Football Manager 2014 – Pelien peli

Loukkaantumisvuorossa Govou, joka alkoi jalka kipsissä valittaa peliajan puutteesta. Myyntiin menossa, sillä otteet eivät korvaa jatkuvan marinan kuuntelua.

Football Manager noudattaa urheilutaktiikoiden kultaista sääntöä: pidä se yksinkertaisena, tyhmä.

Football Manager 2014 toteuttaa viimein toiveeni kaukaa 90-luvulta. Käyttöliittymä korvaa toistuvat rutiinit valmiilla taktiikoilla, joissa vain pieni hienosäätö riittää. Rutiinien sijaan painopiste siirtyy joukkueen johtamiseen kuten pitääkin.

Itse idea on sama kuin aina. Tarkoituksena on nostaa managerina jalkapallojoukkueensa maailman huipulle pitkäjänteisellä seuratyöllä, pelaajakaupoilla, taktisella neroudella ja puhtaalla tuurilla. Leikkikenttänä on koko jalkapallon ammattilaismaailma.

Ihmisten edessä

Football Manager perustuu puhtaaseen numeroanalyysiin ja säätämiseen, mutta tekijät yrittävät parhaansa mukaan pitää maailman elävänä. Seuran johtaminen vaatii jatkuvaa keskustelua apuvalmentajien, pelaajien ja lehdistön kanssa. Varsinkin lehtimiehet ovat aina kyselemässä typeriä ja hokemassa samoja juttuja, mikä tuntuu lehdistötilaisuuksissa istuneena mukavan realistiselta. Vastaukset paukutetaan valmiista valikoista, mutta jos haluaa heittäytyä luovaksi, omankin kommentin voi kirjoittaa.

Varsinkin ottelun aikana pidettävät palopuheet voivat kääntää koko tiimin kurssin pitkäksi aikaa. Julkisesti kehuttu pelaaja saattaa tulla kiittämään manageriaan tuesta tai kunnianhimoisempi kaveri hermostua managerinsa mahdollisuuksia vähättelevästä kommentista. Joillekin pitää huutaa aggressiivisesti, jotta saa edes pientä reaktiota, kun toiset menevät föönipuhuttelusta täysin lukkoon. Kuten oikeassakin elämässä, lopputulosta ei tiedä ennen kuin kokeilee.

Myös pelaajakaupat sujuvat keskustelevaan tyyliin. Osapuolet ehdottavat sopivaa summaa ja lisäehtoja, summia ei tarvitse arpoa hatusta, sillä myös oman joukkueen johto antaa linjat kullekin pelaajakaupalle. Managerin tehtävänä on junailla sopimusehdot kaikkia osapuolia tyydyttäviksi. Tosin edelleen sopimusneuvottelut helpottuvat, mitä enemmän pelaa. Kun alter egoni ehtii kerätä mainetta Football Managerissa, tekoälyukot tyytyvät pienempään palkkaan, koska uskovat joukkueen taistelevan voitosta.

Puoliaikapuheet ovat huipputärkeitä. Jos pelaajat lähtevät pukuhuoneesta mieli mustana (punaisena), vire todennäköisesti laskee, eika voittoja tuo enää mikään taktiikka.

Roolipeli

Taktiikoissa keinotekoiset ja ärsyttävää hinkkaamista vaatineet liukusäätimet heivattiin pois. Joukkueelle annetaan vain sanallisia perusohjeita tyyliin: pelataan hyökkäävästi, keskitytään puolustamaan. Ohjeet vaikuttavat suoraan siihen, miten joukkue prässää, kuinka alas puolustuslinja vetäytyy ja kuinka aggressiivista taklauspeli on. Eri valintojen vaikutukset kerrotaan selvästi, mikä on hyvä, sillä nimet eivät ole aina kovin kuvaavia. Esimerkiksi vastahyökkäys-taktiikka pyrkii todellisuudessa pallonhallintaan ja virheiden välttämiseen, sillä syötöt pidetään lyhyinä, puolustus alhaalla, sanoin pelitempo. Puolustus-taktiikalla taas pyritään nopeisiin vastaiskuihin ja pitkiin pystyavauksiin, mikä kuulostaa enemmän perinteiseltä vastahyökkäyspeliltä.

Lisäksi taktiikoita hienosäädetään lisäohjeilla. Esimerkiksi 4-3-3-ryhmityksessä joukkueensa voi käskeä pelaamaan tavallista leveämmällä, millä voi vähän paikata ryhmityksensä kapeutta. Aikaisemmin lisäohjeet piti huudella kentän laidalta joka halvatun ottelun aluksi, mutta nykyään ne säilyvät ottelusta toiseen.

