Wiin uuden uutukainen Harvest Moon: Magical Melody on pelkkä identtinen kaksonen pari vuotta sitten GameCubelle julkaistulle Magical Melodylle. Kyllä pieni ja jopa keskisuuri päivitys olisivat olleet paikallaan jo yksin Wiin hauskan peliohjaimen takia, jota ei nyt hyödynnetä juuri ollenkaan.
Harvest Moon on yksi suloisimmista hyvän mielen pelisarjoista. Se koukuttaa, hauskuttaa, siirtää ajatukset luokseen kesken kokouksen ja häiritsee pahasti suosikkisarjojen seuraamista telkkarista. Ihan sama, onko pyykit pesemättä, tiskit koneessa ja anoppi tulossa kylään, maissisato ja mainarinhommat on pakko päästä hoitamaan.
Lisänimi Magical Melody johtuu Elonkorjuun jumalattaren kivettymisestä, tai tarkemmin sanoen yrityksestä palauttaa poloinen jumalatar takaisin eloon. Jumalatar veti nimittäin kivisen herneen nenäänsä huomattuaan ihmisten muuttuneen piittaamattomiksi, kivisydämisiksi ja rakkaudettomiksi tallukoiksi, jotka eivät enää välittäneet edes Elonkorjuun jumalattaresta. Satumaisen logiikan mukaan jumalatar kuitenkin herää henkiin, jos ahkera maanviljelijä ansaitsee uurastuksen lomassa sata nuottia. Nuoteista muodostuu soittimia ja lopulta kokonainen orkesteri, jonka sulosoinnut saavat kivenkin heräämään.
Maajussille morsian
Nuotit löytyä tupsahtavat automaattisesti arkiaskareiden lomassa, joten niiden keräily jää vähemmälle huomiolle kuin Melody-otsikosta voisi päätellä. Maanviljelys lisätöineen sekä perheen perustaminen ovat ne olennaisimmat asiat elämässä, ei nuottien metsästys. Ja niitä ensin mainittuja töitä riittää enemmän kuin tunteja lyhyissä virtuaalipäivissä. Hommia on pakko suunnitella etukäteen ja jakaa useammalle eri päivälle, jotta saisi kaiken tarvittavan aikaiseksi.
Eri vuodenaikoina voi kasvattaa kunkin kauden viljoja, kukkia, yrttejä ja vihanneksia, joita voi myydä eteenpäin, panna jääkaappiin kokkausta varten, syödä itse tai vaikkapa syöttää Muppe-koiralle. Istutuksia pitää kastella aurinkoisina päivinä, maata on muokattava jos haluaa lisäviljelyksiä, puita on pakko pilkkoa, jotta saa isomman talon tai kanakopin.
Kotieläimet ja karja vaativat ruokaa ja rapsutuksia kukoistaakseen, ja villieläimetkin olisi niin kiva pitää onnellisina samoilla menetelmillä. Puhti meinaa väkisin loppua kesken päivän. Varsinkin alussa raskaasta raudasta tehdyt kirveet ja kuokat uuvuttavat pienviljelijän pikaisesti.
Taifuunin iskiessä koittaa pakollinen vapaapäivä ulkotöistä, sillä ulos ei ole asiaa niin kauan kuin myrsky mylvii nurkkahirsissä. Ellei edellisenä iltana ole tajunnut panna karjaa sisätiloihin, elukoita on turha etsiskellä myrskyn laannuttua. Vapaapäivän voi käyttää kokkaamiseen tai sisustamiseen, ellei halua nukkua läpi myrskyn suoraan seuraavaan aamuun.
Kylässä asustaa kymmenen somaa puolisoehdokasta, joiden kosiskeluun pitäisi jostain välistä löytää aikaa. Morsmaikku-ohjelman tarvetta tosielämän maajusseille alkaa kummasti ymmärtää, sen verran niukasti vapaa-aikaa jää suhdetoiminnalle. Naimaluvan eli romanttisemmin sinisen höyhenen saamiseksi pitää nähdä paljon enemmän vaivaa kuin näinä tekstareitten kulta-aikoina voisi kuvitella.
Viimeistään harmaina sadepäivinä ehtii louhia malmia, jota tarvitaan houkuttelemaan aseseppä paikkakunnalle. Malminkimpaletta ja pientä rahallista korvausta vastaan seppä hoitaa parissa päivässä käyttökuntoon kevyemmän ja muutenkin paremman työkalun, ja duunaa löytyneet jalokivet somiksi helyiksi mielitiettyä varten.
Sydän paikallaan
Harvest Moon: Magical Melodyn vahvuus on mukavan tekemisen runsaus ja tavoitteellisuus. Mielessä pyörii koko ajan ainakin puolenkymmentä projektia, joihin pitäisi löytää aikaa lähipäivinä. Samojen perushommien toistuminenkaan ei tee päivätöistä puuduttavaa puurtamista riittävän vaihtelun takia. Kylän elävöityminen uusien asukkaitten muuttaessa paikkakunnalle elävöittää myös pelitapahtumia. Tosielämän aikaa ehtii pyörähtää hyvinkin muutama viikko ennen kuin virtuaaliviljelys alkaa kiinnostaa vähemmän kuin anopin vierailu.
Kun pelin sydän on kunnossa, muulla ei enää olekaan niin suurta väliä. Pelin heikkouksista eniten ärsyttää kömpelö ja karkea grafiikka, joka sai sapiskaa jo pari vuotta sitten GameCube-version arvosteluissa. Yksi animoinnin ihmeellisyyksistä on ukkojen tuiki kummallinen pieni ja jatkuva seisoskelun aikainen pyllistely, joka tuo mieleen body pumpin minikyykyt ja samalla huonon omatunnon sohvaperunoitumisesta. Hahmojen ölähdykset alkavat kyllästyttää jo ensimmäisenä iltana, ja kontrollit voisivat toden totta olla monipuolisemmat ja sutjakammat.
Minipelit ovat liian yksinkertaisia ja muistuttavat liikaa muita Nintendon vaalimia minipelejä tuodakseen peliin mitään lisäarvoa. Kavereitten kanssa kannattaa keskittyä mihin tahansa muuhun kuin näihin päälle liimattuihin uimakisoihin.
Toivottavasti Magical Melody ei jää Wiin viimeiseksi Harvest Mooniksi. Olisi kertakaikkisen hekumallista päästä nautiskelemaan maanviljelyksestä ja uudesta peliohjaimesta ihan uuden tarinan kanssa.
79
