Koodi D20: Kaksivuotisraportti

Reilut kaksi vuotta sitten Dungeons & Dragonsin kolmoslaitos uudisti koko klassisen pelisysteemin. Vanha kunnon 3d6-XdX-käyttöjärjestelmä korvattiin Wizards of the Coastin kehittämällä selkeällä D20-järjestelmällä. Noin perustavanlaatuinen uudistus aiheutti pelonsekaista odotusta parkkiintuneiden luolakomppaajien parissa. Vaaranahan oli, että koko (A)D&D-kulttuuri romahtaisi, mikäli sen uusi ranka osoittautuisi epäonnistuneeksi.

Onneksi pelintekijöillä oli järki mukanaan. Jonathan Tweetin johdolla toiminut tiimi ymmärsi pelauttaa enemmän kuin kolme koepeliä ja niinpä lopputulos oli kuin olikin onnistunut. Avoin lisenssi mahdollisti myös muiden valmistajien osallistumisen talkoisiin. Kuinka ne sitten ovat sujuneet D20:n (siis ei pelkästään D&D:n) osalta?

D20-tason peli

Kuulemani, näkemäni ja kokemani perusteella pelaajat ovat lähes poikkeuksetta olleet tyytyväisiä D20:een. Muutamalla kauan pelanneella (lähinnä AD&D-) porukalla esiintyi pientä alkukangertelua, mutta sehän kuuluu asiaan aina kun vaihdetaan jo tutuksi käynyt homma kokonaan uuteen.

D20:n etuina pidetään sen yleistä selkeyttä, toimivuutta taisteluissa ja tasapainoisuutta. Eniten kritiikkiä on kuulunut (D&D:n) prestige classeista, tasonousun epärealistisuudesta sekä sääntöjen suuresta määrästä yleensä.

Pelikokemuksieni mukaan D20 on kohtalaisen helppo oppia, riittävän nopea käyttää ja tarpeeksi monipuolinen kattaakseen useimpien tarpeet. Hyvistä puolista olen siis yhtä mieltä enemmistön kanssa. Huonoista en ihan.

Level-pohjainen kehittyminen on enemmän tai vähemmän epärealistinen, sitä en kiellä. Se sopii hyvin mukaan, kun muistetaan ottaa peli nimenomaan pelinä. Eihän missään ole väitettykään, että D20 olisi tosielämäsimulaatio. D20 on tehty nimenomaan perinteisen amerikkalaistyyppisen roolipelaamisen alustaksi, ja sellaisena se toimii vallan mainiosti.

Sääntöjä D20:ssa riittää kaikkine lisäosineen yli oman tarpeen. Itseäni liian monet taulukot tai yksityiskohdat eivät ole koskaan haitanneet, minä kun muistan aina lukea kirjan alusta kohdan "Pelinjohtajana voit muuttaa, poistaa tai soveltaa näitä sääntöjä mielesi mukaan". Mutta on paljon pelinjohtajia, joiden pitää löytää jokaiselle päätökselleen ja toiminnalleen peruste sääntökirjasta. Heille D20 on melkoisen luotettava hankinta, sen kanssa ei helposti jää ilman tukea.

Judge D20

Siitä, soveltuuko D20 paremmin kevyeen mättöön vai vakavampaan ihmissuhdepelaamiseen, on mielipiteitä paljon. Uusien D20-kirjojen (Cthulhu, Deadlands, Judge Dredd, Star Wars ja niin edelleen) myötä on herännyt myös polemiikkia sen soveltuvuudesta fantasiaan, kauhuun tai scifiin. Kovin vähäisiä ovat kommentit, joissa pelinjohtaja kertoisi todenneensa D20:n kelpaamattomaksi aikomaansa peliin, oikeastaan Star Wars on ainoa, jonka suhteen olen kuullut useamman kuin yhden negatiivisen kommentin. Useimmat kehuvat systeemin palvelevan mainiosti heidän tyyliinsä sopivassa pelaamisessa, olkoon se mikä tahansa. Tällainen mielipiteiden ykseys kertoo lahjomattomasti käyttöjärjestelmän joustavuudesta.

Mikä sitten on D20:n laajempi merkitys ropemaailmalle? Wizardsin päätös tehdä siitä mahdollisimman avoin lisenssi oli epäilemättä järkevä. TSR:n aiempi, täysin vastakkainen kieltolinja oli jo näyttänyt huonot puolensa, eikä vähiten kaupallisesti katsottuna. Avoin lisenssi tuo pelaajille tarjolle paljon materiaalia, joka taas osaltaan edistää peruskirjojen menekkiä.

Kaikki siis hyötyvät? No melkein. Ulkopuolisten valmistajien materiaalista osa on väistämättä turhan heikkotasoista. Helmiä joukossa on, mutta niiden löytäminen vaatii tietoa tai varautumista muutamaan vähemmän loistavaan hankintaan.

Epäilevimmät maalaavat kauhukuvia tulevaisuudesta, jossa D20 on yhtä kuin roolipelaaminen. Suurten kustantajien, kauppojen ja ketjujen keskittyessä myyvään D20:een muut systeemit joutuisivat yhä ahtaammalle ja taantuisivat pienten piirien vaikeasti hankittaviksi kirjoiksi. Eihän tuollainen visio täysin perusteeton ole, mutta ainakin vielä tarjolla on useita tunnettuja systeemejä eri pelitaloilta (White Wolf, Steve Jackson, Alderac, Columbia, AEG ja niin edelleen) eivätkä ne kaikki ole suinkaan kuolemassa pois.

Itse pidän D20:n vaikutusta positiivisena piristysruiskeena ropemaailmaan. Kuluneet pari vuotta ovat jo osoittaneet sen elinvoimaisuuden ja oheismateriaalin suuri määrä kertoo sen saamasta laajasta hyväksynnästä.

Lisää aiheesta

  • Roolipelaamisen riemua

    Tässä lehdessä olen uusi. Nimeni ja kuvani näkyvät yllä. Joillekin lukijoille olen varmasti tuttu Mikrobitin sivuilta, jossa viime vuoden syksyyn asti hoitelin Peliluolaa. Tästä numerosta alkaen palstani löytyy suunnilleen tältä paikalta.

    Palstallani aion keskittyä edelleen…
  • Roolipeli tappoi pelaajan!

    Roolipelaaminen on lyhyen historiansa aikana saanut osakseen paljon ennakkoluuloja ja suoranaista vastustustakin. Ennakkoluulot eivät ole niin vaarallisia ja väärät luulot on helppo oikaista, mutta roolipelien varsinainen vastustaminen on ikävämpi asia.

    Suomessa ropevastaisuus on jäänyt…
  • Taisteluun!

    Eräs kiinnostavimpia asioita roolipelien seikkailuissa ovat epäilemättä taistelut. Monessa pelimaailmassa ja -kampanjassa ne ovat oleellinen osa peliä ja sen tapahtumia. Pelataan sitten örkkejä vilisevässä Keski-Maassa tai Darth Vaderin hallitsemassa Imperiumissa, aina löytyy vihollisia…