Taktiikan hienosäätöä tärkeämpää on ukkojen roolitus. Kaiken avain on keskikenttä, jossa pelimoottori tuntuu suosivan kolmea miestä. Yhden tehtävänä on pallonriisto, toisen pelinrakentaminen ja kolmannen hyökkäyksen tukeminen, kuten perinteisen kolmiopelin ajatteluun kuuluu. Muut pelaajat tukevat keskikentän miehiä, joiden tavoitteena on voittaa pallonhallinta omalle joukkueelle. Valtaosa maailman huippujoukkueista noudattaa samaa ideaa, joten ratkaisu vain kertoo pelimoottorin realistisuudesta.

Taktiikkasysteemi toteuttaa viimein vuosia toivomani muutoksen. Ukoille voi säätää roolit valmiiksi, peli vielä muistaa ne ja vieläpä erottaa laidat toisistaan. Umpivasuri laituri käsketään vasemmalla nousemaan, mutta oikealla leikkaamaan keskelle, jotta keskitykset eivät huonolla jalalla lähde pitkin katsomoa. Uudistus vähentää rutiinia, sillä vaihtoja tehdessään ei joudu enää tekemään samoja säätöjä uudelleen, rooli muuttuu automaattisesti miehen ja pelipaikan mukaan. Kiitos, Football Manager 2014.

Mitä jäbä duunaa

Vaikka taktiikat toimivat hienosti, ottelutoteutus jättää toivomisen varaa. Matsit näytetään kuin telkkarista tilanne tilanteelta, mutta ankeiden animaatioiden ja puupäisen tekoälyn takia katselu on usein silkkaa piinaa. Maalitilanteet syntyvät harvoin hienon pelaamisen seurauksena, yleensä puolustaja vain antaa vastustajan juosta pallon kiinni tyytyen itse lönköttelemään laiskasti perässä. Tilanne ei parane sarjatasojen ja pelaajien parantuessa, sillä Football Managerin ottelut näyttävät Mestarien liigatasollakin pihapeleiltä.

Heikko ottelutoteutus syö viehätystä. Tekijät pyrkivät simulaatioon, mutta ottelutapahtumien perusteella sattumalla on liian suuri rooli ja nopat tuntuvat vieläpä painotetuilta. Joukkue saattaa ajautua pitkiin voitto- tai tappioputkiin ilman, että syytä pystyy selittämään. Ukkojen pelisuorituksiin vaikuttava vire pidetään koko ajan salaisena, mutta se sanelee taktiikkaakin enemmän otteluiden lopputulokset. Kaikki ei ole omissa käsissä, mikä on realistista, mutta ei maailman kiinnostavin lähtökohta pelille.

Puolustuksen ongelmat korostavat sitä, että taktiikoissa hyökkäyspeliin on enemmän työkaluja kuin puolustuspeliin. Football Managerissa pystyy luomaan esimerkiksi taktiikan, jossa pallo pelataan kärkimiehelle (target man), joka pudottaa sen laitalinkille (inner forward), joka odottaa, että laitapakki nousee keskittämään hyökkäyksen ehdittyä rangaistusalueelle (look for overlap). Puolustukseen vaikutetaan vastustajakohtaisilla ohjeilla. Messin voi käskeä tiukkaan miesvartiointiin tai kovaan prässiin, mutta ainoa käsky, jolla tuntuu olevan mitään vaikutusta on taklaaminen. Jos ei komenna ukkojaan rappaamaan jatkuvasti, pakit vain seuraavat vastustajaa katseellaan.

Itse pelisysteemi toimii hyvin. Selkeitä hyödynnettäviä puutteita en keksi ja oikeiden joukkueiden pelitaktiikat voi siirtää sellaisenaan pelimaailmaan. Esimerkiksi nykyjoukkueiden suosima 4-5-1 on toimivin perustaktiikka myös Football Managerissa. Tilastojen perusteella vain kulmat ovat edelleen liian vaarallisia, sillä melkein joka toisesta kulmasta syntyy maali. Prosentilla ei pitäisi saada edes vetoa maalia kohti.

Myös loukkaantumisia sattuu ärsyttävän tiheään, sillä pelimaailmassa Jari Litmastakin muisteltaisiin terveyden perikuvana. Loukkaantumisherkkyyttä ei ole laskettu päivityksissä, joten todennäköisesti se on tekijöiden haluamalla tasolla. Tarkoituksena on joko estää kovalla treenaamisella taitotasojen pumppaaminen ja/tai pitää pelaaja varpaillaan, sillä loukkaantumiset pakottavat jatkuviin kokoonpano- ja taktiikkamuutoksiin.

Runko on onneksi kunnossa ja virheet ovat pikkuharmeja. Football Manager -perinteiden mukaisesti peli on tammikuun päivityksensä jälkeen valmis. Kyllähän tätä taas vuoden hakkaa, sillä Football Manager kuuluu peleihin, joilta saa sitä enemmän, mitä enemmän niille antaa. Suhde joukkueeseen syvenee, kun omat junnut kehittyvät maajoukkuetasolle, alkuaikojen runkopelaaja siirtyy osaksi joukkueen valmennusosastoa ja omassa joukkueessa tuhertanut tunari syttyy naapuriseurassa supertähdeksi.

