DISCLAIMER: Tämän arvostelun tarkoituksena ei ole aiheuttaa pahennusta vuohenomistajissa.
Me, jotka näemme todellisuuden verhon tuolle puolen, tunnemme mahtavan Shub-Niggurathin, metsän mustan vuohen, jolla on tuhat lasta. Tässä pelissä on niistä yksi. Iä, Shub-Niggurath!
Koska meillä on linnut, länsinaapurille jäi viirusilmäiset märehtijät. Vuohi on niin ilkeän näköinen eläin, että saa syyttää vain itseään joutumisestaan paholaisen vertauskuvaksi.
Ja onhan tämän arvostelun kirjoittaminen ollut pirun vaikeaa. Olen aloittanut kirjoittamisen jo parikymmentä kertaa ja parin tunnin ahertamisen päätteeksi olen tuhonnut tekstin. Goat Simulator on peli, tai oikeastaan ”peli”, josta on helvetin hankala keksiä mitään järkevää sanottavaa.
Okei, vuohisimu ei ole simulaattori eikä se ole toisaalta edes peli. Kyseessä on vaatimattoman kokoinen hiekkalaatikko, jossa seikkaillaan epäonnisen mäkättäjän karvoissa ja yritetään selvitä täysin epäonnistuneen fysiikkamoottorin kanssa. Jotta Goat Simulatorin mystistä sielunelämää voi edes yrittää ymmärtää, on aika ryhtyä vuoheksi. Jos tietokonepelistä voisi käyttää nimitystä shamaani, Goat Simulator pääsisi pirun lähelle.
Vuohia tuijottavat miehet
Vuohi eli kesyvuohi (Capra aegagrus hircus) on märehtivä sorkkaeläin ja todennäköisesti historian vanhin lypsyeläin. Vuohet ovat kuuluneet kotieläimistöön historioitsijoiden mukaan jopa 9000 vuoden ajan, mutta vasta nyt tämä lempeä päkäpää saa ikioman pelinsä.
Erään ruotsalaisen ohjelmointiskaban lopputuotteena syntynyt Goat Simulator on karnevalistinen versio saksalaisten kovasti rakastamista simulaattoripeleistä, joita on työstetty käytännössä kaikista mahdollisista mekaanisista laitteista. Saksa-simut ovat jollain perverssillä tavalla sydäntäni lähellä, joten pohjat Goat Simulatorin ymmärtämiselle ovat kunnossa.
Sinikeltaisen indiepelin pelialueena on pieni kylä, jossa saa nelistää vapaasti. Löyhä pelillinen kudelma koostuu erilaisista tempuista, joita voi halutessaan suorittaa, mutta tämän tuotoksen pihvi on rikkinäisen fysiikkamoottorin kurittaminen. Vuohi ei mene miksikään, vaikka ottaisi kontaktia kuorma-auton etusäleikköön.
Goat Simulatorin juustona toimii ”pelaamisen” sijaan päähenkilön taluttaminen mitä moninaisempien vaaranpaikkojen läpi. Rampa räsynukkefysiikka tekee kaikesta täysin ennakoimatonta sekoilua, jonka ansiosta suupielet vääntyvät väkisinkin virneeseen.
Vuohen kontrollit ovat yksinkertaiset. Sankari kävelee tai juoksee. Kielellä voi napata kiinni pelimaailman kappaleista. Minkäänlaista painorajoitusta ei ole, sillä nuolaisemalla voi vetää vaikka Stonehengen pienoisversion matalaksi. Kielessä kulkevat myös kuorma-autot ja muu pienirtaimisto.
Jotta Youtube täyttyisi siisteistä pelivideoista, vuohi voi myös hidastaa aikaa. Matrix-tyylinen sekoilu sopii peliin kuin korvamerkki karitsalle. Paketin kruunaa nappula, jolla räsynukkefysiikan voi kytkeä päälle ja pois. Tarvittaessa vuohi on kuin räkää. Tästä on hyötyä esimerkiksi oikein makean kolarin jälkimainingeissa. Jos tämä arvostelu toimii Let’s play -videon kimmokkeena, pankaa taustalle soimaan ave maria ja kytkekää hidastus päälle ja lähettäkää linkki minulle. Haluan korvikkeen takkavideolle.
Goat, se on paras
Goat Simulator ei ole peli, vaan huonosta vitsistä lähtenyt nettimeemi, jonka tekijät keksivät tuotteistaa. Se on kuin performanssitaidetta, joka tarjoaa kokemuksena jotain sellaista, mitä ei mistään muusta pelistä saa. Naama punaisena tuotantolinjalle väännettynä pelipipanana Goat Simulator on tervetullut sillä tästä virityksestä ei ole edes yritetty tehdä salonkikelpoista.
Pelien taidemuotokeskusteluun vuohilaulu tuo kokonaan oman alaviitteensä. Digijakelun mahdollistamassa indiehuumassa perinteiset markkinavoimat joutuvat antamaan elintilaa myös täysin absurdeille peli-ideoille. Vain hyvä peli myy -ideologia ei ole enää ainoa vaihtoehto, sillä näin surkeasta räpellyksestä olisi ennen Youtube-aikakautta ideapalaverissa sanottu ”Voi Saatana!” ja sitten vuohipeli-idea olisi rituaaliteurastettu. Niin maailma muuttuu, Eskoni.
Vuohenjuustoa joko rakastaa tai vihaa, mutta sitä ei missään nimessä saa ottaa tosissaan. Jos huonoa läppäpeliä yrittää ymmärtää osana uutta pelikulttuuria tai länsimaisen pelisuunnittelun kritiikkinä, tulee vain bää-ää kipeäksi.
http://www.goat-simulator.com/
Coffee Stain Studios
Arvosteltu: Intel Core i7 3550K, 8 Gt RAM, GeForce GTX660 1,5 Gt RAM, Windows 8.
Laitteistovaatimukset: 1,8 GHz kaksoisydinprosessori, 2 Gt RAM, DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain, Windows XP, 2 Gt kiintolevytilaa.
Ikäsuositus: Ei tiedossa
Moninpeli: Tulossa päivityksenä
Pisteet: (9)4
94
