Urheilupelit takoivat viime vuonna maailmanlaajuisesti lähes miljardi euroa. Miksi urheilun vaikutuksesta pelaavaan kansaan ei keskustella?
Electronic Artsin urheilupelit tuntee jokainen. EA Sports seisoo tällä hetkellä tukevasti palkintopallin ykköskorokkeella. Take Two on kammennut itsensä EA:n kovaksi kilpailijaksi pääasiassa Visual Conceptsin 2K-sarjalla.
Mukaan on ponnistamassa myös Ubi Soft ostettuaan Microsoftin pari vuotta kehittämät ja sittemmin hylkäämät urheilusarjat. Sarjat kelpasivat Ubille, vaikka Microsoft tunnusti avoimesti, etteivät he saaneet pelejä riittävän laadukkaiksi kilpaillakseen kivikovilla markkinoilla. Lisäksi Microsoft ennätti myydä arvostetuimmat sarjansa, Links-golfin, Amped-lumilautailun ja Top Spin -tenniksen Take Twolle jo aiemmin.
Kulissien takana sota raivoaa täydellä voimalla. Take Twon pomolla Paul Eibelerilla meni takuulla aamupulla väärään kurkkuun, kun Electronic Arts julkisti viisivuotisen yksinoikeussopimuksen jenkkifutisliiga NFL:n kanssa ja veti maton Take Twon suositun NFL 2K -sarjan alta. Julkisuuteen urheilupelien julkaisijat antoivat paheksuvia kommentteja Electronic Artsin yrityksestä monopolisoida urheilumarkkinoita, vaikka he olivat itse tarjouskilpailussa mukana täysin rinnoin.
EA viimeisteli jenkkifutiskuvion ja työnsi muille yrittäjille siannahan kurkkuun tekemällä vielä sopimukset sisäpelisarja AFL:n ja yliopistosarja NCAA:n kanssa. Amerikkalainen jalkapallo on Yhdysvaltain myydyin laji pelien saralla ja nyt EA hallitsee sitä tulevat vuodet rautaisella otteella.
Take Twon vastaisku oli huteran lisenssisopimuksen solmiminen baseball-liiga MLB:n kanssa. Electronic Artsin viestintäjohtaja Jeff Brown tokaisi hyvän urheiluhengen mukaisesti, että Take Twon sopimukseen kuluttamat kymmenet miljoonat olivat tyhmästi käytettyä rahaa.
Analyytikoilta tihkuneiden tietojen mukaan Take Two yritti vimmatusti tehdä yksinoikeussopimusta myös koripallosarja NBA:n kanssa, mutta ei siinä onnistunut. Yhdysvaltain kolmesta suuresta urheilusarjasta vain NBA teki sopimuksen usean julkaisijan kanssa. Jääkiekkosarja NHL ja sen pelaajayhdistys NHLPA ovat tällä hetkellä niin sekaisin, että lisenssisopimuksista on turha puhua. Hyvä, jos koko sarja on hengissä vielä loppuvuodesta.
Kaikki pelaa
Mikä on maailman tämän hetken pelatuin moninpeli? Everquest tai Half-Life 2? Ei nyt sentään. Entäpä World of Warcraft? Ehkä, mutta minä en puhukaan lastenpeleistä. Olen lyhyen ajan sisään todistanut useassa yhteydessä aikuisten miesten puhuvan suu vaahdossa ilmiöstä nimeltä Pro Evo. Siitä, miten pelit ovat sujuneet työpaikalla pyörivässä liigassa ja miten ne sujuivat viime tai edellisvuonna.
Sellaista työpaikkaa ei tunnu olevan olemassakaan, missä ei pelattaisi taukohuoneessa Pro Evoa (paitsi Pelit-lehden toimitus, jossa pelataan vain Dangerous Watersia tai hämäriä tankkisimuja). Missä tahansa miehet tapaavat, sama rituaali toistuu: öristään kuulumiset, sylkäistään lattialle ja aletaan puhua Pro Evosta.
