Master Of Orion II: Battle At Antares – Minä, keisari

aa_Orion207

"Anna minulle Raghesh 3:n siirtokunta, niin jätämme surkean imperiumisi rauhaan", uhoaa mrrshanien suurlähettiläs. "Enpäs anna", totean minä, trilariaanien keisari, luottaen upouusiin ionikanuunoilla varustetut Star Fury -risteilijöihini ja hyviin ystäviini psiloneihin, jotka seuraavassa viestissä purkavatkin liittomme vakoilusta suuttuneena. En se minä ollut!

Vuonna -93 avaruusstrategiapelien taivaalle ilmestyi uusi, kirkas tähti: Simtexin Master of Orion. Instant-klassikoksi poukannut peli on saanut odotetun jälkeläisen, ja nähtävästi geenien toinen puoli on peräisin Simtexin melkein-klassisesta Master of Magicista.

Kauan, kauan sitten kaukaisessa, kaukaisessa galaksissa Orionin imperiumi taisteli Antaresta vastaan. Jälkimmäinen hävisi, ja orionilaiset vangitsivat eloonjääneet omaan mikrouniversumiinsa. Sitten orionilaisetkin häipyivät, vain Vartijan suojaama kotimaailma jäi muistoksi. Ken nitistää Vartijan, saa omakseen kadonnutta huipputekniikkaa.

Tähän pieneen, keskisuureen, suureen tai valtavaan galaksiin syntyi myöhemmin kahdesta kahdeksaan sivilisaatiota, jotka aloittivat taistelun galaksin nokkamiehen paikasta. Kaikkien harmiksi myös antareslaiset poksahtivat visiitille, yhä kasvavin ja kasvavin laivastoin.

aaa_arion226

MOOtama juttu

Matka kohti galaksin herruutta alkaa kotijärjestelmästä, josta mahdollisimman pian levitään joko naapuritähtiin tai kotisysteemin muille planeetoille. Jokaisessa aurinkokunnassa on nollasta viiteen planeettaa, yleensä joten kuten elämän sallivia. Näihin rakennetaan sitten pikavauhtia siirtokuntia, tai ainakin varataan paikka rakentamalla ulkovartioasema, ennen kuin sakkran samperit tai psilonin penteleet vievät mineraaleja planeetan nokan edestä.

Ruokaa pitää olla tarpeeksi, tuotannon kulkea, tutkimustyötä harrastaa ja laivaston olla vakavasti otettava, tahi pian on muiden jaloissa. Voittoon on kolme tietä: klassisesti kaikki muut rodut voi nitistää, jolloin jokseenkin itsestään selvästi on galaksin herra, tai valloittaa antareslaisten kotimaailman, jolloin muut ovat niin vaikuttuneita, että valitsevat pelaajan keisariksi, tai sopivalla sekoituksella kiristystä, uhkailua ja lahjontaa voi varmistaa itselleen äänienemmistön galaktisissa vaaleissa.

aa_arion236

Töihin siitä!

Siirtokuntien asukkaat tuottavat jotain kolmesta: ruokaa, tuotantoa tai tieteellistä tutkimustyötä. Rahtialuslaivasto heivaa ylimääräistä ruokaa paikkoihin, jossa sitä tarvitaan.

Siirtokuntien hallinta on muuttunut MOOn menevästä, yksinkertaisesta liukusäätimien näpräämisestä Master of Magicin tyyppiseksi mikrojohtamiseksi. Siirtokuntiin värkätään rakennuksia huolehtimaan puolustuksesta, saasteiden kurissapidosta, tuotannontehostuksesta, maankaltaistamisesta ja niin edelleen. Rakennusrumbaa helpottaa rakennuslista ja voipa kehityksen antaa koneenkin huoleksi, joskaan se ei ole sen leipälaji.

Master of Magista on käännetty "sankarit", onneksi raskaasti laimennettuina versioina. Nämä vekkulit määrätään alusten kapteeneiksi ja siirtokuntien johtajiksi, jolloin esimerkiksi heidän innostava olemuksensa saa työläiset raatamaan vähän enemmän, tai vihreä asenteensa vähentää vähän saastumista.

aaa_arion229

Tutkitaan ja sutkitaan

MOO2:n tiedemiehet saavat aikaiseksi tutkimuspisteitä, ja jokainen uusi keksintö maksaa näitä tietyn määrän. Tuikitärkeässä tutkimustyössä ollaan vaihdettu huonompaan: kakkosen tiedemiehet osaavat keskittyä vain yhteen alaan kerrallaan, ja siinäkin yleensä vain yhteen kapistukseen. Niinpä tekniikan vaihtaminen naapureiden kanssa (tai raaka teollisuusvakoilu) on välttämätöntä.

