Joskus pitäisi pitää, mutta ei vaan voi mitään.
Kun Slitherine julkaisee pelin nimeltä Legions on Steel, tunnen jo nenässäni muinaisen Rooman tuoksun... eikun se olikin saman firman Qvadrigan formuloiden pakokaasuja. Tämä Legions onkin spekulatiivista fiktiota!
Kuten kaikki tiedämme, vuoropohjaisilla taktiikka- ja strategiapeleillä on varattu sydämeeni pysyvä presidenttisviitti. Huonokin vuoropohjainen peli on kuin huono kebab, ei se voi olla hirveän huono.
Eikä Legions on Steel todellakaan ole huono. Itselleni tuntemattomasta lautapelistä digitalisoitu taktinen taistelupeli on kuin Space Hulkin shakkiversio. Vastakkain ovat Maan avaruuskommandot ja Koneiden Imperiumi, mutta pelimekanismissa on Hulkia rutkasti enemmän taktisia mahdollisuuksia. Hyvältähän tuo kuulostaa!
Saa juosta käytävillä
”Sota ratkaistaan Koneiden tuotantolaitoksissa”, eli taistelut riehuvat tosi hulkahtavissa käytäväkentissä, jotka yksinkertaisessa tyylittelyssään tuovat mieleeni kylpyhuoneen kaakelit. Suoraan ylhäältä kuvatut miehet ja robottisoturit ovat kuin torakoita kylppärin seinällä.
Pelimekanismi on kovin tuttua. Nopalla heitetään vuoron aloittaja, komentopisteitä polttamalla voi vaikuttaa tulokseen. Osumapisteitä ei ole, yksi osuma tappaa aina.
Vuoron aikana voi juosta, kävellä tai kasvattaa osumatarkkuutta omaksumalla perinteisen kyykkyasennon. Automaattitulitukseen vaihtaminen tuplaa laukausten määrän (pääasiassa kahteen) mutta tiputtaa osumatarkkuutta. Suojatulimuodossa sotilas automaattisesti ampuu paitsi määrätylle tulilinjalle eksyvää vastustajaa, jostain syystä myös omia.
Ammuskelun lisäksi taistelijoilla on yksi kranaatti ja toinen suojaukseen, osapuolesta riippuen se luo joko savuverhon tai voimakentän.
Kaikki tämä kuulostaa siltä että pistäisin levysoittimeen 85 Pistepirkkoa. Mutta kun Legions of Steel jostain syystä jättää minut täysin kylmäksi.
Koppakuoribottien kosto
Ehkä se on se grafiikka. Suoraan ylhäältä kuvatut pelihahmot jostain syystä lähinnä ärsyttävät minua. Teräslegioonassa jo vastustajan habitus on arvoitus, matsissa niistä tulee mieleen jonkinlainen koppakuoriainen.
Toinen ämpäri kylmää vettä on se, että matseissa ei seivata, paitsi jos sen jättää kesken. Tosimiehet tietysti pelaavat muutenkin Rautamies-moodissa, mutta minulle toisto on peleissä massiivinen punainen vaate.
Skenaarioissa on myös välillä ihan liikaa väkeä, parinkymmenen yksi kerrallaan liikkuvan kommandon liikuttelu saa todella kaipaamaan tosiaikaisuutta. Minulle näiden pelien natriumkloridi on mikromanagerointi, eli vähän porukkaa mutta paljon optioita. Kun sen kertoo kymmenellä, huvi häviää.
Legionsin pelimekaniikka on jotenkin epämääräinen, ja ärsyttävästi yksiköt resetoidaan vuoron aluksi. Kun viime kierroksella pistin Heavy Weapon -miehen juoksemaan ja ampumaan sarjatulta, nyt se taas kävelee ja ampuu kertatulta. Tallennuksen ja Mitä mä menin vahingossa tekeen! -nappulan puuttuessa on helppo töpätä, varsinkin kun ei jaksa keskittyä. Yhdistä siihen se, että pelissä on tosi helppo hävitä yhdellä töpillä, ja siirry kohtaan ”vihaan toistoa”.
Näennäisesti erinomaisessa pelimekaniikassa tuntuu olevan jotain pielessä, ihan kuin toimintapisteitä olisi juuri just liian vähän. Pelissä on kaksi kampanjaa, tutoriaali ja varsinainen kampanja. Vitsi on siinä, että tutoriaalissa käytetään paljon automaattiosumaa, jolloin pelistä tulee hyvällä tavalla shakkimaisempaa. Meinaan kun jatkossa ammut neljä kertaa vieressä seisovasta vastustajasta ohi, se saa olla vaikka kuinka matemaattisesti mahdollista mutta kiukuttaa kuitenkin.
Olen rakastanut rumempia pelejä kehnommalla pelimekaniikalla. Mutta Legions of Steel jättää minut kirjaimellisesti kylmäksi: en siis vihannut sitä, kunhan pelasin työasenteella puolikyllästyneenä, puolihuolimattomasti ilman minkäännäköistä kipinää. Kokeilin jopa Space Hulk Ascendancylla etten kärsi tilapäisestä mielenhäiriöstä, mutta terminaattoreiden ja genestealereiden kamppailu puree vieläkin.
Toisaalta suurin osa Legions of Steelin pelaajista näyttää olevan peliin hyvin tyytyväinen. Ehkä robottien feromonit vaikuttavat eri pelaajin eri tavalla.
Legions of Steel
Arvosteltu: PC
Studio Nyx /Slitherine
Versio: 1.01
Minimi: Core 2 Duo/ 2 Gt RAM, Intel HD 4000, Radeon HD 2600 ta GeForce 2xx
Testattu: Quad Core 2600k (3.5 Ghz), 8 Gt RAM, NVIDIA GeForce GTX770 2Gt VRAM
Moninpeli: 2
Ikäraja: Ei ole.
75
