Andy Weirin erinomainen Yksin Marsissa- kirja osoittaa, että totuus on scifitarua ihmeellisempää.
Yksin Marsissa -alkuasetelma on kuin pelistä. Rutiinitehtäväksi luultu Ares 3 -lento Marsiin päättyy hätäevakuointiin, jossa yksi astronauteista, Mark Watney, jää yksin planeetalle. Tukikohta on tarkoitettu vain kuukauden oleskeluun, yhteyttä ulkomaailmaan ei ole, maailma luulee Watneyn kuolleen ja seuraava lento saapuu neljän vuoden kuluttua 3 000 kilometrin päähän. Ruoka loppuu kauan ennen sitä.
”Minun täytyy tieteillä tieni pois täältä”, toteaa Watney ja luo mustan huumorin sävyttämälle Ihmemies McGyver -seikkailulle perusvireen. Tarinan voi kokea niin kirjana, elokuvana kuin pelinä.
Todellinen Mars-kirja
Andy Weirin Yksin Marsissa -romaani on internetajan ilmiö puhtaimmillaan. Weir aloitti kirjaprojektinsa nettiblogina, jonka sisältöä ja asiavirheitä yleisö ruoti. Kiitoksena tuesta Weir julkaisi kirjansa 2011 ilmaisversiona netissä, mutta lukijat halusivat maksaa siitä. Weir alkoi myydä dollarilla ebook-versiota Amazonissa. Kun kirjaa ostettiin enemmän kuin luettiin ilmaiseksi, kiinnostuivat jo perinteiset kirjajulkaisijatkin. 20th Century Fox osti samaan aikaan elokuvaoikeudet ja pestasi Ridley Scottin ohjaajaksi ja Matt Damonin pääosaan, missä vaiheessa Weir ei enää itsekään uskonut kirjansa menestystä.
Yksin Marsissa on yksi vuoden parhaista lukemistani kirjoista, lähitulevaisuuteen sijoitettu versio Robinson Crusoe -tarinasta, jossa yksinäinen ihminen kamppailee vihamielistä luontoa vastaan. Mark Watney vastaa aika pitkälle nörttimiehen ihannekuvaa, mistään hötkyilemätön älykkö ratkaisee jokaisen eteensä tulevan ongelman tärkeysjärjestyksessä, pudottelee väliin vitsejä ja itseironiaa.
Weirin kirjassa suurimman vaikutuksen tekee se, kuinka vaivattomasti tarina käsittelee monimutkaistakin tekniikkaa. Hämmennyin uudelleen ja uudelleen, kuinka menevää draamaa Weir saa aikaan materiaalista, joka voisi olla Datsun 100A -huolto-oppaasta. Tietomäärä on valtava ja kuvattavat systeemit, ongelmat ja ratkaisut monimutkaisia, mutta ne eivät missään vaiheessa tunnu siltä.
Watney ratkoo jatkuvasti hapen, veden, energian ja ruoan riittävyyteen liittyviä ongelmia. Kirjan laitteet vastaavat todellisuutta, joten myös ratkaisut toimisivat. Weir lainaa kirjassa aika suoraan Nasan Mars Direct -suunnitelmaa, jossa muun muassa Mars-lentojen vaatima polttoaine tehdään planeetalla.
Tarinassa on muutama tietoinen asiavirhe. Alun hiekkamyrsky on fantasiaa, sillä Marsin ilmakehä on niin ohut, että hurjinkin pyörremyrsky Marsissa vastaa pelkkää tuulenvirettä Maassa. Weir kuitenkin halusi kirjan luonnon antavan ensimmäisen iskun.
Toinen virhe taas liittyy tuoreeseen tutkimustietoon. Mars Direct -ohjelmassa oletetaan, että miehistö saa happivarastonsa Marsista. Tukikohtaan lähetetään ennen ihmisiä hapenerotin, joka erottaa marsperään sitoutuneesta hiilidioksidista hapen. Maven-luotain kuitenkin paljasti marraskuussa, että aurinkotuuli puhalsi Marsin muinaisen kaasukehän avaruuteen. Hiilidioksidia on huomattavasti luultua vähemmän, mikä tekee Mars-matkailusta ennakoitua vaikeampaa tai ainakin kalliimpaa.
Suurimman vaikutuksen tekee tarinan rytmitys. Kirjassa on sama perusongelma kuin Minecraftissa eli asioiden sujuessa draama uhkaa lässähtää, mutta Weir osaa hienosti siirtää fokuksen kriisistä toiseen ilman, että jatkuvat ongelmat tuntuvat keinotekoisilta. Jos Mark Watneylla kulkee, Maassa tai Hermes-aluksella alkavat ongelmat. Tilanteet jopa tuntuvat uskottavilta, vaikka juoni etenee cliffhangerista toiseen.
