www.madcatz.com
Bändipelit on tehty bileisiin, mutta soittokaluston mukana raahaaminen on tuskaista hommaa. Mad Catzin matkarummut helpottavat roudarin raskasta taakkaa.
Kitaraohjaimien kuljettaminen kavereille on rasittavaa, mutta se kalpenee rumpusetin kanssa matkustamisen hankaluuden rinnalla. Niinpä rumpali saa yleensä juoda sohvalla kaljaa, kun soittopeli jäi kotinurkkaan. Onneksi asiaan on tilapäisratkaisu: Mad Catzin matkarumpusetti, joka nimestään huolimatta toimii Rock Bandin lisäksi Guitar Hero World Tourissa.
Portable Drum Kitin idea on helppo kuljetettavuus. Koko paketti mahtuu kätevästi selkäreppuun ja tilaa jää vielä virvokkeille. Kokonaisuuteen kuuluu kaikki tarpeellinen: neljä rumpupadia, bassopedaali, ohjauskeskus ja rumpupalikat. Osat liitetään toisiinsa irrotettavilla kaapeleilla ja soitin itse yhdistyy Xboxiin pitkällä USB-piuhalla.
Ensimmäisellä vilkaisulla piuhoja tuntuu olevan aivan liikaa ja soittajan eteen levittäytyy kammottava johtospagetti. Sotku ei onneksi ole lopulta niin paha kuin miltä aluksi vaikuttaa, sillä osat hyvin asettelemalla johdot eivät jää tielle makaamaan. Ainoaksi isommaksi ongelmaksi rumpukitin kanssa muodostuu se, että soittimen käyttö vaatii pöydän, johon padit voi laskea. Sylissä rumpuja ei pysty pitämään, ellei sitten viritä niiden alle jostain pöytälevyn palasta.
Padit ovat rakenteeltaan kovia ja pitävät todella kovaa kolinaa, minkä lisäksi kapulat ponnahtavat pinnasta takaisin heikosti. Vakituiseen soittoon ne eivät siis ole kovin mukavia, mutta satunnaiseen matkakäyttöön ne riittävät. Tuntuma sen sijaan on tarkkaa ja iskuihin reagoidaan riittävän herkästi.
Ongelmia korjaamaan mukaan on pakattu mukavan raskaat, kumipäiset palikat. Ne ovat itsessään erinomaiset ja parantavat myös oikeiden Rock Band/World Tour -rumpujen soittotuntumaa paljon. Paketin toinen erinomainen osa on kevyt bassopedaali, joka meni ainakin itselläni vakiokäyttöön oikeiden Rock Band -rumpujen vastaavan rimpulan tilalle.
Mad Catzin rumpukitti on metelistä huolimatta suositeltava ostos, jos virtuaalibändin kanssa tulee yhtään matkustettua. Lisäbonuksena palikat ja bassopedaali kelpaavat vakituiseen käyttöön.
Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 31.8.2009.
www.trine-thegame.com
Kotimaisen Frozenbyten peleissä yhdistyy nostalginen retrohenki nykyaikaisiin ideoihin. Modernit pelifyysikat kaksiulotteiseen tasoloikkaan naittava Trine noudattaa kaavaa erinomaisesti.
Helsinkiläisen Frozenbyte-tiimin Trine-toimintatasoloikassa pahat voimat valtaavat vuosisatoja rauhassa eläneen kuningaskunnan. Satufederaation standardointikomitea suosittelee maailmanpelastustehtävään velhoa, ritaria ja varasta. Trinen tarina on kliseinen, mutta onneksi varsinainen peliosuus vilisee perinteistä poikkeavia ratkaisuja.
Satumaailma pelastetaan toimintaseikkailemalla retrohenkisesti kahdessa ulottuvuudessa. Perinteistä pompintaa piristetään tuhdilla määrällä taistelua ja Newtonin lakeja kunnioittavalla fysiikkamoottorilla, jonka varaan valtaosa ongelmista rakennetaan.
