Kaikkihan osaavat nykyään käyttää tietokonetta. Uuden mikron omistajalla ei siis yksinkertaisesti voi olla ongelmia joululahjansa kanssa. Vai voiko?
Jälleen on tullut aika toivottaa tervetulleeksi joukko uusia lukijoita ja pelien ystäviä, joiden joulukuusen alta löytyi elämän ensimmäinen PC. Sillä ei ole niin väliä, ostiko sen joku muu vai ~lahjan saaja itse joulunalusajan erikoistarjousten innoittamana. Joka tapauksessa noin kymppitonni on vaihtanut omistajaansa.
Outoja sanoja
Kaikkihan osaavat nykyään käyttää tietokonetta? Eikö tietotekniikkaa opeteta koulussakin? Miksi ihmeessä minua sitten lähes joka joulun jälkeen pyydetään kylään jonkun ammoin unohtamani sukulaisen tai koulukaverin luo, jonka perheeseen on hankittu tietokone, jota ei uskalleta purkaa laatikosta!?
Ongelma on tunnettu niin kauan kuin mikroja on yritetty kaupitella ihmisille. Tietokoneiden manuaaleja onkin haukuttu kehnoimmiksi painotuotteiksi sitten kotimaisen nykylyriikan. Viime vuosina manuaaleista on sentään suurelta osin luovuttu, enää niitä ei aina toimiteta koneen mukana lainkaan. Kaikki kun osaavat jo käyttää tietokonetta. Ilman manuaalia tuleekin yleensä paremmin toimeen kuin näiden niin kutsuttujen "ohjeiden" kera. Esimerkiksi allekirjoittaneen uuden 486DX33-koneen mukana tuli ainoastaan 40-sivuinen vihko, joka kertoo toisella ulkomaisella, mitä emolevyn jumpperit tekevät, ja mihin muisti-SIMMit asennetaan. Viallista megan SIMMiä vaihtaessani katkaisin siis vain toisen kyseisen SIMM-paikan lukitustapeista. Missään ei kerrottu, että sitä ÛÙÚþ#-ø×ÆØÇ:n pulikkaa pitää samalla hieman vääntää, kun se vedetään ulos.
Allekirjoittaneen tapauksessa kyseinen info tuli toki tosi tarpeeseen eli sain esimerkiksi kytkettyä koneen oman peliohjainportin pois käytöstä äänikortin sisältämän peliportin tieltä. Kokemukseni mukaan ensimmäinen kysymys on yleensä kuitenkin se, mikä töspeli kytketään monitoriin ja mikä sähköverkkoon. Tarvitseeko laite suojamaadoitetun pistorasian *) vai riittääkö tavallinen kaksinapainen, ja mistä koko hökötys pannaan ylipäätään päälle? Ja te kokeneemmat mikroilijat panette tuo hymynvirneen sinne minne päivä ei paista. Pienet muistelot omista pikku töppelöinneistä ensimmäisen ikioman koneen oston jälkeen sopivat tähän yhteyteen paljon paremmin.
Epävarmuuttaan ei kannata hävetä eikä peitellä. Rehellinen tietämättömyys on paljon parempi ratkaisu kuin esimerkiksi kolmen levykkeen tunkeminen samaan levyasemaan käyttöohjeen käskiessä alustamaan kolme tyhjää levykettä. Älkää kuitenkaan soittako maahantuojalle ja kysykö, miksei näppiksestä löydy Any key -nimistä nappulaa, kun joka softan käyttöohjeissa käsketään painamaan sitä. Maahantuojan huoltomies saattaa saada akuutin mahakatarrin vastattuaan samaan kysymykseen jo huomattavan monta kertaa. Tosi on.
Onneksi peruskokoonpanon johtoja ei enää voi sentään kovin helposti kytkeä ristiin, rastiin tai solmuun savuvahinkoseuraamuksilla. Niin, paitsi jos yrittää kytkeä kahden ihan minkä tahansa väliin RS-"standardin" mukaisen kaapelin.
