Kun Valtion elokuvatarkastamo antoi Taru Sormusten Herrasta -trilogian ensimmäiselle osalle ikärajaksi 15 vuotta, elokuvan levittäjä FS-Film veti herneen nenäänsä. Se valitti päätöksestä, mikä on helppo ymmärtää. Onhan 13-14-vuotiaissa runsain mitoin elokuvan pontentiaalisia katsojia.
Nykyisenmallinen elokuvien ikärajajärjestelmä syntyi Yhdysvalloissa vuonna 1966. Oltiin uuden ajan alussa. Maassa mellakoitiin, naiset vaativat tasa-arvoa, puhuttiin seksuaalisesta vallankumouksesta ja avioliiton kaltaiset instituutiot asetettiin kyseenalaisiksi.
Myös elokuvissa rikottiin ahkerasti tabuja. Valkokankaalla käsiteltiin aiheita, joihin ei olisi ennen koskettu viiden metrin kepilläkään. Konservatiiviset amerikkalaiset olivat huolissaan siitä, mitä heidän lapsensa teattereissa näkevät.
"Screw" muutti kaiken
Vahvassa draamassa Kuka pelkää Virginia Woolfia? mainittiin ensimmäistä kertaa kirosana screw ja toisessa kohdassa puhuttiin kahden sanan verran rakkauden fyysisen aktin suorittamisesta. Tuottajayhtiö Warner Bros. ei lämmennyt vaatimuksille poistaa tai muuttaa noita kohtia.
Seuraavaksi pahennusta aiheutti alastomuutta sisältänyt Michelangelo Antonionin Blow-Up. Motion Picture Association of America (MPAA) kutsui elokuvan tuottaja- ja levittäjäyhtiöt palaveriin, jonka seurauksena sovittiin elokuvien ikärajoista.
Systeemi on teoriassa vapaaehtoinen, sillä pakolliset ikärajat olisivat sananvapauteen puuttumista. Käytännössä systeemi on kuitenkin pakollinen, sillä ilman ikärajaa juuri mikään teatteri ei suostu elokuvia näyttämään.
Uusi systeemi tuli virallisesti voimaan 1.10.1968, jolloin vuonna 1922 syntynyt selkeisiin kieltoihin (esimerkiksi: mies ja nainen, edes aviopari, ei saa nukkua samassa sängyssä) perustunut studioiden itsesensuuri siirtyi historiaan.
Vuosien mittaan ikärajat ja niiden tunnukset ovat muuttuneet. NC-17-luokituksella - kielletty alle 17-vuotialta - ei ole käytännössä suurtakaan merkitystä, sillä sitä tahraa ei halua lypsylehmälleen yksikään Hollywood-studio. Useimmat ketjut eivät ota NC-17-elokuvia levitykseen lainkaan ja niiden mainoksia julkaistaan vain harvoissa medioissa. NC-17 myös liitetään automaattisesti pornografiaan, vaikka se ei sitä virallisesti tarkoitakaan.
Yhden miehen show
MPAA:n ikäluokitusjärjestelmää on johtanut sen syntymästä saakka diktaattorin elkein Jack Valenti. Vasta 2000-luvulla on edes uskallettu vihjata siihen suuntaan, että Valenti ei kenties istu pallillaan maailman loppuun saakka.
Hollywood on kuitenkin alkanut pikkuhiljaa epäillä ääneen, että luokitussysteemi on aikansa elänyt. Viimeksi keskustelua käytiin erityisen vilkkaasti Stanley Kubrickin viimeiseksi jääneen elokuvan Eyes Wide Shut kohdalla.
MPAA antoi aluksi ikärajan NC-17, mikä olisi merkinnyt elokuvan kaupallista kuolemaa Yhdysvalloissa. NC-17 niellään lähinnä vain silloin, mikäli levityksessä on pienen yleisön eurooppalainen elokuva, joka on selvästi kallellaan taiteeseen päin.
