kunnes selkäni väsyy ja pudotan Otot maahan. Jatkan kirjoittamalla. Kommentoin joitakin asioita näin vuoden lopuksi. Kyseessä on muutamia kiinnostustani herättäneitä juttuja Pelit.fi:n keskustelupalstalta, ei mitään sen vakavampaa.
Ikuisuuskysymyksistä yksi kiinnostavimpia ovat käännökset englannista suomeen. Keskustelupalstalla näkyi jokin aika sitten ryömivän pitkä vitja mielenkiintoisia viestejä. Kaikki alkoi orc- ja ogre-sanojen suomentamisesta, viimeksi lukiessani mukana möyrysivät jo peikot, möröt ja Mika Häkkinen.
Itse tein eräässä julkaistussa pelissäni sen suuren mokan, että mainitsin ogren tarkoittavan örkkiä. Se oli silkka virhe, josta ei ole muuta sanomista kuin että onneksi siitä on jo kauan. Totuushan on, ettei ogrelle ole "oikeaa" käännöstä. Sille keskustelussa esitetyt käännökset jätistä mörköön ovat aivan yhtä hyviä kuin sanakirjoissa näkyneet ihmissyöjä ja hirviö.
Lähellä totuutta oli se kirjoittaja, joka totesi pelin tuntuvan paljon aidommalta kun puhutaan keijuista, menninkäisistä ja aaveista. Kyllä me sen verran suomalaisia vielä olemme, että fairy, hobgoblin ja wight kieltämättä kuulostavat vähän tönköiltä. Kun ne vielä lausutaan puolisuomalaisittain fairi, hopkoplini ja vikti.
Eikä hirviön nimellä pitäisi edes olla kovin isoa merkitystä. Tärkeämpi on sen olemus. Jos törmäät ogreen pimeällä takapihalla, kumpaa mietit: lähintä pakoreittiä vai otuksen suomenkielistä nimeä?
Bitit roolissaan
Toinen ikuisuusjuttu on kysymys tietokoneropeista. Onko niitä ja jos on, mitkä pelit lasketaan tuohon kategoriaan? Onneton Valtsu heitti ropeosastoon kysymyksen Diablo kakkosesta ja siitäkös moni innostui riekkumaan. Aika turhaan.
Nykyisin täytyy kai vain hyväksyä se, että pelaajien enemmistö käyttää tietynlaisista tietokonepeleistä roolipeli-nimitystä. Sitä en vielä ymmärrä, mihin tuo pakonomainen nimittely perustuu. Onko peli jotenkin hienompi kun se on rope eikä seikkailu- tai toimintapeli? Viestejä lukiessa tuntui hassulta, että joku käsittää Diablon ja vastaavat roolipeleiksi sillä perusteella, että niissä voi kehittää hahmon taitoja haluamallaan tavalla!
Monella menee yhä jauhopussit sekaisin kun puhutaan rooleista. Roolin pelaaminen tarkoittaa mielestäni lähinnä hahmolle määritellyn luonteen ja sen henkilökohtaisten näkemysten ja tapojen sisäistämistä ja esittämistä. Ja se on hitsin vaikeaa toteuttaa tietokoneella. Jos saat pelin alussa valita, onko hahmosi maagi vai soturi ja onko viittasi sininen vai punainen, ei se ole roolipelaamista!
Tuhmia myyjiä
Pelikauppojen henkilökunnasta annettiin moittivia mielipiteitä. Kritiikki pitää aina sallia, mutta on reilua kuulla vastapuoltakin. Alaa tuntevana kommentoin asiaa toiselta kantilta.
Keskustelu alkoi siitä, että asiakas otti itseensä kun hänen kysymykselleen naurettiin. Se ei ole kivaa eikä järin kohteliasta. Kaikki nauru ei kuitenkaan ole pahantahtoista, eikä henkilökohtaiseksi tarkoitettua. Palvelusta ja sen tasosta oli myös kommentteja. Jotakuta ärsytti jopa myyjän vaatetus!
Totuus on se, että niin myyjiä kuin asiakkaitakin on monenlaisia. Toisilla on huumorintajua, toiset ovat tosikompia. Kaikilla on omat tapansa ja tyylinsä, eikä niistä kannata kenenkään hihojaan kärventää. Joku asiakas korottaa potenssiaan sillä, että löytää valittamista vaikka väkisin. Silloin ei myyjäkään ymmärrettävästi aina jaksa hymyillä. Suurin osa meistä ropeltajista tiskin kummankin puolen on ihmisiä, ja ihmisillä on tunteet. Siksi metsä usein rääkyy niin kuin sinne on karjuttu. Vaikka palvelussa on varmasti joskus parantamisen varaa, omaakin asennetta voi tarkistaa. Jokainen.
Kaikesta tästä huolimatta nauttikaa joulun odotuksesta täysin rinnoin. Myös Lara.