Hetkinen, 486DX33? Jumpperi? Softa? Alustaa? Peliportti? Äänikortti? Emolevy? Mega? SIMM? Monitori? RS-standardi? Yhdenkään näkemäni tietokoneen manuaalista ei löydy sanastoa, joka kertoisi, minkä sortin villapaidoista tai äitilaatoista on kyse. No, onneksi kirjakaupoista löytyy pilvin pimein mikrokirjoja, jotka mainostekstien mukaan kertovat kaikesta kaiken, ja vielä yksinkertaisin sanakääntein. Eikä maksa kuin muutaman satasen. Henkilökohtaisen PC-kirjastoni huomattavan runsaasta valikoimasta ei kuitenkaan löydy kuin kaksi esimerkkiä, joissa on mainitsemisen arvoinen sanasto. Parempi niistä osaa edellä ihmetellyistä sanoista kolme. Huomattavasti useampi kirja tuhlaa toki muutaman sivun hakemistoon, jonka avulla voisi kuvitella löytävänsä etsimänsä tiedon. Tavallisesti nämä hakemistontapaiset on kuitenkin lisätty kirjoihin jälkikäteen, eivätkä ne kata kuin murto-osan lukijan kaipaamista käsitteistä, vaikka asia kirjan satojen sivujen lomasta mahdollisesti löytyisikin.
Outoja pelejä
No hyvä. Joku sukupuun sivuhaarasta löytynyt sukulainen on käynyt laittamassa koneet kasaan ja näyttämässä virtanappulan. Samalla hän jätti kestolainaan vanhan mikrokäsikirjansa, jota on sitten opiskeltu pari kuukautta ennen koneen käynnistämistä. Tällä välin ajatukset turhanaikuisista hyötysovelluksista ovat jo ehtineet unohtua ja näpit syyhyävät pääasian eli pelien kimppuun. Millainenkohan peli sitä kannattaisi ensimmäiseksi ajanvietteekseen ostaa? Vilkaistaanpa edellistä Pelit-lehteä.
Hmmm, ensimmäiseksi käsitellään avaruussimulaattoria(?) nimeltä Frontier. Kuvat ovat upeita, ja pisteet kovia, eikä tekstistäkään pistä silmään kuin muutama vieraaksi jäävä käsite kuten BBS tai Thargoidit. Ja kuka kumma on tämä Braben. Onko se pelin päähenkilön nimi? Hetkinen, jutun lopussa on joitain teknisiä lisätietoja. Ahaa, Frontier on tarkoitettu PC Amiga -tietokoneelle. Onkohan se yhteensopiva minun uuden Compaq 386 -koneeni kanssa? Näyttö on VGA, no se siitä sitten, sillä minullahan on SVGA, vai oliko se sittenkin XGA. Niin, eikä minulla ole edes minkäänlaista äänikorttia. Frontier näyttää vaativan sellaisen.
Ai jaa, kyseessä ei siis ollutkaan PC Amiga vaan PC tai Amiga. Aaahaahaa. Sittenhän minä vanhana vampyyri-friikkinä ostankin Dracula Unleashed -pelin. Se kun tukee myös SVGA-näyttöä ja on saatavilla sekä PC:lle että CD-ROM-mikrolle. Niin lehdessä ainakin seisoo: "PC CD-ROM". Ja kaverit sanoivat, että mikä tahansa 486 on itse asiassa PC. Huijasivat minua muuten taas kauppaa tehtäessä. Tonnilla olisin saanut käytetyn XT:n, ja myös XT on PC, jolla pystyy pyörittämään samoja pelejä kuin kymppitonnin maksavalla 386:lla.
Kankkulan kaivo
Vaan ei syytä huoleen sen puoleen. Ongelma poistuu parin kolmen vuoden kuluessa, sillä tietokoneen arvo alenee nopeammin kuin auton, ja se on jo jotain se. Juuri kun koneensa ja sen ominaisuudet oppii miten kuten tuntemaan, se on vaihdettava uuteen. Vanhassa, vuonna 1993 ostetussa romussa eivät parhaat vuoden 1996 ohjelmat enää pyöri. Ja uudessa laitesukupolvessa on jälleen runsain mitoin uutta opiskeltavaa.
*) Ohjekirjojen väitteistä huolimatta vastaus on kyllä. Pöydän taakse sullottu johtokieppi voi indusoida koneen runkoon jopa 110 V jännitteen. Edellisen mikroni kotelo teki rumaa jälkeä kanssaan kosketuksiin joutuneille piirilevyille ja koneeseen koskettaneiden henkilöiden sydämentahdistajille, kunnes jatkojohtoa jatkettiin kymmenellä metrillä keittiöstä löytyneeseen maadoitettuun pistorasiaan.
