Nyt se on sitten tutkittu ja todistettu: pelaaminen on hauskaa, hauskempaa kuin mikään muu.
Digital Software Association eli IDSA on amerikkalainen ajanvieteohjelmistoja tuottavien yhtiöiden yhteenliittymä, jonka jäsenistö vastaa 85:ttä prosenttia Jenkkilän video- ja tietokonepelimarkkinoista. Ja se on paljon se, kun muistetaan, että video- ja tietokonepeliteollisuuden merkitys Yhdysvaltain kansantaloudelle on huikeat 16 miljardia dollaria vuodessa. Luku ei osoita ainakaan pienenemisen merkkejä, sillä vuonna 1997 ajanvieteohjelmistojen myynti kasvoi Yhdysvalloissa 38 prosenttia.
Vuonna 1996 amerikkalainen peliteollisuus työllisti suoraan 90 000 ihmistä. Tällä hetkellä väkeä lienee jo yli 150 000, sillä työpaikkojen määrä kasvaa neljänneksellä vuodessa. Haave pelisuunnittelijan ammatista esimerkiksi Los Angelesissa ei ole mitenkään kaukaa haettu ajatus.
Suomessa IDSA tunnetaan parhaiten valtavista E3-messuista (Electronic Entertainment Expo), joihin Pelit-lehden toimituskin tekee vuosittain pyhiinvaelluksen kuulemaan, mitä tuleman pitää. IDSA on myös merkittävä pelimarkkinoiden tutkija, jonka tutkimusraportteihin kannattaa tutustua myös täällä pohjan perillä, vaikka IDSA tutkiikin ensisijaisesti amerikkalaisten pelitottumuksia.
Hauskaa mutta laadukasta
Pelaaminen on hauskaa. Ihan oikeasti. IDSAn Yhdysvalloissa teettämän tutkimuksen mukaan video- ja tietokonepelit ovat kaksin verroin hauskempaa puuhaa kuin mikään muu, mitä ihmiset voivat kodeissaan tehdä. Tutkimukseen valituista 1500:sta pelikonsolin tai PC:n omistavista perheistä kaikkiaan 41 prosenttia piti pelaamista kaikkein hauskimpana viihteen muotona siinä missä 22 prosenttia katsoi mieluiten televisiota. Kirjafriikkiä huolettaa kirjojen alhainen suosio: vain 12,3 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kotitalouksista piti kirjojen lukemista hauskimpana mahdollisena ajankuluna.
Sen sijaan laadukkaimmaksi viihteen muodoksi vastaajat kokivat kirjojen lukemisen (37,6 prosenttia vastaajista). Toiseksi laadukkaimpia olivat video- ja tietokonepelit, television jäädessä kolmanneksi. Eli kirjojen tulevaisuus on ilmeisen turvattu myös tietoyhteiskunnassa. Itse asiassa näyttäisi siltä, että pelaamista harrastavat lapset, nuoret ja aikuiset lukevat kirjoja muita sukankuluttajia enemmän.
Mutta vaikka pelejä pidetään hauskimpana ajanvietteenä, suosiossa se jää edelleen television jälkeen. Vastaajat viettivät runsaat 18 tuntia viikossa television ääressä, mutta ainoastaan runsaat kahdeksan ja puoli tuntia pelien ääressä. Uskomatonta, kun muistaa amerikkalaisen TV-tarjonnan tason eli sen puutteen. Internetissä surffailuun kului 3,7 tuntia, ja kirjoja luettiin 6,4 tuntia eli liki tunti päivässä.
Aikuisia naisia
Tutkimus romuttaa perinteisiä mielikuvia siitä, kuka perheissä oikein pelaa. Myytin oman huoneensa nurkassa ruutua tuijottavasta pojasta voi ainakin USA:n osalta unohtaa, sillä pelikoneen omistavista perheistä yli puolessa (56 %) eniten pelaavan perheenjäsenen ikä on yli 18 vuotta. Joka kolmannessa perheessä pelikoneen ääressä eniten istuva henkilö on nainen. Naiset pelaavat etenkin PC-perheissä (38 %), mutta myös konsoliperheistä löytyy feminiinisiä peliohjaimen vatkaajia (31 %). Eli ei tytöille tai naisille tarvitse suunnitella erikseen pelejä, he ovat jo löytäneet omansa.
Edes kaltaiseni vanhan parran ei tarvitse enää kokea itseään omituiseksi, sillä tutkimuksen mukaan joka viidennessä pelikonsoliperheessä eniten pelaavan perheenjäsenen ikä on yli 36 vuotta. PC-pelaajista yli 36-vuotiaita on peräti 39 prosenttia!
Vielä hurjempia lukuja tutkimus tarjoaa kun on kyse pelien ostajista. Peräti 96,7 prosenttia PC-pelien ja 90 prosenttia konsolipelien amerikkalaisista ostajista on yli 18-vuotiaita! Perheen jälkikasvua ei yksin pelikauppaan päästetä.
Huvia ja hyötyä PC
IDSAn tutkimuksen häkellyttävin tulos on se, että PC-mikroja käytetään Yhdysvalloissa enemmän pelaamiseen kuin mihinkään muuhun. Niin tekstinkäsittely, taulukkolaskenta kuin verkossa surffailukin jäävät toiseksi.
PC:stä on tullut ensisijaisesti pelikone, jota voidaan käyttää myös muihin tarkoituksiin. Tämä siitä huolimatta, että IBM ihka ensimmäisen PC:n 70-luvun lopulla suunnitellessaan nimenomaan karsi siitä kaiken pelaamiseen viittaavan: grafiikan, ohjainliittymät, äänet... IBM:n johdon tavoitteena oli erottua mahdollisimman paljon Apple II:sta, jonka suunnittelussa oli otettu myös pelaajien tarpeet huomioon. Nyt tilanne on päinvastainen eli Applen mikroja käytetään pääsääntöisesti hyötysovellusten pyörittämiseen ja PC:stä on tullut pelikone.