Yksin Marsissa on hyvällä tavalla poikamainen selviytymistarina. Päähenkilö Mark Watney tuntuu koko ajan tutulta, vähän kuin pelitfiläiseltä, mutta samaan aikaan hauskalta, älykkäältä ja itseironiselta.
Kysyin kommenttia myös kirjan lukeneelta Nikolta. ”Sekavien, ylipitkien ja poikkitaiteellisten tiiliskivien jälkeen Yksin Marsissa sai minut taas uskomaan tieteiskirjallisuuteen. ”
Yksin farssissa
Ridley Scottin ohjaama elokuvaversio ei pärjää kirjalle, mutta ero ei ole suuri. Kirja on erinomainen, elokuva ”vain” hyvä. Molemmat elävät itsenäisinä teoksina. Kirja ei pysty vastaamaan elokuvan komeisiin Mars-maisemiin eikä jatkuvaan diskojumputukseen, jota Watney joutuu kuuntelemaan oman tietokoneen hajottua.
Elokuvan ongelma on sama kuin kaikilla nykyelokuvilla. 2 tuntia 20 minuuttia on selviytymisseikkailulle vähintään puoli tuntia liian pitkä, kirjan erinomainen rytmitys hajoaa elokuvassa haahuiluksi. Elokuvaversioon kirjoitettu häntä tuntuu turhalta pidennykseltä, joka ei lisää kokonaisuuteen mitään.
Kirjassa ratkaisujen logiikka avautuu hyvin, koska faktat pystyy avaamaan sivulauseissa. Elokuva jättää useampiakin seikkoja roikkumaan. Watney esimerkiksi poraa Mars-autonsa kattoon reiän ja sitoo siihen pressupallon, mutta elokuva ei kerro miksi. Vastaavasti kirjan huumori oli paikoin Hollywoodille liikaa. Leffasta on esimerkiksi siivottu kirjan yksi vahvimmista hetkistä, kun Hermeksen miehistö purkaa vapautuneen jännityksensä keskinäiseen kettuiluun.
Jossakin leffa-arvostelussa moitittiin elokuvan söpön suloista maailmaa, jossa eri maiden tiedemiehet vetävät yhtä köyttä astronautin pelastamiseksi. Onneksi mielipide on epäuskottava, elokuva ei. Jo kylmän sodan aikaan Neuvostoliitto ja Amerikka olivat sitoutuneet auttamaan toisiaan hätätilanteessa avaruudessa, vaikka muuten avustuspaketit oltaisiin mitattu megatonneina. Nykyään eurooppalaiset ja amerikkalaiset menevät avaruuteen venäläisten kyydillä, sillä sukkulaohjelman lopettamisen jälkeen lännellä ei ole ollut kalustoa miehitettyä lentoa varten.
Roolitus on erinomainen. Matt Damon on uskottava Mark Watney, ja Sean Beanin lisääminen selviytymiskamppailuun lisää aina huolta hahmon hengestä. Jännitin koko ajan, koska viineri jää Nasan palaverissa väärään kurkkuun.
Yksin kotona
Yksin Marsissa menestys näkyy myös pelimaailmassa. Bohemia Interactive julkaisee Take on Mars -marssimulaatioonsa joulukuussa Mars-tukikohdan rakentamiseen keskittyvän kampanjan, jossa ponnistellaan samojen ongelmien kanssa kuin kirjassa. Aurinkopaneeleilla kerätään virtaa tukikohdan kasvihuoneille ja elossapitolaitteille.
Early Access -vaiheessa ikuisuuden ollut Take on Mars on edelleen pikemminkin opetusohjelma kuin peli. Take on Mars käy simulaatiomaisen yksityiskohtaisella tarkkuudella läpi kaikki Marsiin lähetetyt luotaimet, joista osa vilahtaa myös kirjassa.
Varhaiset luotaimet ovat suorastaan söpön alkeellisia. 60-luvulla Neuvostoliitto lähetti planeetalle iskeytyjäluotaimia, joiden tehtävänä oli osua Marsiin ja lähettää tieto kotiin. Luotainten kehittyessä myös tehtävät muuttuvat mielenkiintoisemmiksi. Mukaan saadaan mönkijän kauko-ohjaamista, ilmiöiden kuvaamista ja erilaisia mittauksia. Kivien poraaminen ei vain käy hirveästi viihteestä.
Take on Mars on parhaimmillaan miehitetyissä lennoissa, joissa päästään satelliittikuvista mallinnetun Marsin pinnalle vaeltamaan. Tavoitteettomassa fiiliksessä on kuitenkin samanlaista zeniläistä rauhaa kuin Mark Watneyn kävelyretkillä Marsin autiossa maisemassa. Kun ympäristö on eloton ja tyhjä, löytämisen riemu napataan pienistä asioista. Tukikohdan rakentaminen, ympäristön tutkiminen on samalla tavalla tyydyttävää kuin puuhailu Legoilla tai Minecraftilla. Enhän minä omaksi ilokseni mutta kun nuo lapset.