Taas on se aika vuodesta
Eli aika hoitaa lehtitilaukset. Pelit-lehdenhän te kaikki olette jo tilanneet, mutta jostain kumman syystä huomattavan suuri osa tietokonepelejä harrastavista ihmisistä pitää myös tieteiskirjallisuudesta. Scifi on usein parhaimmillaan novellimitassa, mutta keskivertokirjakaupasta tai kirjastosta ei löydy muuta kuin tiiliskiven paksuisia romssuja. Kaikki kaksi novellikokoelmaa on pian kahlattu lävitse.
Suomessa ilmestyy kuitenkin useita pieniä scifi-lehtiä, joiden tarjoomuksiin kuuluu myös novelleja. Kaikki tässä esitellyt lehdet ovat erilaisten yhdistysten julkaisemia eli toimittajat eivät saa palkkaa vaivoistaan. Niinpä tilaushinnat ovat kohtuullisen alhaiset, mutta ilmestymisaikataulut saattavat heitellä pahastikin. Esimerkiksi Aikakoneen osalta odotetaan tätä kirjoitettaessa numeroa 2/93, vaikka lehti ilmestyy periaatteessa neljä kertaa vuodessa. Myös Tähtivaeltaja
ja Portti ilmestyvät keskimäärin kolmen kuukauden välein.
Aloitetaan aakkosjärjestyksessä aikatauluongelmiensa kanssa painivasta Aikakoneesta, joka on viime vuosina julkaissut mm. Pelit-lehdestä tutun JJJ Vihanneksen novelleja ja artikkeleita. Tämä alkuaan Tähtitieteellinen yhdistys Ursan suojissa syntynyt lehti itsenäistyi pari vuotta sitten, mikä paitsi puhdisti ilmaa myös selkeytti lehden toimituksellista linjaa. Erityisesti Aikakoneen teemanumerot, viimeisimpänä Merkurius, ovat olleet mielenkiintoisia. Toivottavasti Aikakoneen toimitus saa aikataulunsa reilaan.
Portti on Suomen tuhdein mutta myös kuivin tieteislehti. Jokaisen pientä pränttiä pursuavan toistasataa sivua paksun numeron läpikaluaminen vaatii sisua, semminkin kun taitto eli lehden visuaalinen ulkoasu tökkii vanhan taittajan silmissä pahasti. Jokainen numero sisältää kuitenkin joukon lukemisen arvoisia novelleja. Esimerkiksi viimeisimmässä numerossa julkaistiin G. Landisin tuore, Hugon voittanut novelli Kävely auringossa. Lisäksi Portti tunnetaan kattavista bibliografioistaan. Se sisältää myös tietokonepelipalstan. Lehteä julkaisevasta Tampereen Science Fiction Seurasta kannattaa lisäksi mainita sen jokavuotinen novellikilpailu, jossa jaetaan kunnon rahapalkintoja.
Tähtivaeltaja on niin ulkoasultaan kuin sisällöltäänkin rankin, mustin ja synkin Suo...öö...Maailmassa ilmestyvä scifi-lehti. Jos aiheen voi pukea mustaan nahkaan ja niitteihin, Tähtivaeltaja kyllä tekee sen. Toimitus tosin väittää, että lehdestä ei ole ollut tarkoitus tehdä kaikkien nahka-fetistien erikoislehteä, mutta parista splatter-artikkelista ja -kuvituksesta alkoi kierre, jonka myötä kirjoittajat ja kuvittajatkin ovat suunnanneet kaiken "epämääräisen" scifin nimenomaan Tähtivaeltajaan. Häkellyttävän kuvituksen ja sarjakuvien lomasta löytyy kuitenkin myös ihan asiaa etenkin sarjakuvista, sekä mielenkiintoisia novelleja. Tätä lehteä ei sovi jättää helposti järkyttyvien ihmisten, esimerkiksi vanhempien nähtäville. Infarkti iskee niin helposti...
Mikäli tieteislehdet kiinnostavat, niihin kannattaa tutustua esimerkiksi kirjastossa tai Akateemisen Kirjakaupan lehtipisteessa ennen varsinaista ostopäätöstä. Siinä määrin paljon tarjokkaat eroavat toisistaan. Lehdistä löytyvät myös tarkemmat tilaustiedot.