Eyes Wide Shut joutui alistumaan digitaaliseen itsensuuriin, jossa alastomat elimet peitettiin koomisesti jälkeenpäin kynttilänjaloilla ja muulla rekvisiitalla. Idioottimaista, mutta näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että systeemi ei muutu Valentin aikakaudella.
Meillä käskee VET
Laki kuvaohjelmien tarkastamisesta (775/2000) ja laki Valtion elokuvatarkastamosta (776/2000) astuivat Suomessa voimaan 1.1.2001. Ikärajojen määrittämisen hoitaa Valtion elokuvatarkastamo, jonka kotisivuilta (www.vet.fi) löytyy runsaasti lisätietoja, kuten myös tiedot ikärajoista elokuvakohtaisesti.
Nykyään yli 18-vuotiaille tarkoitettuja ohjelmia ei tarvitse tarkastaa lainkaan. Ikärajat määritellään pelkästään lastensuojelullisten arvojen vuoksi, eikä VET enää ota moraalisesti kantaa tai huolehdi esimerkiksi siitä, miten itänaapurimme suhtautuu meillä esitettäviin elokuviin.
Laki ei koske televisiota ja internetiä, mutta sen sijaan se koskee video- ja tietokonepelejä. Lain pykäläkielessä pelit tunnetaan termillä "vuorovaikutteiset kuvaohjelmat".
Meillä käytettävät ikärajat selittävät itse itsensä: S(allittu), 7, 11, 15 ja 18. Täysi-ikäisten seurassa kaksi vuotta ikärajaa nuorempi henkilö saa katsoa kyseistä kuvaohjelmaa. Tämä ei päde 18-luokitukseen.
Eri maiden ikärajojen tutkiminen Internet Movie Databasesta (akas.imdb.com) on mielenkiintoista puuhaa. Kun VET päätti, että Sormusten Herra on sopimatonta katsottavaa alle 15-vuotiaille, Saksassa, Hollannissa ja jopa yleensä nipossa Iso-Britanniassa raja on 12 vuotta. Yhdysvalloissa trilogian aloitukselle on annettu tunnus PG-13.
Spielberg/Kubrickin A.I.:tä katsovat Ruotsissa valituksen jälkeen 11-vuotiaatkin ja useimmissa muissa maissa 12-vuotiaat, kun taas Suomessa leffalle lätkäistiin ikäraja 15. Herää kysymys miksi, sillä elokuvassa on väkivaltaa hädintuskin nimeksi, eikä seksiä lainkaan. Toki A.I. on teemojensa vuoksi kypsän katsojan elokuva, mutta miksi ihmeessä se on kielletty myös varhaiskypsiltä 13-vuotiailta?
Varsinaiseen ikärajojen sekamelskaan joudutaan, kun tutustutaan South Park -elokuvan luokituksiin. Ruotsissa elokuvan saavat nähdä yli 7-vuotiaat ja meillä yli 12-kesäiset. Yleensä vapaamielinen Hollanti vaatii peräti 16 vuoden ikää. Mutta Chilessä ja Espanjassa hervoton piirroshuumori on sallittu vain yli 18-vuotiaille.
Ironista kyllä (vai täsmälleen osuvaa?) South Park: Isompi, pitempi & leikkaamaton herjailee juuri sille, miten kiroilua pidetään tappamisen näyttämistä suurempana syntinä.
Elokuvien ikärajoitukset USA:ssa
G: General Audience. Elokuva sopii kaikenikäisille.
PG: Parental Guidance Suggested. Vanhemmat mieluusti mukaan. Osa materiaalista ei sovi lapsille.
PG-13: Parents Strongly Cautioned. Vanhemmat, varoitus. Osa materiaalista ei sovi alle 13-vuotiaille.
R: Restricted. Alle 17-vuotiaat teatteriin vain vanhempien kera tai muun aikuisen valvonnassa.
NC-17: Tiukka linja, ei alle 17-vuotiaille.
