Jatko-osat ovat huonoa bisnestä

Vuonna 2003 Sofia Coppolan hieno Lost in Translation ja Bruce Willisin tähdittämä toimintadraama Tears of the Sun menestyivät suunnilleen yhtä hyvin Yhdysvaltain elokuvateattereissa. Kumpikin elokuva keräsi lipputuloja noin 44 miljoonaa dollaria. Silti toinen elokuvista oli hitti ja toinen floppi.

Termi menestyselokuva, jos mikä, on suhteellinen käsite. Tällä kertaa selitys on yksinkertainen. Lost in the Translation maksoi vaivaiset nelisen miljoonaa dollaria, Tears of the Sun reilut 70 miljoonaa.

Prosentit ratkaisevat

Hittielokuvat tuottavat maailmanlaajuisesti satoja miljoonia dollareita, joten niiden luulisi olevan hyvä bisnes. Ja ovathan ne, joillekin. Ei välttämättä elokuvastudioille.

Otetaan esimerkiksi Men in Black 2. Alkuperäinen Men in Black oli valtava hitti, joten jatko-osa oli idioottivarma bisnes, teoriassa. Ongelma oli, että Men in Blackista ei odotettu suurta menestystä, joten sen tekijöiden kanssa ei ollut sovittu etukäteen mitään jatko-osista. Ilman tähtiä Tommy Lee Jones ja Will Smith ei olisi Men in Blackia. Myös ohjaaja Barry Sonnenfeld piti saada mukaan.

Elokuvan budjetti saatiin puristettua 140 miljoonaan taalaan. Tommy Lee Jones keräsi tililleen 20 miljoonaa dollaria, Will saman verran plus 20 prosenttia elokuvan tuotosta. Ohjaaja Sonnenfeld nappasi 10 prosenttia. Tuottaja Steven Spielberg keräsi 7,5 prosenttia. Kun otetaan huomioon, että 15 prosenttia budjetista menee studion pyörittämisen yleiskuluihin, Men in Black II ei rikastuttanut Sonya nimeksikään, vaikka kohtalainen menestys olikin.

Kovilla nimillä on varaa lyödä pöytään kovat vaatimukset. Spielbergin ja Tom Cruisen kaltaiset supertähdet saavat 15 prosenttia elokuvan tuotosta, mikä ei tarkoita voitosta, vaan kaikesta tuotosta aina oheiskrääsäoikeuksia myöten, heti ensimmäisestä dollarista alkaen.

Vielä muutama vuosi sitten tyydyttiin osuuteen elokuvan voitoista. Mutta kun ihmiset tajusivat, miten taitava Hollywood on luovassa kirjanpidossa, harva tyytyy nykyään voitto-osuuteen, vaan vaatii tarkemmat tulonjakosäännöt. Esimerkiksi jättihitti Forrest Gump ei ole virallisten lukujen mukaan tuottanut koskaan voittoa studiolleen.

Aivan oma lukunsa on George Lucas. Koska Lucas rahoittaa Star Wars -elokuvat omasta pussistaan, hän tarvitsee ainoastaan jakelijan. 20th Century Fox saa itselleen vain 10 prosenttia lipputuloista, mutta se on riskitöntä rahaa. Oheistuotteista Fox ei rikastu taalaakaan.

Tapaus Titanic

Kun kyse on rahasta, saattavat systeemit muuttua hyvinkin monimutkaisiksi. Kaikkien aikojen menestynein elokuva Titanic ansaitsi valkokangaslevityksessä noin 1,8 miljardia dollaria. Tuollaisesta summasta jää väkisinkin jaettavaa kaikille osapuolille. Alun perin ohjaaja, tuottaja ja käsikirjoittaja James Cameron oli saamassa 11,5 miljoonaa taalaa työstään plus 15 prosentin tuoton 20th Century Foxin osuudesta. Columbia oli toisena studiona jakamassa riskejä.

