Tietotekniikan historia 40-luvulta nykypäivään, tietokoneiden sukupolvet suurkoneista minien kautta mikroihin on kaikille tuttua (* historiantunneilta. Mutta millaisiksi tietokoneiden kuviteltiin kehittyvän? Millaisilla tietokoneilla tieteiskirjailijat täyttivät 1990-2000-lukujen vaihteen?
Tietotekniikan asiantuntijat, atk-insinörtit ovat järjestään epäonnistuneet yrittäessään ennustaa luomansa teknologian kehitystä vähänkään pidemmällä tähtäimellä. Tai kuten IBM:n toimitusjohtaja Thomas Watson vuonna 1943 arveli: "I think there is a world market for maybe five computers."
Realismin kahleista vapaat tieteiskirjailijat ovatkin onnistuneet ennusteissaan paljon paremmin. Itse asiassa kaikkein rohkeimmat visiot löytääkseen on matkustettava ajassa joitakin vuosikymmeniä taaksepäin. Viime vuosina tietokoneet ovat tulleet niin tutuiksi kaikille, etteivät edes Deep Space 9:n tai Babylon 5:n käsikirjoittajat uskalla irrotella kuten alkuperäisen Star Trekin luoja, Gene Roddenberry aikoinaan.
Tietotekniikan kehitystahdin ja Babylon 5:n luojan J. Michael Straczynskin mielikuvituksen tuntien ei itse asiassa voi kuin kuin ihmetellä, miksi B5:n tietokoneet pyörivät mitä ilmeisimmin Pentium XIV -suorittimen varassa. Eikä MS Windows2257:stä ole saatu kaikkia tietoturva-aukkoja kiinni... Vai perustiko Bill Gates itse asiassa Bureau 13:n? Microsoftin ohjelmat ovat nimittäin jo nyt sen verran kriittisessä asemassa, että se ken tuntee niiden kaikki heikkoudet, hallitsee halutessaan maailmaa.
Tulkoon valkeus
Älykkäistä koneista, etenkin roboteista on kirjoitettu kautta scifin historian. Ensimmäiset tietokoneet, "äly" ilman "ruumista" kuitenkin yllätti tieteiskirjailijat pahemman kerran. He joutuivat tunnustamaan, että insinöörit olivat onnistuneet luomaan jotain sellaista, jota he eivät olleet osanneet edes kuvitella.
Vei vuosia, ennen kuin tieteiskirjailijat oppivat näkemään tietokoneiden kirjalliset mahdollisuudet. Vielä 60-luvun lopulla kirjoitetuissa tarinoissa luotettiin enemmän laskutikkuihin kuin tietokoneisiin. Esimerkiksi Astounding Science Fiction -lehden vuonna 1959 julkaisemassa tarinassa "The Pirates of Ersatz" avaruusrosvot ryntäävät ilmalukkoihin laskutikut hampaissaan!
Jos oli tietokoneen ennakoiminen vaikeaa, hyvin harva uskalsi niiden keksimisen jälkeen väittää tietokoneiden kutistuvan parissa vuosikymmenessä käytännössä näkymättömiin samalla kun niiden laskentateho kasvaa äärettömiin. Tieteiskirjailijatkin yrittävät tehdä tarinoistaan uskottavia. Tietokoneiden laskentatehon kasvua vuodesta 1965 alkaen ennustanut Gordon Mooren laki onkin ylittänyt jopa scifin harrastajien mielikuvituksen rajat: "Tietokoneiden laskentateho kaksinkertaistuu kerran 1,5 vuodessa". Eli jos koneensa uusii kerran kolmessa vuodessa, pöydälle saa aina neljä kertaa edellistä tehokkaamman myllyn.
Koneiden koosta Mooren laki ei kerro mitään. Jos tietokoneiden laskentatehoa haluttiin 50-70-luvun tieteiskirjoissa kasvattaa, myös niiden koon piti kasvaa. Pääasiassa nämä kolossaaliset koneet koettiin uhaksi ihmiskunnalle.
