Suuressa maailmassa kaikki on suurta ja mahtavaa, myös pelimessut. Presentaatio ja esittelytilan vaikuttavuus ovat tärkeämpiä kuin itse pelit. Ja mökää täytyy olla, eikä desibeleissä saa säästellä. Sääliksi käy pelien demoajia ja esittelijöitä, jotka huutavat äänensä käheiksi kahdessa päivässä. Heidän epätoivoista raakkumistaan ei ollut hauska kuunnella viimeisenä messupäivänä.
Ilman Pelit-lehden vuosien aikana hieromia suhteita E3 olisi yhtä tauotonta, idioottimaista kaaosta. Nyt ohjelmassa on aikataulutettuja peliesittelyjä, ja suhteilla pääsee rauhallisemmille media-alueille. Nintendolla tosin taisimme olla Tuijan kanssa lounastamassa jossakin vieläkin pyhemmässä paikassa. Samassa pöydässä nimittäin istui eräskin Nintendo Amerikkaa sen huippuvuodet luotsannut ikämies.
Ja mikä parasta, suhteilla pääsee muutaman hysteerisen pitkän jonon ohi. Messujen ylisvoimaisesti pisin jono oli Nintendon DS-esittelytilaan. Muutama tunti jonotusta viidentoista minuutin tähden - mitäpä ei innokas Nintendo-fani tekisi?
Metakasta huolimatta E3 oli elämys. Ensikertalaisena ensimmäinen aamupäivä meni mittasuhteita ja yhdyskäytäviä ihmetellessä. Vastuualueenani olivat Nintendo- ja PS2 -pelit, joten pelkkä West-hallissa kiertely vei pitkälle, sillä Nintendo ja Sony majailivat siellä.
Sony ansaitsee erityiskiitokset oivallisista järjestelyistä. Messualue oli avara, pelikioskeja hirmuinen määrä, ja mikä parasta, pelejä olivat esittelemässä muun muassa Killzonen ja Getaway 2:n tekijät. Lehdistöä varten järjestetyt esittelysessiot olivat messuhallin toisessa kerroksessa rauhallisissa neuvottelutiloissa. Esittelyjen jälkeen pelintekijöitä sai haastatella ja jutustelua heidän kanssaan saattoi jatkaa "lobbyssa". Kaikki tärkeimmät PS2-pelit olivat pelattavissa samassa tilassa, ja tarjoilukin pelasi.
Tulevien julkaisujen tasokkuus yllätti: sekä PS2:sta että GameCubesta on jälleen kerran puristettu irti lisäpuhtia. Burnout 3 PS2:lla on huima kokemus, Resident Evil 4 taas näyttää mihin GameCube yltää. Nintendon ytimekkäässä pressikonferenssissa esitetty Zelda-traileri oli sekin huimaavan hieno: sankari ratsastamassa upean näköisissä maisemissa hienojen efektien saattelemana kohti suurta seikkailua. Nintendon Jim Merrickin mukaan kyseinen traileri oli aitoa peligrafiikkaa. Video löytyy jo internetistä, mutta ilman messuversion uskomatonta loppukliimaksia, Shigeru Miyamoton hienoa zeldahenkistä esilletuloa.
Muutamat isot pelitalot ovat huhujen mukaan kyllästymässä E3-hälinään, jossa itse pelit jäävät kaiken muun show-pelleilyn takia pahimmillaan vähälle huomiolle. Kolmessa päivässä kaikkien esillä olevien pelien läpikäyminen on yhdelle ihmiselle mahdotonta.
Isoista ja tärkeistä julkaisijoista Rocksktarin ja Atarin osastot olivat poikkeuksellisen pienet, ja Atarin osasto oli piilotettu likipitäen rauhaisalle syrjäkujalle. Pelattavana oli ainoastaan yksi peli, Driv3r! Suuret pelitalot ovat jo siirtämässä esittelyjään alkuviikkoon ja jopa messuja edeltävälle viikolle. Jokunen on jo uhannut jäädä kokonaan pois E3:sta.
E3 ei voi kieltämättä enää kasvaa. Hallien seinät ja ihmisten melunsietokyky venyvät jo nyt äärimmilleen. Toisaalta aika karsea on sekin tulevaisuudenkuva, jossa pelitalot järjestäisivät omat sessionsa ympäri Los Angelesia. Kyseisessä kaupungissa etäisyydet ovat pitkiä ja liikkuminen ruuhka-aikaan järjettömän hidasta.
E3-messuhälinän jälkeen on syytä pohtia kokonaan uudenlaisen pelifestivaalin järjestämistä. Tarvetta sellaiselle ainakin olisi. Mitä jos paikalle kutsuttaisiin pelkästään pelintekijät ja media? Entä jos tilaisuus järjestettäisiin rauhallisemmassa ympäristössä? Suomen Lappi olisi riittävän eksoottinen paikka ja tarpeeksi kaukana kaikesta. Kun paikkakunnaksi vielä valittaisiin se, jossa revontulien todennäköisyys on suurin, japanilaiset pelintekijätkin ryntäisivät paikalle sankoin joukoin.
Onhan elokuvafestareitakin erilaisia, miksei siis pelifestareita?
