Kevään hypetetyin elokuva kertoo tavallisista teineistä, jotka päättävät ryhtyä supersankareiksi.
Supersankarielokuvat vanhenivat nopeasti studioiden käsiin. Hämähäkkimies pääsi tuskin vauhtiin, kun sarja jo päätettiin käynnistää uudelleen eri näyttelijöillä. X-ryhmäläisten into on myös hyytynyt, oikeastaan vain Batmanilla menee enää lujaa. Keski-ikäisiksi pulskistuneet valkokankaan viittasankarit tarvitsevat uutta verta, joten mikä sopisikaan tehtävään paremmin kuin postmoderni supersankarileffa rikostaistelijoiksi ryhtyvistä tavallisista nuorista? Genre on kulkenut täyden ympyrän.
Kick-Ass perustuu samannimiseen Mark Millarin kirjoittamaan ja John Romita Jr:n kuvittamaan sarjakuvaan, joka on nopeasti kohonnut kulttiklassikon asemaan. Osa maineesta tulee kukkahattutätejä tärisyttävistä toimintakohtauksista, joissa tuskin esiteini-ikäinen sivuhahmo mättää pahiksia pinoon ja veri lentää metrin kaarissa.
Gaimanin Stardust-kirjan elokuvaversion viimeksi ohjannut Matthew Vaughn kiinnostui projektista jo ennen ensimmäisen sarjakuvan ilmestymistä, mutta mies törmäsi sisällön aiheuttamiin ongelmiin rahoitusta etsiessään. Yksikään Hollywood-studio ei innostunut aiheesta ilman radikaaleja muutoksia, joten Vaughn kaivoi omaa kuvettaan. Miljoonien riskirahalla kasattua materiaalia näytettiin viime vuoden Comic Con -messuilla ja hype lähti välittömästi käsistä. Ohjaaja-tuottajan puhelin kävi kuumana, kun studiot käänsivät joukolla kelkkansa. Kompromisseja ei jouduttu tekemään ja elokuva saatiin tehtyä loppuun. On silti varmaa, että kohtauksista nousee kohu ainakin jenkeissä.
Kuin Hämähäkkimies, mutta oikeasti
Idea supersankariksi ryhtyvästä normaalista nuoresta ei ole uniikki, mutta Kick-Ass katsoo asiaa uudenlaisesta näkökulmasta. Yleensä vapaapainimaskiin ja tiukkoihin trikoisiin sonnustautuneista teineistä on väännetty vain puhdasta komediaa, tällä kertaa mukaan on otettu myös muita elokuvakerronnan elementtejä. Sopivan kuiva huumori on kyllä pääosassa, mutta se ei vie kaikkea aikaa hahmoilta tai toiminnalta. Periaatteessa kyseessä on siis aiheensa riittävän vakavasti ottava toimintaelokuva. Tämä on tärkeä osa sitä, miksi Kick-Ass lopulta toimii varsin hyvin.
Päähahmo on kynäniskainen lukiolainen, joka päättää tilata netistä rumat trikoot ja taistella rikollisia vastaan. Turpaanhan moisesta tulee, mutta asialla on hyvätkin puolensa: asiasta syntyvän huhun takia sankaria luullaan homoksi ja ennen vain kaukaiselta haaveelta tuntunut teini-ihastus solmii puhevälit. Paras homokaveri on joissain asioissa jopa tyttökaveria luotettavampi uskottu.
Tarina pyörittää supersankarikliseitä onnistuneesti, vaikkakaan ei välttämättä kovin kekseliäästi. Leffa ei silti juutu liikaa perinteisiin, ja mukana on pari yllättävää käännettä. Tapahtumat pidetään suurimman osan aikaa kohtalaisen uskottavina, eikä tavallisesta nörtistä äkkiä kuoriudu gangstereita ketoon mättävää supersankaria pelkän asun vaihtamisella.
Lepakkomies ja Beretta
Vihreään sukkapukuun sonnustautunut Kick-Ass osaa lähinnä ottaa osumaa, joten varsinainen toiminta jätetään sivuhahmoille. Sarjakuvalle uskollisesti veriurheilusta vastaavat pikkutyttö Hit-Girl ja tämän Batmania muistuttava isä Big Daddy. Kumpikaan ei kaihda käyttää tuliaseita, vaikka normaalisti ne eivät kuulu supersankareiden repertuaariin. Ratkaisu on ovela, sillä tämä auttaa sopivasti erottamaan elokuvan tutuista supersankarileffoista ja sitoo tapahtumat lähemmäs tosimaailmaa – tai ainakin lähemmäs kunnollisia toimintaelokuvia.