Poikkeuksen muodostaa Isaac Asimovin luoma MULTIVAC, joka riittävän pitkälle kehityttyään ottaa ihmiskunnan lemmikikseen. Alkujaan MULTIVAC on pienen kaupungin kokoinen elektroniputkista koottu hirvitys. Se kasvaa läpi maailmankaikkeuden historian ja jatkaa toimintaansa senkin jälkeen, kun kaikki olevainen on lakannut olemasta: yksi kysymys vuosimiljardien takaa on nimittäin jäänyt vastaamatta. Lopulta yhtälön vastaus on valmis: "Tulkoon valkeus".
Pieni ohjelmointivirhe
Arthur C. Clarken Avaruusseikkailu 2001 on tyypillinen tietokoneen pääosaan nostava tieteistarina: otetaan yksi tietokone ja muutama ihminen. Tietokone sekoaa ja tappaa melkein kaikki ihmiset. Lopulta eloonjääneet saavat puolestaan tietokoneen hengiltä. Käytännössä perusjuoni on kopioitu suoraan Frankensteinin kaltaisista vanhoista fantasia- ja kauhuklassikoista: ihmisen keinotekoinen luomus kääntyy luojaansa vastaan, on kyseessä sitten golem, robotti, avaruusalus tai tietokoneohjattu hissi.
Perusasetelman köyhyydestä huolimatta 2001 on klassikko alallaan. Suuri ansio tästä kuuluu nimenomaan elokuvan pääroolia näyttelevälle HAL 9000 -tietokoneelle. Sen tunteetonta, tyynen rauhallista ääntä ei voi unohtaa.
Arhur C. Clarken oli vielä 1968 ilmeisen mahdotonta kuvitella, millä vauhdilla tietotekniikka kehittyisi kolmessa vuosikymmenessä. Vaikka HAL 9000 osasi puhua, ajatella itse ja ohjata kokonaista avaruusalusta, se oli nykynäkökulmasta varsin alkeellinen viritys. Sen ohjelmointi oli vienyt useamman vuoden eli vaikka Discovery-avaruusalus lähti kohti Jupiteria/Saturnusta (riippuu siitä, onko kyse kirjasta vai elokuvasta) vuonna 2001, HALin ohjelmointi aloitettiin jo 12. tammikuuta vuonna 1997. Todellisuudessa vuonna 1997 valmistunut kone olisi poistettu käytöstä viimeistään vuonna 2000.
Lukijan/katsojan sympatiat ovat joka tapauksessa HALin puolella. Se on pelkästään ristiriitaisen ohjelmointinsa uhri. HALin ohjeiden mukaan Discoveryn miehistöille ei saanut kertoa aluksen todellisesta tehtävästä ennen kuin vasta perillä. HALin logiikan mukaan miehistön jäsenet olivat siis epäluotettavia eli vaaransivat tehtävän onnistumisen ...
Tietokonepelien näkökulmasta mielenkiintoisin on tietysti vuonna 1983 julkaistun Wargames-elokuvan WOPR. Elokuvan tarina kuulostaa viime kuukausien uutisten valossa varsin tutulta: nuori krakkeri murtautuu kotitietokoneen avulla Yhdysvaltain sodanjohdon tietojärjestelmiin. Ongelmana on vain se, että krakkerin kewleinä simulaatiopeleinä pitämät ohjelmat itse asiassa kontrolloivat Yhdysvaltain koko ydinasearsenaalia. Lisäksi WOPR on vielä niin hyvin ohjelmoitu, ettei se anna jonkun Yhdysvaltain presidentin häiritä hyvään vauhtiin päässyttä peliä.
Tietotekniikan tulevaisuus:
http://www.sci.fi/~jhsf/Aikakone/tekoaly.htm
Tietokoneen ja ihmisen suhde tieteiskirjallisuussa:
http://www.tuug.utu.fi/~jaakko/tutkimus/prose.html
HAL:
http://matia.stanford.edu/~stork/HALTalks.html
* tai olisi tuttu, jos teknologian historiaa ei laiminlyötäisi opetusohjelmissa.
