Olisi pitänyt tietää, että nimi on enne. Fuse poltti proppuni.
Yhteistyöräiskinnät tuntuvat olevan muodissa. Fusessa taisteluun pääsee koko kaukopartio, kun geneeristä uhkaa syöksytään torjumaan neljän taistelijan voimin. Ellei ole kavereita, yksinpelaaja voi halutessaan vaihtaa ukkoa, ja tekoäly ohjaa muuta orkesteria.
Fuse vaatii älynäppylän sijaan vikkelää liipaisinsormea. Verkkokalvoja kutitellaan komeilla räjähdyksillä, lakonisilla one-linereilla ja tuhanteen kertaan nähdyllä scifi-juonikuviolla. Pelimekaniikka pöllitään Epiciltä, sillä tosi kovat jätkät piilottelevat suojan takana.
Foursome
Jokaiselle taistelijalle annetaan omat futuuripyssykät, joilla pahat sotilaat ja robotit räiskitään permannolle. Porukan suurin körmy kantaa mukanaan energiakilpipyssyä, joka imee vihollistulen ja ampuu aaltoina vihut taaksepäin. Toinen sankari sniputtaa, kolmannella on viholliset kappaleiksi pirstova tussari ja neljännellä torrakko, joka ampuu minikokoisia mustia aukkoja.
Tulevaisuustussarit ovat hyvä idea ja toisiaan tukevat taistelutyylit pakottavat puhaltamaan yhteen hiileen. Pelkät pyssyt eivät kuitenkaan tee peliä. Vanha viidakon sananlasku sanoo, että käyttötapa kertoo isonkin pyssyn todellisen arvon.
Kooppihommissa vähemmän on usein enemmän jo senkin vuoksi, että kolme tekoälytaistelijaa tuntuu olevan liikaa pleikkarin konemielelle. Taistelun tiimellyksessä tuntee itsensä lasten puuhakerhon ohjaajaksi, kun isännät tetsaavat selkä suorassa vihollistuleen ja taktikointi jää vain kauniiksi muistoksi. Jos mukaan saa rekryttyä edes yhden ihmispelaajan, fusetus ei ketuta.
Vastaan virtaa kasvotonta sotilasmassaa. Toisinaan toimintaa katkotaan pomotaisteluilla ja pienillä pähkinöillä, joiden ratkominen edellyttää lähinnä nopeita reaktioita, kärsivällisyyttä ja ameban tasolla olevaa aivotoimintaa.
Mukana on nykyräiskinnöille tuttuun tapaan myös kevyttä hahmonkehitystä, mutta kokemustasot on heitetty mukaan lähinnä näön vuoksi ja ominaisuuslistan kasvattamiseksi.
Ammuskelu itsessään on Gearsista tuttua ankka ja suoja -kamaa, jossa ei varsinaisesti ole mitään vikaa. Suojasta suojaan hiihtäminen on mukavan vauhdikasta, mutta liike pysähtyy, kun suuliekki alkaa lepattaa. Kun viholliset on suolattu, siirrytään kohti seuraavaa taistelua.
Tekoälyn kanssa pelatessa persus kannattaa liimata tiukasti tuliasemaan. Jos mukana rehkii oikeilla aivoilla varustettuja apukamuja, räiske muuttuu ihan eri eläimeksi, koska muiden erikoistaidoista on konkreettista hyötyä. Kaverin suojakilpipyssyn takaa kelpaa räiskiä mustia aukkoja vastarinnan niskaan.
Oli synkkä ja myrskyinen yö
Insomniac Games on todistanut, että pumppu osaa puskea markkinoille menevää toimintaräimettä. Resistanceissa ja Ratcheteissa juonenkuljetus toimii, vaikka tuotoksilla ei tarinankerrontapalkintoja kalastellakaan.
Valitettavasti Fusessa puhaltavat toiset tuulet, sillä äärigeneerisistä palikoista ei ole saatu nakerrettua kasaan kovin kummoista juonikudelmaa. Tarinan ponnistuskuopat ovat kuin Putkiräiskintä for dummies -käsikirjan tarinaosiosta napattuja.
Palkkasoturiporukka lähetetään huippusalaiseen laboratorioon, jossa yltiöpaha rikollisporukka tunkee povitaskuihinsa tuoreinta mahdollista asetekniikkaa. Homma menee luonnollisesti vihkoon ja vihulaiset pakenevat. Tarina yrittää kovasti kerätä kierroksia, mutta kiinnostuskäyräni näytti tasaista viivaa.
Sukupuolia on tasamäärä ja hahmot on jaettu myös etnisesti täysin tasan. Rentoa läpyskää heitetään suuntaan ja toiseen, mutta varman päälle pelaaminen paistaa läpi. Tiedä sitten, onko EA vaatinut tasapäistämistä ja standardointia, mutta neljän henkilön kööri tuntuu olevan mukana paitsi kasvattamassa kooppikiintiötä myös tarjoamassa jokaiselle jotain, sukupuoleen tai rotuun katsomatta.
Hienot pyssyt ja neljän pelaajan yhteistyö eivät onnistu pelastamaan tuhanteen kertaan nähtyä räiskintää. Fuse on malliesimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun tekijät yrittävät arvailla kansan mielihaluja. Hajuton ja mauton toimintacocktail ei iske.
Juho Kuorikoski
70
