatteja ja räjähteitä. Lisäksi Profeetta voi ottaa väliaikaisesti kantoon järeän alien-aseen. Jousta ja perusaseita voi kustomoida erilaisilla tähtäimillä, piipuilla ja erikoisominaisuuksilla. Pukuaan voi parantaa uusilla ominaisuuksilla ja jouseenkin on neljänlaisia nuolia. Vaihtoehtoja on enemmän kuin mihin tässä normaalipituisessa räiskinnässä ehtii tutustua.
Selviytyjät: New York
Crysis 3 on johdatusta alusta loppuun. Checkpoint on aina parin sadan metrin päässä. Matkalle osuu yleensä huone tai rajattu ulkotila, johon astutaan sisään yhdestä reunasta ja josta mennään ulos mahdollisimman kaukana olevasta vastakkaisesta reunasta. Tila vilisee epäluuloisia vihollisia. Paljastumiselta on usein vaikea välttyä, mutta pikajuoksu suojaan ja palaaminen näkymättömyyden syleilyyn onnistuvat yleensä helposti.
Välillä turhauduin ja juoksin vain kohti maalia, sekin on suojakilven turvin ihan toimiva ratkaisu. Loppua kohden vastus muuttuu alien-painotteiseksi ja oveluus antaa tilaa suoralle toiminnalle. Se ei ole trilogian ansaitsema huipennus, mutta kolikon toinen puoli on, että heikkolahjaisten ihmisvihollisten jallittamisesta ei olisi kannattelemaan koko peliä.
Vihollisista ei ole älykkääseen taisteluun eikä miesjahtiin. Puutetta on kompensoitu epäreilusti. Jos uskaltautuu suoralle näkölinjalle ilman häiveteknologiaa, äkkää kotkansilmäinen vihollinen pelaajan heti sadankin metrin päästä. Vihollisilla on myös yliluonnollinen kyky lähteä etsimään äänettömästi tapettuja kavereita.
Pääasia on kuitenkin, että tekoäly toimii ymmärrettävästi ja johdonmukaisesti, vaikka se olisikin epäuskottava tollo. Vihollisten ärsyttäviin superominaisuuksiin kuuluu myös kranaattien nakkelu jalkoihin. Jos tekoälyllä olisi ollut enemmän älliä ja vähemmän yliluonnollisia kykyjä, olisin nauttinut kissa–hiiri-leikistä enemmän.
Profeetta näkee viholliset seinienkin läpi, kunhan on ensin käynyt merkkaamassa ne HUD:n kuikuilumoodissa. Ominaisuus parantaa tilannetietoisuutta ja helpottaa vaanimista. Toisin kuin Far Cry 3:n kameralla tähtäilyyn merkkaamiseen ei tarvitse suoraa näköyhteyttä. Käytännössä turvallisesta nurkkauksesta siirrellään kursoria ympäri ruutua. Turha vaiva: parempi kun viholliset olisivat heti näkyvissä!
Crysis 3:n dramaattisimmat hetket katsotaan, ei pelata. Synkkä tarina on bulkkia alusta loppuun, sen pateettisuudesta ei löydy pilkahdustakaan itseironiaa. Kaikkein vähiten persoonallisuutta on itse Profeetalla. Siksi onkin yllättävää, kuinka paljon dialogia käydään taistelupari Psychon ja komentokeskuksen kanssa. Banaalikin ajaa silti asiansa, sillä eihän maailmanloppua ilman juonta voi kohdata.
Profeetan via Crysis
New York on upean vehreä ja siellä juoksee pikkueläimiä. Maailmanlopun magnitudin scifi-näyt eivät nekään juuri häviä komeudessa tuulessa huojuvalle ruohikolle ja pikkuoraville. Jos pc-versio on komeinta ikinä, niin Xboxillakin on tultu todella pitkälle siitä, kun ihastelin vuonna 2005 sen ensimmäistä räiskintää, Call of Duty 2:sta. Ainoa, mitä jäin ympäristössä ja tunnelmassa kaipaamaan, oli New Yorkin tuttujen kohteiden tehokkaampi hyödyntäminen. Tuttuja nimiä vilisee ja horisontissa on pilvenpiirtäjiä, mutta turistimatka olisi ikimuistoisempi, jos ympäristöjä olisi ammennettu tehokkaammin. Missä on esimerkiksi luonnon valtaama Times Square tai Grand Central Station?
Mutta ihan hyvä näinkin. Oikea Crysis 3 -asenne on putken leveydestä ilahtuminen, ei hiekkalaatikon pienuudesta mielensä pahoittaminen.
Heikki Hurme
---
Terveisiä pc:stä
Crysis 3 lupasi seuraavan sukupolven peligrafiikkaa jo tänään ja siltä se myös näyttää. Ulkoasussa on panostettu pienimpiinkin yksityiskohtiin, kuten puiden latvustojen läpi siivilöityvään valoon. Se on vangitsevan kaunis näky. Liki tunnistamattomaksi metsittynyt New York teki minuun niin ikään syvän vaikutuksen. Geneerisestä muukalaisdesignista ja päähenkilön nanomuskelipuvusta en ollut ihan yhtä vakuuttunut.
Fotorealismi panee pc-raudan koville. Battlefield 3:ssa moitteettomasti palvellut, reilun vuoden vanha tonnin koneeni (i7 2600, GTX 560 1024 MB) ei enää yskähtelemättä Crysistä pyörittänyt. Resoluution pudottaminen 1080p-natiivista 900p-tasolle nosti frameraten suunnilleen siedettäväksi. Varsinaisista graafisista yksityiskohdista en näin kauniissa pelissä raaskinut tinkiä.
Mitä sitä kiistämäänkään, Crysis 3 vetosi minuun puhtaasti visuaalisen ilotulituksen tasolla. Suoraviivaisena räiskintänä pelattuna se ei ole kummoinen, eivätkä tarpeettoman monimutkaiset kontrollit auta asiaa. Hiiviskelypelinä Crysis 3 on sentään parempi, mitä nyt vihollisten epäjohdonmukaisuus ärsyttää. Niin pimeää tai katveista paikkaa ei olekaan, etteivätkö viholliset avaisi välittömästi tulta, jos sankari työntää päänsä esiin ilman naamiointikenttää. Vastaavasti kun sankari marssii nenän editse läpikuultava naamiointi päällä, viholliset ovat täysin kuutamolla.
Yksinpelikampanja on tosi lyhyt. Kampanjan juoksee kuulemma läpi viidessä tunnissa, minulta meni muutama tunti pidempään, kiitos korotetun vaikeusasteen ja hiiviskelevän pelityylin. Vaikeustaso nousee lopussa sen verran reilusti, että päätöslukua ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua erityisen nautittavaksi. Poltin lopulta päreeni ja kuittasin lopputaistelut iisillä.
Moninpelinä Crysis 3 ei ole yhtään hullumpi. Tykkäsin erityisesti Hunter-moodista, jossa kaksi pelaajaa saa jousipyssyt ja näkymättömyyspuvut, loput neljätoista ovat saalistajilta pakenevia perusmosureita.
Tuomas Honkala
84 pistettä
80
