Matkapuhelimien pelikäyttö lisääntyy koko ajan, mutta ei ongelmitta. Mobiilipeleissä on pari perustavanlaatuista ongelmaa: ne ovat kehnoja ja niitä on vaikea löytää.
Mobiilipelit ovat muka helppoja noutaa suoraan netistä, nehän ovat niin pieniä, että latautuvat hujauksessa. Ongelmana on vain löytää paikkoja, josta pelin voisi ladata, näitä peliportaaleja ja sivustoja kun ei juurikaan mainosteta perinteisessä mediassa. Kun kyseisen loukon pitkän kyselyrumban jälkeen saa kaivettua esiin, on innokkaalla pelaajalla kunnia käydä läpi yksi hankalimmista lataus- ja asennusprosesseista, mitä pelirintamalla on nähty.
Miksi ei mobiilipeliä voi noutaa peli- tai puhelinkaupan hyllyltä tai operaattorin myymälästä? On mukavaa kun rahan vastineeksi saa jotain konkreettista, ei vain hetken kestävää bittivirtaa. Hieno paketti antaa pelille uskottavuutta ja mahdollisuuden pakata mukaan tarpeellisia oheistuotteita, kuten ohjeet. Mahdollisuus kokeilla pelejä etukäteen ei myöskään olisi paha haitta ostajille, mutta pelien tason tuntien juuri tätä niiden markkinoijat eivät halua.
Tuntuu, että mobiilipelirintamalla halutaan keksiä peli ja pelaaminen ihan uudestaan. Sanonta "hyvän pelin pitää olla yksinkertainen", tulkitaan noissa piireissä "pelin tulee olla yksinkertaisille". Pelisuunnittelijoille ei ole valjennut, että peli voi olla haasteellinen ja kiinnostava, vaikka se olisi yksinkertainen ja selkeä.
Mobiilipeleissä korostuu aina painottamani seikka: kaikki pelaajat eivät pidä tärkeimpänä kriteerinä grafiikan tasoa, vaan monia kiinnostaa kökköä kolmiulotteisuutta enemmän pelin idea ja pelattavuus. Pelkästään suunnittelijoiden piikkiin ei kaikkea sontaa voi kaataa, osansa siitä ansaitsevat pelifirmojen talousmiehet. Onkin hullua, että monen hyvän peli-idean jatkokehityksen katkaisee taulukkokalkuloija.
Myös mobiilipeleissä näkyy se valitettava suuntaus, että pyritään tekemään kaikille sopiva peli, jolloin syntynyt peli ei sovi kunnolla oikein kenellekään. Sen sijaan että pelaaja saisi juuri omaa kiinnostustaan vastaavan hyvän pelin, hän joutuu tyytymään yleismalliseen hypi-pompi-ammu- tai kerää-kaikki-kököt-peliin, joita hän on tahkonnut eri muodoissa jo vuosikaudet.
Sillä voi puhuakin
Toistaiseksi ei juuri ole pelejä, jotka hyödyntäisivät puhelimen kommunikaatiomahdollisuuksia. Vaikka pelin aikana käytävä jatkuva keskustelu ei ole vielä käytännössä aivan mutkatonta, voitaisiin ääniviestiä walkie-talkie-tyyliin.
Eräs tähän liittyvä, vielä vähän kokeiltu asia ovat puhelimitse toimivat roolipelit. Tässä en tarkoita mitään Zeldaa tai Might & Magicia, vaan usean pelaajan yhdessä pelaamaa puhelinverkkopeliä.
PC-puolelta tuttuja online-roolipelejä voitaisiin tehdä myös kännyköille. Puhelimet eivät jaksa pyörittää läheskään niin raskasta 3D-grafiikkaa kuin PC:t eikä datasiirtokaan ole niin nopeaa, mutta juuri rajoituksethan pakottavat luomaan. Eikä kukaan kai tosissaan odottaisikaan kännypelin grafiikalta ihan samaa kuin PC- tai konsoliversiolta. Huikeimmissa visioissa pelaaja voisi seikkailla virtuaalimaailmassa omalla hahmollaan sekä visuaalisesti näytöllä että tekstitse muiden kanssa kommunikoimalla.
Tähän voisi yhdistää myös puhelimen perustoiminnan, eli pelaajien keskinäisen suullisesti tapahtuvan kommunikoinnin. Kehittäisipä kansainvälisissä piireissä pelaaminen käytännön kielitaitoakin. Maailman tutkimisen, vastustajien listimisen ja kommunikoinnin lisäksi pelaajat voisivat ostaa, vaihtaa ja varastaa toisten pelihahmojen tavaroita. Datansiirto puhelimien välillä mahdollistaisi myös tämän.
Loppujen lopuksi yhteisöllisyys onkin ainoa uusi asia minkä pelipuhelin pelaamiseen voisi tuoda. Jos datasiirron, kommunikaation ja paikallistamisen mahdollisuudet jättää pois, jäljelle jää kannettava pelikone. Ja Gameboy on jo keksitty.
(Nokian N-Gage lupaa olla kaikkea tätä. _toim.huom.)