Kaikki tuntevat Championship Managerin vaikutuksen työtehoon ja yöuniin. Itse olen pelannut viimeiset kuusi-seitsemän vuotta selainpohjaista futismanagerointia käytännössä päivittäin. Tiedättekö, miltä tuntuu koluta Euroopan kaikkien maiden kaikkien pääsarjojen ja ykkösdivarien kaikki joukkueet pelaajia scoutaten? Minä tiedän. Ja kellon laittaminen herättämään keskellä yötä, jos on hyvä diili käynnissä, on ihan arkipäivää. Eikä kyseessä ole edes rahvaan pelaama Hattrick, vaan eliitin ikioma SoccerSim.
Erilaiset virtuaalisarjat, kuten Suomessa Ilta-Sanomien pyörittämä Liigapörssi, ovat maailmalla kovassa kurssissa. Jokaiselle lajille löytyy oma yrittäjänsä, suurimmille useita. Pelaaminen maksaa vähän ja menestyneimmät palkitaan. Tilastofriikkien unelmalajit vaativat paljon seurantaa ja asiantuntemusta, mutta ne jaksavat kiinnostaa ja kiehtoa ihmisiä ympäri maailmaa. Kyseessä on miljardiluokan toimintaa ja bisnes on jatkuvassa kasvussa.
Virtuaaliurheilun huipentuma oli jalkapallon kattojärjestö FIFAn järjestämä maailmanmestaruuskilpailu, jossa futiksen paremmuus ratkaistiin FIFA 2005:ttä pelaamalla. Ympäri maailmaa käydyistä mittelöistä löytyi voittajaksi brassipeluri, joka palkittiin Zürichissa samassa tilaisuudessa kuin maailman parhaat nais- ja miespelaajat. Melkoinen hatunnosto pelaamisen suuntaan, kun hahmottaa, minkä kokoluokan urheilua jalkapallo on ja miten paljon sitä seurataan.
Huomion laitamilla
Urheilupelit ovat valtava bisnes ja niitä pelataan laajemmin kuin uskoisikaan. Miksi urheilupeleistä ja niiden vaikutuksista pelaajiin ei puhuta? Miksi kasautuvasta univajeesta ja menetetyistä miestyövuosista vaietaan? Puhumattakaan kaiken pelaamisen suuresta möröstä, väkivallasta. Minä ainakin vedän futiskentällä viikatetta takaapäin sukille ilman tunnontuskia. Tekeekö se minusta huonon ihmisen?
Oikeassa maailmassa jääkiekon SM-liiga keräsi yhden rikosilmoituksen pudotuspelien joukkokähinästä, ja metakan aiheuttanut HIFK sai liigalta 8000 euron sakot lajin maineen vahingoittamisesta. Kansanedustuslaitoskin heräsi iltapäivälehtien kohinaan, ja kokoomuksen kansanedustaja Irja Tulonen jätti valtioneuvostolle kirjallisen kysymyksen jääkiekkoilun väkivaltaisuudesta. Tulonen vaatii jääkiekkoilutoiminnan eettisyyden arvioimista ennen valtionavun myöntämistä. Valitaanko valtionavun saajat arvalla? Eikö lajiin ja sen luonteeseen ole muka tutustuttu? Jääkiekkokaukalossa on tapeltu aiemminkin ja tapellaan myös vastaisuudessa.
Tutkimuksen tekeminen peliväkivallasta ja sen vaikutuksista on varmasti aiheellinen projekti, mutta nollainformaatiolla hurskastelu ja kuulopuheilla päteminen on idioottien touhua. Väkivaltapelit keräävät vuodesta toiseen kauhistelijoita ja uhkakuvien maalailijoita. Urheilupelit simuloivat lajejaan uskollisesti. Jääkiekossa hanskat lentävät estotta, jenkkifutiksessa luut ryskyvät ja futiskentillä miestä vedetään sileäksi heti kun paikka tulee. Veri ei ehkä lennä, mutta mustelmia tulee.
Miksi sitten urheilupelejä ei kauhistella? Koska kauhistelijaihmiset eivät ymmärrä urheilustakaan hevon kukkua.
