EA Sports UFC - Urheiluviihteen uusi ulottuvuus

Bruce Lee on palannut!

EA Sports on urheilupelien suurin nimi, UFC on vapaaottelun suurin nimi. Mitä tapahtuu, kun kaksi jättiläistä pannaan pussauskoppiin?

Las Vegasin kirkkaat valot häikäisevät silmiäni, kun astun kahdeksankulmaiseen häkkiin. Kahdeksantoistatuhannen ihmisen karjuessa kurkku suorana octagonin toiseen reunaan astelee Jon Jones, UFC:n kevyen raskaansarjan hallitseva mestari. Jones on planeetan vaarallisin mies, voitosta voittoon edennyt ihmepoika, joka on noussut UFC-mestariksi kaikkien aikojen nuorimpana vapaaottelijana.

Ensimmäinen erä käynnistyy ryminällä. Jones syöksyy jalkoihini ja paiskaa minut tylysti mattoon. Mestari saa muutaman kovan osuman perille, mutta onnistun pyöräyttämään hänet pois päältäni. Ottelu jatkuu pystyssä, jossa nakutan Jonesiin hyviä osumia. Vaikka suurin osa lyönneistäni paukkuu Jonesin suojaukseen, saan hidastettua hänen liikkumistaan alapotkuilla.

Toinen erä. Ennakoin Jonesin liikkeitä yhä paremmin ja estän hänen painiyrityksensä. Työnnän mestarin häkkiä vasten ja alan jaella polvipotkuja hänen keskivartaloonsa. Jones pehmenee potku potkulta, mutta hän onnistuu silti kamppaamaan minut mattoon. Mestari tajuaa virheensä liian myöhään: kiedon jalkani Jonesin ympärille ja nappaan hänestä tiukan käsilukon.

Jones irvistää tuskasta ja taputtaa luovutuksen merkiksi. Olen UFC:n kevyen raskaansarjan uusi mestari!

 

Häkissä olet vapaa

Vapaaottelun (MMA) suosio on kasvanut hurjasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Eikä syyttä. Äärimmäisen vaativa ja raju kamppailulaji yhdistelee pystyottelemista, painia ja matto-ottelemista. Tavoitteena on tyrmätä vastustaja lyönnein tai potkuin, matossa lopetusta haetaan lukoilla ja kuristuksilla.

Vapaaottelun arvostetuin liiga on UFC, joka on haalinut riveihinsä lähes kaikki planeetan parhaat kamppailijat. UFC järjestää otteluiltoja miltei viikoittain eri puolilla maailmaa. Suomessa iltamia ei ole vielä nähty, mutta UFC:n riveissä ottelee jo kaksi suomalaista, Tom Niinimäki ja Tina Lähdemäki.

Edesmennyt THQ julkaisi vuonna 2009 ensimmäisen UFC Undisputed -pelinsä (Pelit 7/2009, 86p), josta tuli ansaitusti miljoonahitti. Urheilupelien kuningas EA Sports sen sijaan joutui  nieleskelemään pettymystään, sillä yhtiölle oli tarjottu aiemmin sopimusta UFC-pelien tekemisestä. EA Sports julkaisi oman vaparipelinsä seuraavana vuonna, mutta se myi kehnosti ilman UFC-lisenssiä.

Kun THQ pani lapun luukulle, EA sai toisen tilaisuuden lyödä hynttyyt yhteen UFC:n kanssa. Tällä kertaa sopimus syntyi ja kehitysvastuu UFC-pelistä annettiin EA Canadalle, joka oli tehtaillut aiemmin Fight Night -nyrkkeilypelejä. Pelkät nyrkkeilytaidot eivät riitä MMA-kehässä mihinkään, mutta onneksi EA Canada ymmärtää myös vapaaottelun olemusta.

Pystykamppailu, matto-otteleminen ja paini ovat hyvässä tasapainossa ja lajin monipuoliset tekniikat on mallinnettu realistisesti. Runsas liikevalikoima tarkoittaa toisaalta sitä, että kontrolleissa riittää opeteltavaa. Pystyottelemisen ja liikkumisen perusteet omaksuu nopeasti,  mutta etenkin matto-ottelemisessa riittää pureskeltavaa.

Pojat päikkäreillä ennen ottelua.

Sormet ja raajat solmussa

Pystyotteleminen tuntuu tutulta kaikille Fight Night -veteraaneille. Tärkeintä ei ole iskusarjojen ulkoa opettelu, vaan etäisyyden hallinta ja oikea ajoitus. Sivuttaisliike, väistöt ja torjunnat ovat yhtä lailla merkittävässä roolissa. Oikein ajoitettu väistö tai torjunta avaa paikan voimakkaalle vastaiskulle. Maltti on valttia, sillä yltiöpäiset nakkikiskaheijarit väsyttävät ottelijan nopeasti.

Pystypainista puolestaan voi yrittää kipata vastustajan mattoon tai hakea paikkaa railakkaille polvipotkuille.

Mattopaini on ollut monen MMA-pelin kompastuskivi, niin myös EA Sports UFC:n. Alasvientien puolustaminen vaatii kahden napin yhtäaikaista painamista, mikä on kesken kiivaan kamppailun liian hidasta. Samoin matossa on hankala estää vastustajan eteneminen, sillä puolustaminen vaatii tismalleen oikeaa ajoitusta. Lukoista ja kuristuksista paetaan tökkimällä oikeaa tattia yhteen neljästä pääilmansuunnasta, lukottajan puolestaan pitää toistaa uhrinsa liikkeet. Tämä on toimiva ratkaisu.