 

Lue & Pelaa

Football Managerin -pelien seuraaminen ei käy viihteestä, mutta matseja on katsottava, jotta voi reagoida ottelutapahtumiin. Pelilukemiseksi valitsin kaksi jalkapalloaiheista tietokirjaa. Pelit kuuluu samaiseen Sanoma-konserniin kuin kirjat kustantanut HS Kirjat, joten sain kirjat puoleen hintaan. Pelien pelistä olisin voinut maksaa täydenkin.

 

Pelien peli: Jalkapallon taktiikan historia

Kirjailija: Jonathan Wilson

Jonathan Wilsonin Jalkapallon taktiikan historia on rakenteeltaan mielenkiintoinen. Kirja on koottu Wilsonin jalkapalloaiheisista kolumneista, mutta aikakautensa mukaan jaoteltuna yksittäiset tekstit luovat hienon kaaren, jossa jalkapallo kehittyy pelinä vuosikymmenien saatossa.

150 vuotta sitten jalkapallo muistutti lähinnä Blood Bowlia, sillä ryhmityskin oli kuin suoraan lautapelistä. Valtaosa joukkueesta pelasi pyramidimuodostelmassa, jossa joukkue ryhmittyi pääosin hyökkäykseen, kankeimmat jätettiin pakeiksi ja tarkoituksena oli potkia pallon sijasta vastustaja kentältä. Filmata ei kannattanut, koska maassa kierijää telottiin armotta. Pallo yritettiin kuljettaa maaliin ja syöttelyä pidettiin raukkamaisena, koska pallollista potkittiin eniten. Vaikea kuvitella, että vasta 1900-luvun pelit, sarjakuvat ja elokuvat tekivät ihmisistä väkivaltaisia.

Aikaa myöten pyramidi kääntyy ympäri ja päästään moderniin pallonhallintapeliin, jonka taktiikassa ei välttämättä pelaa enää yhtään puhdasta hyökkääjää. Vaikka taktiikat ovat pääosassa, tekstit etenevät elävästi ihmisten kautta ja 20-luvun kentillä kirmataan viikset väpättäen. Brittilähtökohdista huolimatta eniten palstatilaa saavat menneiden vuosikymmenien unkarilaiset, italialaiset ja eteläamerikkalaiset suuruudet. Koko ajan Wilson perustelee hyvin, miksi tietty pelityyli nousi aikakaudellaan hallitsevaksi.

 

Numeropeli

Kirjailijat: Chris Anderson ja David Sally

Jos Jalkapallon taktiikan historia oli mieluinen yllätys, niin Numeropeli ei. Teoriassa kirja sopisi erinomaisesti Football Managerin mittatikuksi, sillä kirja keskittyy jalkapallotilastoihin ja moderniin pelianalyysiin datalouhinnan keinoin. Football Managerin tilastoja olisi kiva verrata todellisiin ja etsiä pelimoottorin heikkouksia.

Anderson uhoaa murskaavansa tilastojen voimalla kaikki uskomukseni jalkapallosta, mutta ei murskannut, ei edes nakertanut. Syitä on useita. Aloituskappaleessa tekijät uhoavat tilastojen muuttavan jalkapallon modernin pelitavan, mutta lopussa tekijöidenkin päätelmän lopputulos vastaan nykyaikaista pallonhallintapeliä.

Kakkosärsytyksenä Numeropeli mainostaa itseään tilastokirjana, mutta numeroita vältellään. Haluaisin kaiken datan kahden desimaalin tarkkuudella, mutta tekijät jättävät luvut pois ja kuvaavat esimerkiksi eri liigojen maalimäärää palloilla. Mitä isompi pallo, sitä enemmän maaleja. Jos haluaisin kuvakirjan, ostaisin sellaisen.

Kolmosvikana materiaali venytetään kirjaksi, vaikka faktoja oli muutaman kiinnostavan artikkelin verran. Olisin kaivannut joko syvempää käsittelyä jalkapallon tilastojen keräämisestä, analysoinnista, työkaluista ja muista yksityiskohdista, joihin tekstissä viitataan vain sivulauseissa. Lopussa oleva lähdeluettelo on kiinnostavampi kuin itse teos, mikä on aina huono merkki.

Tylsintä on, että kirjan suurin yllätys kertoo amerikkalaisesta jalkapallosta. En tiennyt, että neljännellä yrityksellä kannattaisi aina edetä. 60 prosentin todennäköisyydellä pallo pysyy nimittäin omalla joukkueella.

 

PC

Sports Interactive/SEGA

Versio: 14.2.2

Minimi: 1,8 GHz, 1 Gt muistia, 128 Mt näytönohjainmuistia

Testattu: Quad Core 2,66 GHz, 4 Gt muistia, Radeon HD 5850, Windows 7

Ikäsuositus: 3

 

84