Ylisuuresta lippalakistaan tunnettu Jäämies siirtyi hetkeksi sivuun formulamaailman parrasvaloista. Väliajalla Maranellon oria käskyttää Wiimies.
Sony hellitti vuosia kestäneen yksinoikeuskuristusotteensa Formula 1 -lisenssistä. Codemasters ehti ensimmäisenä haaskalle, mutta turautti lisenssitortun tehokonsoleiden sijaan markkinajohtaja Wiille.
Vormulapeli on kaukana simulaattorista, mutta kolmea aivosolua vaativan ajomallinsa takia sitä ei voi tunkea satunnaiskarsinaankaan. Mekanismiensa puolesta peli ei tiedä, onko se lintu vai kala. Valikoissa on jos jonkinlaista nippeliä säädettäväksi ja mukaan on eksynyt kaikki kisaniksit varikkokäynneistä rangaistuksiin. Peli taipuu ajoapuviidakon ansiosta hyvin myös taviksen tumpulakouriin. Tekijät ovat yrittäneet tiristää pelistään jokaiselle jotakin, ja juuri tämän takia se rysähtää rengasvalliin vauhdilla.
Schumacherin jalanjäljissä
Wiin ohjain kasaa suurimmat esteet ajokokemukselle. Liiketunnistuskapulan kieputtaminen muovisessa rattihäkkyrässä ei ole tarkkuutta nähnytkään, kun taas Wiimoten ja Nuntsan yhdistelmä ei sovi digitaalinappiensa takia kiihdyttämiseen. Pedaali on joko pohjassa tai ei, sillä välimuotoja ei tunneta. Ohjaus on todella kiikkerää, joten huippuvauhtia kiitävän hiilikuituihmeen tiellä pitäminen vaatii kissamaisia refleksejä. Jos pelistä aikoo saada aivoveritulpan lisäksi jotain irti, ajoavut kannattaa kytkeä suosiolla käyttöön. Vauriomallinnus on syytä sammuttaa välittömästi, sillä kamikaze-henkisten konekuskien takia lähtöryminästä selviää harvoin ehjänä.
Kun apupyörät on asennettu, pelistä katoaa haaste. Voiton saavuttaminen on lapsellisen helppoa, sillä kolaroivat kilpakumppanit etenevät peräkanaa ajolinjaa pitkin kuin pendolino. Valitettavasti vauhti ei ole läheskään samaa luokkaa. Ohituspaikkoja ei tarvitse hakea kierrostolkulla, kun orjallisesti vihreää viivaa seuraavan etanaletkan ohi voi leiskauttaa pääsuoralla niin että heilahtaa. Virtuaali-Kimin käskyttäminen maailmanmestaruuteen on Wiillä huomattavasti helpompaa kuin tosielämässä.
Wiin peliksi formulat yllättävät grafiikallaan, mutta valitettavasti ylläripylläri on kaukana iloisesta. Peli on ruma jo sienikonsolinkin mittapuulla. Muutamasta monikulmiosta väännetyt kiesit ovat surkuhupaisan karkeita, ja satojen hevosvoimien ruoskimat siivekesukkulat kuulostavat Casion syntikoilta. Kaiken kukkuraksi peli kehtaa vielä nylkyttää, kun ruudulle eksyy pelaajan rinnalle toinenkin auto.
Ilmassa on pihaus urheilujuhlan tuntua
Kisoissa menestyminen kartuttaa pistetilin ohella mainemittaria, ja repäisyjen väliajoilla voi tarkastella omaa menestystään lööppilehtien otsikoista. Menestyksen vanavedessä myös isommat tallit alkavat kiinnostua mystisestä Uudesta Pelaajasta. Formulasirkuksen koluaminen urapelissä on etäisesti mielenkiintoista. Ruputallissa kuskilupauksen ei tarvitse kantaa maailmanmestaruuspystiä tallin takanreunukselle, vaan pelkkä MM-pisteille sijoittuminen ylittää aloittelijalle asetetun riman. Realistiset kausitavoitteet tuovat pelille aimo ripauksen uskottavuutta ja uralle kehityskaaren.
Koko kauden kattaviin kisaviikonloppuihin on tungettu kaikki mausteet vapaista harjoituksista aika-ajoihin, mutta tosimies jättää tällaiset hömpötykset väliin. Pisteiden kerääminen on helppoa, vaikka lähtöruutu olisikin letkan loppupäässä.
Pienistä valopilkuistaan huolimatta Codemastersin mopoautoilu haisee kilometrien päähän huolimattomasti kyhätyltä kassamagneetilta, jonka ainoa funktio on imeä tötteröpäiden rahat. Tästä formulasirkuksesta ei puutu enää kuin apina, toivottavasti se et ole sinä.
* * * * * *
Taskuraketti
Kuningasluokan kutistettu versio on käytännössä sama peli kuin Wiillä, mutta aavistuksen paremmalla grafiikalla. Kyllä, PSP:n ruudulle tiivistettynä grafiikka näyttää paremmalta kuin television ruudulle levitetty. Ärsyttävä nylkytys on myös tiessään, sillä Sonyn taskunauris ei yski, jos ruudulle eksyy isompikin autokanta. Suorituskyvyn sijaan epäilen tasoeron johtuvan puhtaasti Wii-tiimin laiskuudesta.
Formulointi on pikkuruudulla hankalaa, sillä pöpelikkö kutsuu alituiseen, kiitos onnettoman näkyvyyden. Ohjaustuntuma on tutun kiikkerä, joten ajoapujen käyttäminen on erittäin suotavaa. Codemastersin alustavalinnat herättävät ihmetystä, sillä firma on valinnut kohteekseen juuri ne konsolit, joille ei ole olemassa kunnollista rattia. Kasasta ei puutu kuin koskettava DS-versio.
PSP: 66
65