Tekniikan vaihtamisen lisäksi voi naapureiden kanssa solmia kauppasopimuksen (ja tienata rahaa) tai tehdä tiedeyhteistyötä (ja tienata tutkimuspisteitä). Liittoja ja hyökkäämättömyyssopimuksia voi solmia, heikommiltaan voi kiristää rahaa tai tähtijärjestelmiä ja vahvempia voi nuoleskella ja mielistellä.

Eikä saa unohtaa vaaleja. Kaksi suurinta rotua ovat ehdokkaita galaksin herraksi, ja voittoon vaaditaan 2/3:n enemmistö. Jos pelaaja ei ole toinen näistä, voi joutua äänestämään pahinta vihollistaan vain estääkseen tärkeimmän liittolaisensa ja naapurinsa vaalivoiton. Tämähän tietysti pulttaa moisesta ankarasti. Toinen vaihtoehto on tietysti ilmoittaa tyytymättömyytensä vaalitulokseen, ja kohdata yksin yhdistynyt loppugalaksi.

Juuri diplomatia on kummankin Orionin kulmakiviä, joka erottaa sen muista vastaavan tyyppisistä peleistä. Se nimittäin on muutakin kuin koriste. Jokaisella rodulla on rotuominaisuuksien lisäksi sattumanvarainen "luonne". Bulrathit voivat esimerkiksi olla ailahtelevia laajentujia, jotka yhtäkkiä ryhmähalimisen ja pussailun päätteeksi ilmoittavat, jotta se on nyt sota. Yleensä vielä samalla vuorolla, kun ne hyökkäävät rajaplaneettojen kimppuun.

aa_moo206b

Omat rassit

Siinä missä MOOssa massiiviset laivastot ottivat mittaa toisistaan, on MOO2 skaalattu alus alusta vastaan -tasolle. Megalaivastot estää ensinnäkin alusten kalleus, ja toiseksi niiden määrää rajoittavat niin sanotut komentopisteet. Jos näitä ei ole riittävästi, maksetaan rahaa ja paljon.

Imperiumin nokkamies voi suunnitella itse omat alusmallinsa, joita voi olla kuusi erilaista. Käytännössä määrä on paljon suurempi, koska vanhentuneet alusmallit voi päivittää, joten rahat eivät mene hukkaan. Hus pois vanhat ionitykit, tilalle upouudet kuolemansädepyssykät.

Runkoihin, joiden koko vaihtelee pikku hävittäjistä Doomstareihin (kokoluokka lienee selvä) pultataan kiinni erilaisia aseita ja lisälaitteita todella laajasta valikoimasta, ja toivotaan, että siitä sitten onkin johonkin.

MOO2:n uusi vuoropohjainen, taktinen taisteluosuus on yksinkertainen, mutta silti monipuolinen. Aluksista mallinnetaan erikseen suojat neljään suuntaan, panssarointi, runko ja järjestestelmät. Aseissa on ampumasektorit, ja aluksen massa ja moottorit vaikuttavat esimerkiksi siihen, miten ketterästi ne kääntyvät ja liikkuvat. Vänkiä erikoisvimpaimia riittää.

Hävittäjiä lauotaan ja aluksia jopa kaapataan, joskin pääsääntöisesti taistelussa tungetaan lähietäisyydelle ja sitten läimitään. Taistelussa kaikki muu näyttää hyvältä paitsi itse alukset, jotka ovat mitään sanomattomia klönttejä, jotka näyttävät karanneen vanhasta Amigan ampumapelistä. Aseiden efektit ja varsinkin osumat suojiin ovat "äl-zän käih'iä", niin kuin siliconoidit sanoisivat.

Taistelussa on yksi yllättävän tyhmä moka. Ensimmäisessä Orionissa vuorot jaettiin sen mukaan, kenellä oli tehokkain tietokone, mutta nyt ihminen aloittaa aina, ja tämä haittaa muutenkin alakynnessä olevaa tietokonetta aika lailla. Toinen ongelma on ase nimeltä Gyro Destablizer, jolla Guardianin, Antaran laivaston ja monet muut eliminoi aivan liian aikaisin, nopeasti ja tehokkaasti. Ja kolmas on se, että pelaajan pitäisi pystyä vähän säätelemään, miten alukset tupsahtavat taistelualueelle. Nyt ne tulevat aina korkeana pylväänä.

Kun taistelu on ohi ja planeetan puolustus eliminoitu, voi pelaaja tiputella planeetalla terveisiä asujaimistoille. Jos haluaa säästää rakennuksia, voi planeetalle tiputtaa avaruusmerijalkaväkeä. Valitettavasti taistelua edelleenkin seurataan vierestä. