Dead Synchronicity: Tomorrow Comes Today - Kurjuuksien kurjuus

Nimihirviön takaa paljastuu onneton seikkailupeli.

Dead Synchronicity ei ala lupaavasti: maailmaa on kohdannut katastrofi, joka on tuhonnut infrastruktuurin ja runnellut samalla yhteiskuntajärjestelmän. Michael on muistinsa menettänyt sankari, joka herää keskitysleiristä. Kuulostaako tutulta?
Onneksi hiirivetoisen seikkailupelin alkuasetelma ei kerro koko totuutta. Tarina toipuu ensivaikutelman jälkeen, ja seikkailussa tapaa persoonallisia hahmoja. Dead Synchronicityn suurin vahvuus on sen omaperäisessä tyylissä: espanjalaisen Fictiorama Studiosin debyyttipeli huokuu synkkää tunnelmaa ja kouriintuntuvaa epätoivoa.
Dead Synchronicity keräsi keväällä 2014 Kick-starterissa vaivaiset 51 000 dollaria. Seikkailun vaatimattomaan budjettiin nähden audiovisuaalinen jälki on suorastaan hämmästyttävän hyvää. Ilmeisesti talouden taantuma on opettanut espanjalaisille huolellista budjetointia ja taloussuunnittelua.
 

Se on loppu nyt

Lähitulevaisuudessa tapahtuu jotain kauheaa. Jättiläisaallot pyyhkäisevät mantereiden yli tuhoten kaupunkien infrastruktuurin. Aaltojen jälkimainingeissa ilmaantuu kummallinen tauti, joka vie sairastuneilta liikuntakyvyn, kognitiiviset toiminnot ja lopulta hengen. Lähtö tuonpuoleiseen on dramaattinen, sillä sairastuneet ”liukenevat” pois, muuttuvat siis käytännössä veriseksi mössöksi.
 Tautiepidemia ja luhistuneet yhteiskuntarakenteet muuttavat maailman karuksi paikaksi. Nykyaikana ah niin tuntemattomat säälimättömyys, häikäilemättömyys ja itsekkyys ovat nyt välttämättömiä ominaisuuksia uudessa maailmassa pärjäämiseen. Yhtäkkiä pikkurikollisesta tulee kaupungin tärkein henkilö ja järkensä menettäneestä tuomiopäivän saarnaajasta voidellaan jumalainen profeetta.
Uusi maailmanjärjestys koettelee etenkin köyhiä ja sairaita. Kodittomat kuskataan kurjille keskitysleireille, sairastuneet saavat kyydin hallituksen siivousjoukoilta suoraan ”tutkimuskeskuksiin”. Epätoivoisimmat tekevät itse sen viimeisen matkan itsemurhapuistoon. Huhut kertovat, että tautiin on kehitteillä lääke, mutta mikä on totuus?
Keskitysleiriin jumiutunut Michael yrittää saada kiinni muistoistaan ja ottaa selkoa menneisyydestään. Päähenkilö tasapainoilee kapealla nuoralla: toisaalta Michael haluaisi auttaa keskitysleirin ihmisiä, toisaalta hänen on toimittava itsekkäästi päästäkseen leiristä ulos. Michael tekee tarinan mittaan monia moraalisesti arveluttavia valintoja, mutta uudessa kurjemmassa maailmassa on tehtävä rajujakin päätöksiä.
 

Niin ohikiitävää, kaikki on tää

Maailman kurjuutta alleviivataan pelkistetyllä, karikatyyrimaisella tyylillä. Tulevaisuuden ihmiset ovat laihoja, kurjannäköisiä ilmestyksiä, joiden myrtyneiltä kasvoilta ei löydy ilon häivääkään. Ränsistyneet ympäristöt  ja industrial-musiikki lisäävät kurjuuden tuntua entisestään. Dystooppisen Dead Synchronicityn matala ikäraja, 12 vuotta, ihmetyttää, sillä tarinassa nähdään muutamia todella brutaaleja kohtauksia. Synkkä seikkailu ei sovi herkkiksille. 
 Pieni budjetti näkyy yksityiskohdissa. Välivideoissa hahmojen suut eivät liiku, ja toisinaan hahmot ojentavat toisilleen näkymättömiä esineitä. Toisaalta kaikki hahmot on ääninäytelty ja vieläpä varsin pätevästi. Eniten äänessä on Michael, jonka tulkitsija tekee pääosin hyvää työtä. Hän selviää kunnialla jopa monologeista.
 Heikon alun jälkeen tarina kehittyy mielenkiintoiseen suuntaan. Välillä aika vääristyy ja dramaattiset flashbackit menneisyydestä täyttävät Michaelin tajunnan. Tarinan palaset heitellään sinne tänne, ja niitä sekä Michael että pelaaja yrittävät koota parhaansa mukaan. Ovelat siirtymät ja visuaaliset kikat ilmentävät päähenkilön sisäistä myllerrystä.
 Naksuseikkailun käyttöliittymä on sujuva. Inventaarion käyttö onnistuu näppärästi, ympäristön hotspotit saa näkyviin välilyönnillä ja tarinan tärkeimmät tapahtumat kirjataan päiväkirjaan, mikä auttaa hahmottamaan kokonaisuutta ja pohtimaan seuraavia askelia. Pulmat ovat loogisia, mistä kertoo sekin, että jumituin noin kymmentuntisen tarinan aikana vain pari kertaa. Jotkut pähkinöistä vaativat tarkkaavaisuutta ja luovaa ajattelua, mutta suurimman osan ajasta seikkailu etenee joutuisasti.
 Luulin pitkään, että tarinan keskiössä on henkilökohtainen tragedia, mutta seikkailun loppumetreillä juoni kulkee Hämärän rajamailla ja avaa Salaiset kansiot. Loppuratkaisulla pohjustetaan ilmeisesti jatko-osaa, käytännössä pseudotiedeselitykset vesittävät ikävästi tarinan tehoa. Tunne on hieman samanlainen kuin aikoinaan Fahrenheitissa.
Pikku napinasta huolimatta Dead Synchronicity on mieleenpainuva kokemus. Synkkä kertomus herättää ajatuksia ihmisyydestä, moraalista ja ihmissuhteista. Jokaisella valinnalla on väliä, sillä elämä kiitää ohi hetkessä.

 

Dead Synchronicity: Tomorrow Comes Today 

Arvosteltu: PC 
Fictiorama Studios/Daedalic Entertainment 
Versio: Steam
Suositus: 2,6GHz dual core, 4 Gt muistia, GeForce GT 610 tai Radeon HD 4650
Testattu: Intel Core i5-2500K 3,3 GHz, 8 Gt, Radeon HD 6870, Windows 7
Moninpeli: Ei 
Ikäraja: 12

 

 

80