Applen levittämään iPad-kuumeeseen on toisenlaisiakin tabletteja.
Googlen Android-käyttiksellä varustetut kilpailijat ovat kuuminta hottia etenkin Kiinassa. iPad-kloonit ovat todellakin nimensä veroisia.
Nokkelasti Irobotiksi nimetty laite on suora hiilikopio iPadista. Kahdeksantuumainen tablet-tietokone näyttää Applen tuotantolinjalta karanneelta aina alalaitaan sijoitettua kotinäppäintä myöten. Päällinen on sormenjälkiä houkuttelevaa mustaa muovia, tausta ehtaa alumiinia. Resistiivinen kosketusnäyttö ei tarjoa iPadin veroista hiplailunirvanaa, mutta ajaa asiansa riittävän hyvin. Tiukassa paikassa läystäkkeellä kirjoittaa vaikka sähköpostia.
Apple-lainat jatkuvat myös laitteen sisuskaluihin. Androidin skini on ikoneita myöten ryöstetty iPadista. Silmiinpistävin poikkeus on leveyssuuntaan siirretty vakionäkymä ja oikeasta laidasta avattava sovellusvalikko, joka iPadista puuttuu. Kopioon on lisätty iPadista unohtunut usb-liitin ja muistikorttipaikka. MicroSD-kortilla laitteen sisäistä kahden gigan kapasiteettia voi lihottaa 32 gigatavuun asti.
Kahdensadan euron kopioksi laitteen näyttö on yllättävän hyvä. Kirkkaus riittää jopa ulkokäyttöön, mutta jostain syystä näyttö alkoi vilkkua tummansinisen ja harmaan värisävyn iskeytyessä ruutuun. Ongelman kanssa pystyy elämään, mutta käyttöliittymän perusnäkymän harmaa alalaita saattaa aiheuttaa pitkässä käytössä päänsärkyä.
Laite valehtelee, että sen Android-käyttöjärjestelmän versio on 2.1. Ehei, tietoverkkojen tonginta paljastaa softaversioksi vanhentuneen 1.6:n. Googlen virallinen Android-kauppapaikka kyllä toimii, mutta uusimmista pelijulkaisuista on turha haaveilla. Edes Rovion Angry Birdsia ei pelata ennen kuin firma tuuttaa ulos luvatun dieettiversion, jossa on tuki myös aavistuksen hitaammille laitteille.
Yksi toimiva sovellus saa retromiehen kyyneliin: ScummVM:n mobiiliversio on kuin tehty tämän kokoiselle laitteelle. Irobotin vaatimattomasta suorituskyvystä löytyy sen verran ruutia, että vanhat klassikot pyörivät yskimättä ja tarjoavat seuraa bussimatkalle. iPadilla ScummVM:n käyttö vaatii laitteen jailbreikkaamisen, eli käyttöjärjestelmän avaamisen ulkopuolisille sovelluksille.
ScummVM:n uusin versio lisää tuen myös Sierran peleille, joten seikkailupelifanaatikon varastoista pelaaminen ei ihan heti lopu. Irobotin käyttämää 4:3-kuvasuhdetta ja 800x600-resoluutiota ei virallisesti tueta, mutta ScummVM on eräs harvoista Android-sovelluksista, joka osaa venyttää pelit koko ruudun leveydelle. Esimerkiksi Curse of Monkey Island toimii lähes yskimättä ja kaunis pikselitaide muistuttaa norminäyttöä pienemmältä ruudulta erehdyttävästi piirroselokuvaa.
Edullista nettipäätettä etsivälle retroseikkailijalle Irobot on nappivalinta. Etenkin, jos arvostaa Applen designia. Aidolle asialle kiinaklooni ei pärjää mitenkään, sillä Irobot on hintaansa lukuun ottamatta joka suhteessa paljon huonompi laite kuin iPad.
Kasibittisessä maailmassa hiiri on kulmikas ja pitää ääntä.
Disneyn uusi Tron-elokuva tuli ja meni, mutta se ei hidasta oheiskrääsän julkaisua. Razer ei onneksi tyydy vain painamaan lisenssilogoa jo olemassa olevaan tuotteeseen, sillä Tron-hiiri on suunniteltu kasariklassikko mielessä puhtaalta pöydältä.
Hiiri on nimensä mukaisesti kuin kasibittisestä menneisyydestä, niin hyvässä kuin pahassa. Mustan ja sinisen yhdistelmä toimii ja laite on varmaan ainoa rotta, jota itse asiassa käytän mieluummin kaikki valot päällä kuin pois kytkettynä. Ilman valoja haalean sininen väri tuo mieleen 70-luvun muoviset lastenastiastot. Virran kytkeytyessä kuuluva ankea äänitehoste on niin nolo, että se ahdistaa joka kerta konetta käynnistäessä. Onneksi sitä ei tarvitse muuten kuunnella.
Valitettavasti ennen kaikki oli kulmikasta, ja se näkyy myös Tron-hiiressä. Unisex-design sopii yhtä hyvin molemmille käsille, mutta sormiotteelle suunnitellun ohjaimen sivuilla on turhan hankalia kovia kulmia. Tämän takia nakit ajautuvat hakemaan helpotusta kyljissä olevien nappien päältä ja vahinkonapautuksia sattuu turhan usein. Itse asiassa tuntuu siltä, että sormia olisi tarkoitus pitää nappuloiden päällä koko ajan. Ehkä jonkun olisi kannattanut kokeilla hommaa käytännössä ennen tuotantoon menoa.
Totuttelun jälkeen hiirestä saa kohtalaisen otteen, mutta silloin kättä lähempänä olevat kylkinappulat jäävät yleensä vähälle käytölle. Niihin kun ei tahdo ylettyä ilman asennon hankalaa vaihtamista. Leveä ja mukavan kuminen rulla sen sijaan on erinomainen eikä sen napauttaminenkaan vaadi turhan paljon voimaa. Kangaspintainen kaapeli asettuu myös helposti paikoilleen eikä hankaa turhaan liikkeitä vastaan.
Tekniikaltaan Tron-hiiri on moderni pelirotta. Tarkkuus on enimmillään hurjat 5600 pistettä tuumalla ja sitä on mahdollista säätää ajureista sadan hyppäyksillä. Suoraan hiirestä valittavia tiloja voi olla enimmillään viisi erilaista, mikä riittää varmasti kaikille. Kätevästi Tron ei välttämättä tarvitse ajureita lainkaan, sillä kerran tallennetut asetukset menevät hiiren muistiin ja pysyvät siellä myös konetta vaihdettaessa.
Razerin Tron-hiiri on hyvä yritys tehdä jotain hiukan erilaista lisenssiroinaa, mutta tyyli on mennyt tarkoituksen edelle. Täydellisestä fiaskosta ei missään nimessä ole kyse, mutta käyttömukavuuteen suhteutettuna hiiren hurja 110 euron hintalappu vaikuttaa melkoiselta riistolta.