Hit-Girl ja Big Daddy ovat samalla sekä elokuvan parasta että heikointa antia. Toimintakohtaukset ovat nykymittapuulla kohtalaisen koherentteja, ja etenkin loppupuolella niihin on haettu selvästi vaikutteita aasialaisista action-pläjäyksistä. Verta tai irtoraajoja ei kaihdeta, vaikka väkivallasta vastaa kuvaushetkellä 12-vuotias pikkutyttö. Kamera pidetään yleensä riittävän kaukana hahmoista, jotta kohtauksen liike ja suunta eivät hyydy pelkkiin lähikuviin. Valitettavasti useimpien toimintaosuuksien tehoa kuitenkin lasketaan surkeilla musiikkivalinnoilla ja ankealla äänisuunnittelulla. Tapahtumiin sopimaton punk-renkutus ei auta mitenkään tukemaan toimintaa ja möly peittää alleen muut äänet. Ratkaisulla on yritetty korostaa purppuratukkaisen Hit-Girlin tyttöenergiaa, mutta homma ei vain toimi.
Äänisuunnittelun lisäksi leffan tehoa syövät nolosta keskinkertaiseen vaihtelevat näyttelysuoritukset. Pääosaa esittävä Aaron Johnson on sopivan symppis perusnörtti, mutta Chloe Moretzin ylivedetty irvistely Hit-Girlinä tekee kylmäverisestä tappajasta liian pellen. Joukon ainoa niminäyttelijä Nicolas Cage puolestaan vetää uransa uudet pohjat pakotetun oloisena Big Daddyna. Ylivedetty lopputulos on varmasti osittain tahallinen, mutta Vaughn ei ole osannut käskeä näyttelijöitään lopettamaan ajoissa.
Kick-Ass pitää jalkansa riittävästi maassa, jotta tapahtumat tuntuvat sopivan uskottavilta, mutta silti sarjakuvamaisilta. Kahden tunnin kestokaan ei ole hahmon synnystä kertovalle ensimmäiselle elokuvalle liian pitkä. Toimintakohtauksien vielä hiukan terävämmällä leikkauksella, näyttelijöiden tarkemmalla ohjauksella ja uuden äänisuunnittelijan palkkaamisella kokonaisuus olisi erinomainen. Nyt se on hyvää viihdettä, mikä on sellaisenaankin enemmän kuin mihin useimmat Hollywood-toiminnat pystyvät.
Arvostelu on luettavissa pelit.fi:ssä 2.6.2010.
David Bowie halusi olla sankari edes päivän. Majestyssa on tarkoitus pitää bowiet hengissä mielellään pitempään.
Majesty 2 on eräänlainen SimKingdom, jossa lauma sankareita puolustaa kuningaskuntaa hirviöiltä. Pelaajapa ei ohjaakaan sankareita, vaan kehittää kuningaskuntansa infrastuktuuria ja motivoi sankareita rahapalkkioilla. Nämä kantavat rahansa pelaajan rakentamiin ja kehittämiin kauppoihin ostaen parempia varusteita, ja sitten veromiehet keräävät rahat takaisin pelaajalle.
Majesty 2 on 3D-uusversio vuonna 2000 ilmestyneestä alkuperäisversiosta, joka sekin on edelleen täysin kuranttia kamaa. Majestyt ovat hämmästyttävän vetovoimaisia pelejä, jotka kelpaavat ihan kasuaalivääntäjällekin.
Uusversion 3D-grafiikka aiheutti sellaisen ongelman, etteivät satunnaisesti luodut kentät enää onnistuneet, ennen kuin uusimmassa päivityksessä (joka ei vaadi Kingmakeria). Tosin vain kauppa-asemien ja hirviöpesien paikat arvotaan, mutta parempi sekin kuin aina sama skenaario.
Kingmaker-laajennus on kahdeksan tehtävän mittaisella Return of Grum-Gog -kampanjalla maustettu tehtäväeditori. Esileikit jätetään väliin, tehtävät ovat suoraan siitä vaikeasta päästä. Vaikeustaso on joko majestymestarin luokkaa tai minusta on tullut tosi huono. Ikävä kyllä peliä ei laajenneta muulla uudella kuin gobliineilla, jotka ovat kamppiksen päävastus.
Tehtäväeditori lupailee, että uutta käyttäjien luomaa sisältöä tulee jatkossa. Minä lupailen, että ei minun käsistäni. Työkalu tuntuu olevan sama, jolla Ino itse tekee kentät, eli se ei ole mikään koko kansan kevyt kenttäeditori.
Jatkossa näkisin mielelläni helpomman vaikeustason pelattavaa uusilla jutuilla terästettynä, mutta kiva, ettei loistopeliä ole hyljätty.