Pulmat keskittyvät painovoimalla leikkimiseen, mutta pelkän päälle liimatun jipon sijaan fysiikka iskostuu hienosti osaksi kokonaisuutta. Kentät ovat väärällään heilureita, punnuksia, hissejä ja tasoja, joita käytetään esteinä. Pulmaratkaisuissa esimerkiksi portti aukaistaan pudottamalla paino vinssillä, joka vetää ristikon ylös pudotessaan. Fysiikka toimii loogisesti, sillä kookkaat kappaleet ovat raskaampia kuin pienet, ja pyöreät esineet rullaavat alamäessä niskaan ellei ole varovainen.
Loikkatroikka
Luonnonlaeilla leikkimisen lisäksi peliä piristää kolme pelattavaa hahmoa, joita käskytetään vain yhtä kerrallaan. Ritari taistelee triplasta tehokkaimmin, varas liikkuu ketterästi paikasta toiseen heittokoukkunsa varassa ja niittaa viholliset matkan päästä jousellaan. Vihaisesta katseestakin kaatuvaa velhoa hyödynnetään taistelun sijaan pulmien ratkomisessa.
Taikuri pystyy loihtimaan tyhjästä esineitä, aivan kuten Keskusta vaalirahaa. Leijuvia tasoja, pinottavia laatikoita ja siltoja luodaan piirtämällä muodot Okami-tyyliin ruudulle. Kutakin esinettä voi käyttää kerrallaan kaksin kappalein, mikä riittää mainiosti monen pähkinän ratkaisemiseen.
Luomistyön lisäksi velho kykenee liikuttelemaan taikavoimillaan esineitä. Liikuteltavat kohteet, kuten tasot, rullat ja vaunut vaihtavat paikkaa pelkän ajatuksen voimalla. Loppupään kentissä pulmiin yhdistetään tappavat ansat, jolloin eteneminen alkaa vaatia rautaisia hermoja, tarkkaa ajoitusta ja pitkää pinnaa.
Hahmojen vaihtelu ei ole kovin vaativaa. Usein riittää, että ritari lanaa läänin tyhjäksi hirviöistä, ja ratkaistaan pulma velhon erikoistaidoilla. Taistelu on mukava suola aivojumpalle, mutta valitettavasti sirottimen kansi on irronnut maustettaessa. Mättämistä on jopa liikaa, mutta se sentään toimii sujuvasti. Trine toimisi paremmin puhtaana pähkäilypelinä.
Sormet solmuun
Kolmikko tottelee niin padia kuin näppis–hiiri-komboa, mutta kehitystyössä PS3 on ollut selvästi etusijalla. Vaikka hiirellä kikkailussa on oma viehätyksensä tarkkuuden suhteen, padilla selviää ohjauksesta huomattavasti paremmin, sillä pianonsoiton opettelu tuntui pikkujutulta sen jälkeen, kun olin pelannut Trineä näppäimistöllä.
Trine on käännetty myös suomeksi. Välinäytöksissä vilahtava teksti muistuttaa erehdyttävästi seiskaluokkalaisen Tolkien-fanin ainekirjoitusta sisällön ja kieliopin suhteen. Kirjoitusvihreitä vilisee ja tarina on erinomaisen ennalta-arvattava. Frozenbytella on tavattu ahkerasti Sormusten herraa, sillä viittauksia fantasiaklassikkoon löytyy paljon. Kolmikko vierailee Konnussa ja loppupäässä päästään myös Sauronin serkun luokse kaffittelemaan.
Trinen akvarellimaisemat ovat kaunista katsottavaa ja eteerinen musiikki kruunaa zenimäisen satutunnelman. Suomalainen Frozenbyte sai aikaan jo toisen persoonallisen helmen: Shadowgrounds-räiskinnän (Pelit 12/05, 90 p) rinnalla Trine-tasoloikkaa kehtaa esitellä esimerkkinä kotimaisesta pelintekotaidosta. Trine toimii varsinkin lyhyinä annoksina loistavasti. Suomessa Trinestä saadaan myös hyllyversio, vaikka maailmalla sitä myydään vain PS3:n ja PC:n nettikauppapaikoilla.
