Pelikauppiaan päätös heittää pyyhe kehään ja antautua piratismin edessä hätkähdytti. Se oli hyvä muistutus siitä, ettei pelien kopiointi ole vain harmitonta puuhastelua. Siitä huolimatta piratismia ei voi käyttää syntipukkina kaikkiin alan ongelmiin.
Totta kai piratismi on väärin. Kyse ei ole vain suurista kasvottomista pelitaloista, vaan kyse on aina lopulta yksittäisten ihmisten tekemästä työstä, josta kuuluu saada asiallinen korvaus. Senpä takia piratismia onkin niin helppo käyttää syynä asioihin, jotka aiheuttavat harmia kaikkein eniten rehellisille kuluttajille.
Kallista lystiä
Pelibisneksen lukuisista synkistä uutisista huolimatta ala on kasvanut jatkuvasti. Pelien hinnoissa kasvu ei ole näkynyt. Yhden pelin hinnalla saa kaksi DVD-leffaa, lähes kolme VHS-leffaa tai kaksi musiikki-CD:tä. Ymmärrän kyllä, että leffoissa vain osa tuloista tulee DVD- ja videolevityksestä ja useimmat artistit saavat suuren osan tuloistaan keikkapalkkioista ja radiosoitosta. Peleissä kaikki raha pitää tulla pahimmillaan vain parin viikon hyllyajan sisällä.
Epäilenpä kuitenkin, ettei tyypillinen pelien ostaja välttämättä mieti asiaa näin analyyttisesti, vaan hänelle pelit ovat yksinkertaisesti liian kalliita, eikä hän pysty ymmärtämään, miksi uutuuspeli on kaksi tai jopa kolme kertaa kalliimpi kuin vieressä oleva leffa. Ei ihme jos muutaman pelin kopiointi per ostettu peli tuntuu aika pieneltä rikokselta.
Yhtenä selityksenä pelien hinnoille on piratismi. Eli jos kaikki ostaisivat pelinsä, voitaisiin pelien hinnatkin pitää kohtuullisina. Selitys ontuu jo pelkästään sen takia, että nollatoleranssi piratismin suhteen on naurettavan sinisilmäinen haave. Piratismia ei saada koskaan kitkettyä kokonaan, joten sen kanssa on parempi vain tottua elämään.
Pelitaloilla on ollut vuosien saatossa mahdollisuuksia siirtää pienentyneet kustannukset kuluttajien eduksi. Pelien siirtyminen korpuilta rompuille tai DVD-koteloiden käyttöönotto eivät kumpikaan näkyneet pelien hinnoissa, vaikka molemmilla kerroilla kustannusten on täytynyt tippua. Millaisen viestin tämä antaa kuluttajille?
Sutta ja sekundaa
Tolkuttomasta hinnastaan huolimatta peli on harvinaisen huono tuote. Millä muulla alalla tuoteseloste saa olla silkkaa valetta ja millä muulla alalla kuluttaja jätetään kylmästi oman onnensa varaan huonosti toimivan tuotteen kanssa? Yleensä tuotteissa on oltava tuoteseloste. Peleissä se tarkoittaa usein laatikon lupauksia asioista, joita peleissä ei aina ole edes päivitysten jälkeen.
Sopii myös miettiä, ketä varten pelien kylkeen listataan yltiöoptimistisia laitevaatimuksia. Kyllä, useimmiten peli lähtee minimikokoonpanolla käyntiin, mutta pelaaminen on kokonaan toinen juttu. Ilmeisesti tarkoituksena onkin saada peli näyttämään sellaiselta, että se toimii mahdollisimman monella koneella.
Mitä tehdä silloin kun laatikon paksut puheet osoittautuvatkin lööperiksi tai jos peli ei joko bugien tai valheellisten laitevaatimusten takia suostu toimimaan? Useimmissa liikkeissä näyttää olevan politiikkana se, ettei avattua pelilaatikkoa enää vaihdeta toiseen, eikä ainakaan anneta rahoja takaisin viallisena palautetusta tuotteesta. Parhaimmillaankin asiakkaan on vaihdettava peli johonkin muuhun. Hällä väliä sillä, että asiakas halusi nimenomaan tietyn pelin, eivätkä muut välttämättä kiinnosta.
Jälleen kerran perusteluksi tiukkaan palautus- ja korvauspolitiikkaan riittää pelko piratismista. Näin silläkin uhalla, että ylimitoitettu suojelu piratismia vastaan polkee selkeästi puhtain paperein asioivien kuluttajien oikeuksia.
Kaiken lisäksi kauppiaiden politiikka tuntuu riippuvan pärstäkertoimesta.
Hyvänä esimerkkinä oli eräs tuttavani, reilu kolmekymppinen hyvin peleistä ja tietotekniikasta perillä oleva kaveri, joka päätti palauttaa Age of Sail II:n. Hän perusteli viallisen tuotteen palautuksen sillä, ettei moninpeli toimi lainkaan, vaikka se erikseen paketin kyljessä mainitaan. Rahat tulivat takaisin pienen ihmettelyn jälkeen, mutta vähän epäilen, että kyseessä oli pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Onnistuisiko sama, jos asialla olisi hieman vähemmän vakuuttavasti asiansa esittävä 15-vuotias?
Ehkäpä kuluttajien pitäisi ryhtyä palauttamaan pelejä ja reklamoimaan nykyistä huomattavasti hanakammin, koska muuten aivan liian tiukkaa vaihto- ja palautusoikeutta ei saada koskaan järkevälle tasolle ja pelien julkaisijat saavat jatkossakin kylmästi myydä viallisia tuotteita, jotka korjataan jos jaksetaan ja jos peli myi tarpeeksi. Useimmilla muilla aloilla ei tulisi kuuloonkaan, että tuotteita voidaan myydä vain osittain toimivana ja korjata kuntoon vasta viikkojen tai kuukausien päästä.
Kaikesta valituksesta huolimatta on pakko sanoa, että aina löytyy myös pelejä, joissa riittää moninkertaisesti vastinetta rahalle ja valtaosa toimii lähes ongelmitta. Hyvien, toimivien pelien takia mätämunat pitäisi saada siivottua ja alalle liian yleisiksi jämähtäneitä tapoja pöllytettävä. Muussa tapauksessa kuluttajat siirtyvät entistä enemmän paremmin toimivien konsolipelien pariin.
Taistelu alkaa korvien välistä
Vaikuttaminen ihmisten moraaliin tuntuu täysin toivottomalta taistelulta niin kauan kun häikäilemätön ahneus, voiton maksimointi ja omaan napaan tuijottelu on nostettu yleisesti hyväksytyiksi arvoiksi. Doping-hiihtäjät, optioetuja rukkaavat toimitusjohtajat ja miljoonatulonsa veroparatiiseihin siirtävät formulakuskit kertovat karua kieltä siitä, miten solidaarisuus ja yhteisvastuu eivät todellakaan kuulu tähän päivään.
En usko piratismin kokonaan katoavan, vaikka pelit olisivat kuinka halpoja ja hyviä. Pelibisnes ei elä missään tyhjiössä, vaan koventuneet arvot ja itsekkyys näkyvät siinä miten monessa kodissa pelien kopiointi ostamisen sijaan on vain järkevää säästöä, eikä touhun moraalista puolta edes mietitä. Miksi maksaa jostain, jonka voi saada ilmaiseksi? Ihmisten herättäminen ajattelemaan muutakin kuin vain omaa napaansa on sellainen urakka, ettei siitä taida pelibisnes yksinään selvitä.