Kömpelöt kontrollit tekevät painimisesta ajoittain silkkaa tuskaa, mutta pulmat eivät rajoitu mattoon. Pystyottelussa harmaita hiuksia aiheuttaa se, että erikoislyöntien ja -potkujen aktivointinapit on sijoiteltu sekavasti olkanappeihin eri puolille ohjainta. Ongelma olisi pienempi, jos liikkeet voisi tarkistaa taukovalikosta, vaan kun ei. Sen sijaan EA on piilottanut manuaalin verkkoon.

 

Tavoitteena mestaruus

Kaikki UFC:n painoluokat, paitsi uunituore naisten korsisarja, ovat mukana. Yhdeksään painoluokkaan on mallinnettu peräti 97 ottelijaa, dlc-hahmoihin kuuluu itse Bruce Lee. Ottelijat on mallinnettu autenttisesti aina tatuointeja myöten. Suurimmat tähdet, kuten Ronda Rouseyn, Georges St. Pierren ja Jon Jonesin, tunnistaa jo heidän elehtimisestään.

Yksityiskohtiin on panostettu muutenkin kiitettävästi. Kamppailut on toteutettu kuin UFC-lähetykset: Bruce Buffer kuuluttaa taistelijat häkkiin, Mike Goldberg ja Joe Rogan selostavat ottelut ja UFC:n presidentti Dana White palkitsee titteliottelun voittajan mestaruusvyöllä. Ignite-pelimoottorin ansiosta audiovisuaalinen anti ja animointi on näyttävää.

Yksinpelin makoisin pihvi on uratila, jossa oma alter ego johdatetaan aina UFC:n mestariksi asti. Märkäkorvaisen taistelijan ura alkaa The Ultimate Fighter -sarjasta, jonka voittamalla noviisi saa UFC-sopimuksen. Urassa ärsyttää se, että jokaisen voittoputken tai tyrmäysvoiton jälkeen joku UFC-heppu on onnittelemassa pelaajaa. Välivideot ovat muutamilla ensimmäisillä kerroilla ihan mukava lisä, mutta sadannen videon jälkeen päästä kuuluu naks.

Jokaisesta kamppailusta ja onnistuneesta harjoituksesta saa pisteitä, joilla voi parantaa taistelijansa pystytaitoja, matto-osaamista ja painitaitoja. Ottelusuunnitelma puolestaan antaa pieniä bonuksia jollekin tietylle osa-alueelle. Pystyottelija voi esimerkiksi valita suunnitelman, joka lisää potkujen tyrmäysvoimaa ja palauttaa nopeammin kestävyyttä.

Moninpelimuodoista mielenkiintoisin on Championships-turnaus, jossa samantasoiset pelaajat taistelevat mestaruuksista ja korkeampaan divisioonaan pääsystä. Verkon mutadivisioonissa pärjää hetken pelkällä pystyottelemisella, siitä huolimatta vapaaottelun perustaitojen on syytä olla hallussa ennen verkkoon ryntäämistä. Jos pelaajan matto-otteleminen muistuttaa lähinnä kalan sätkimistä kuivalla maalla, osaava vastustaja iskee nopeasti ja säälimättömästi heikkouteen.

Sisarillinen jaxuhalli.

Vimeistely matossa

EA Sportsin UFC-debyytti on ihan lupaava, mutta mestaruuteen on vielä pitkä matka. Arcaden ja realismin välille on saatu pääosin hyvä tasapaino, vaikka ottelijoiden liikevalikoima onkin joiltain osin todella epärealistinen. Oikeissa kehissä näkee harvemmin 120-kiloisten raskaansarjan jättien tekevän lennokkaita hyppypotkuja. Tätä suurempi vaiva on kuitenkin kontrollit, joiden sekavuus ja epätarkkuus turhauttaa varsinkin verkko-otteluissa.

Vaikuttaa siltä, että EA Canada ei ole saanut hioa peliään rauhassa loppuun asti. Satunnaiset grafiikkabugit ja fysiikkamoottorin temppuilu ovat UFC:ssä arkipäivää. Lisäksi uratila on pieni pettymys. Alkuinnostus lopahtaa nopeasti, kun yksitoikkoiset harjoitukset, välivideot, ottelut ja hahmon ominaisuuksien parantelu seuraavat loputtomasti toisiaan. UFC:n parasta antia onkin moninpeli. Peliseuraa löytyy muutamissa sekunneissa ja nettipeli toimii teknisesti oivallisesti.

EA Sports UFC ei ole floppi, mutta se ei sytytä edes kaltaiseni vapaaottelufanin housuja liekkeihin. EA Canada on sekoitellut tutunmakuisen sopan, jonka valmistuksessa ei ole otettu pienintäkään riskiä.

Jos EA Sports UFC olisi vapaaottelija, se häviäisi debyyttinsä tuomareiden hajaäänin.

 

PS4, saatavilla Xbox One

EA Canada/EA Sports

Versio: Arvostelu

Moninpeli: 2 paikallisesti tai verkossa

Ikäraja: 18

78