Kun elokuvan tekokustannukset tuplaantuivat ja nousivat 200 miljoonaan taalaan, Cameron luopui 10 miljoonasta ja piti vain 1,5 millin käsikirjoituspalkkion. Lisäksi Cameron luopui puolesta voitto-osuudestaan, jonka hän saisi seuraavasti Foxille tekemästään elokuvasta, mikä se sitten olisikaan. Vaikka Cameron tekisi seuraavan leffansa ilmaiseksi, ei hän nälkään kuole. Titanic tuotti hänelle reilusti yli sata miljoonaa dollaria.

Jatko-osa saa menestyä todella hyvin, mikäli se aikoo päästä voitolle. Parasta bisnestä ovat yllätyshitit, joiden sopimuksiin on valmiiksi hiottu pykälä jatko-osista. Aina parempi on, jos elokuvan ohjaaja ja näyttelijät eivät ole valtavan suuria ja kalliita tähtiä. Esimerkiksi ensimmäinen Spider-Man ja Taru sormusten herrasta saivat varmasti studiopomot taputtamaan kosteusvoiteisia käsiään.

Sen sijaan Matrix-trilogia ei ollut mikään huippubisnes Warner Brosille, sillä jatko-osista jouduttiin neuvottelemaan erikseen. Keanu Reeves ja Wachowskin veljekset vetivät oman 15 prosenttiaan päältä, muut pääsivät jaolle vasta sitten. Studio joutui myös tyytymään osuuteen kalliiden elokuvien voitosta, kun Reeves ja ohjaajat ottivat omansa jokaisesta ansaitusta dollarista.

Nykyään on yleistä, että näyttelijä ja ohjaaja sitoutuvat kokonaiseen trilogiaan, jos ensimmäinen osa osoittautuu hitiksi. Jos niin ei käy, studiolla ei ole mitään velvollisuutta tehdä uusia osia. Ohjaaja ja näyttelijät pistävät peliin 2-5 vuotta elämästään, studio vain hieman riskirahaa.

* * * * *

Tuottoisimmat elokuvat

Tuottoisimmalla tarkoitetaan tuottoprosenttia suhteessa elokuvan aiheuttamiin kuluihin, ei absoluuttisia rahamääriä.

1. Blair Witch Project (354 614 %)

2. American Graffiti (7493 %)

3. Lumikki ja seitsemän kääpiötä (6116 %)

4. Tuulen viemää (4906 %)

5. E.T. (3576 %)

6. Star Wars (3527 %)

7. Kreikkalainen naimakauppa (3439 %)

8. Krokotiilimies (3180 %)

9. Grease (3065 %)

10. Salainen agentti 007 ja tohtori No (3037 %)

Lisää aiheesta

  • Kino: Kevät koittaa Hitlerille


    Kino

    Kevät koittaa Hitlerille

    Huhtikuussa tähtilaiva on lastattu kuunatseilla.

    Saksalaiset kansallissosialistit sytyttivät noin 70 vuotta sitten Euroopan liekkeihin. Vaikka yleisesti uskotaan, natsivalta ei päättynyt Berliinin miehitykseen ja Hitlerin itsemurhaan. Tappion hetkellä osa…
  • Vanhan mestarin kädenjälki

    James Cameron osaa edelleen kertoa huikeita tarinoita, vaikka pääosassa olisi pitkiä sinisiä animehahmoja.

    Kuuluin siihen ensi-iltaa edeltävänä aikana vauhdilla kasvaneeseen joukkoon, jonka mielestä Cameronin 12 vuotta vääntämä Avatar-leffa oli näkemättä nolo. Ei ihme, sillä kaikki…
  • Terveisiä Nörttilästä

    Zombileffat ovat taas in. Zombieland vääntää maailmanlopun vitsiksi, mutta kieli on liikaa poskessa.

    Aivojen perässä kuolaaviksi zombeiksi muuttunut ihmiskunta on aihe, jossa teoriassa riittää materiaalia komediaan. Muiden dystopioiden tavoin asiassa on kuitenkin yksi paha kompastuskivi:…