Yksin Marsissa -ideoista mukaan lisättiin muun muassa viljeltävät perunat. Tosin pelintekijöiden joukossa ei taida olla kasvitieteilijää vaan vain kirjanpitäjä, sillä siemenperunoiden sijaan istutetaan perunan siemeniä. Kilon vieminen pelkästään kiertoradalle maksaa noin 30 000 euroa, Marsiin mennessä kustannukset ovat moninkertaiset, joten siemen on huimasti halvempi kuin peruna, mutta niitä ei käytetä viljelyssä. Siemen on kahden kasvin risteytys, joten siemenestä kasvatetun perunan sadosta ei ole takeita. Mukula taas on klooni, josta voi odottaa aina samanlaista satoa.
Simulaatio Take on Mars osoittaa masentavan kouriintuntuvasti, että ihmisen lähettämisestä Marsiin ei ole tutkimuksen kannalta juuri iloa. Luotaimilla samat tiedot saa helpommin ja halvemmalla. Miehitetyssä Mars-lennossa astronautti muuttuu lennon kiinnostavimmaksi tutkimuskohteeksi.
Yksin Dunassa
Andy Weir ohjelmoi koodipätkän testatakseen, toimivatko kirjan avaruuslentokohtaukset todellisuudessa. Se oli turha vaiva, sillä avaruusfysiikkapeli Kerbal Space Programissa kirjan tapahtumat voi toistaa nopeammin helpommin ja hauskemmin.
Kerbal Space Program on ohjelmalelun ja simulaation risteytys, jossa kantoraketit kootaan, suunnitellaan ja lennetään itse. Tavoitteita rajoittaa vain oma mielikuvitus ja fysiikat, sillä mielikuvituksellisia härpäkkeitä on huomattavasti vaikeampi lentää kuin ilotulitteen näköisiä raketteja, joissa painopiste ei yllättäen muutu 20 kilometrissä.
Yksin Marsissa -kirjassa Maan ja Marsin välillä lennetään ionimoottorilla varustetulla Hermes-aluksella, jonka työntövoimana toimii ionimoottori. Todellisuudessakin TIE Fighterin ionimoottorin alkeisversiota on jo testattu, mutta motista irtoaa saman verran voimaa kuin yhdestä A4-arkista maassa. Kirjassa ja Kerbalissa tehoa on onneksi huomattavasti enemmän.
Kerbalin monipuolisuudesta kertoo, että kirjan mukaista Mars Direct -suunnitelmaa pystyy noudattamaan melko tarkasti. Marsiin eli Kerbalissa Dunaan matkaava Hermes-alus kannattaa koota vasta kiertoradalla ja osissa, sillä koko systeemin nostaminen kiertoradalle kerralla lisää riskiä ja vaikeuttaa suunnitelmia.
Kerbal myös osoittaa, miksi Marsissa olevan Mark Watneyn auttaminen olisi todellisuudessakin vaikeaa. Mars ja Maa kiertävät omilla radoillaan, jolloin planeettojen välinen etäisyys muuttuu koko ajan. Pahimmillaan lyhyin tie vie auringon ohi, mikä lisää polttoaineen tarvetta ja matka-aikaa tuhottomasti.
Koska olen onneton astronautti, törmäilyni kiertoradalla korvaa Yksin Marsissa -kirjan huumorin. Kerbal tallentaa jokaisen raketin ja hahmon, joten monivaiheisen pelastusyrityksen kaikki vaiheet pystyy toistamaan myös pelissä. Ainoa asia, mitä Kerbal ei mallinna, on Watneyn selviytymistaistelu. Mark Kerbal pärjää Dunassa mainiosti seuraavaan retkikuntaan asti.
Vielä toistaiseksi Yksin Marsissa -projektinsa joutuu suunnittelemaan itse, mutta foorumiyhteisö työstää peliin Martian-modia, jolla aluksista ja ajoneuvoista saa saman näköisiä kuin elokuvassa. Myös tallennus Duna-tukikohdalla varustettuna on tekeillä, mutta työ on yhä kesken.
Kirja
Kirjoittanut: Andy Weir
Suomentaja: Kaj Lipponen
/Into Kustannus
Elokuva
Ohjaus: Ridley Scott
Pääosassa: Matt Damon
Ikäraja: 12
Pelit
Take on Mars
Bohemia Interactive
Versio: Early Access
Suositus: i5/Athlon Phenom X4, 4 Gt, GTX 560/HD 7750
Muuta: Miehitetty Mars-kampanja ilmestyy joulukuussa
Ikäraja: 12
Kerbal Space Program
Squad
Versio: 1.0.5
Suositus: i5, 4 Gt, 1 Gt muistia näytönohjaimessa
Ikäraja: Ei ole
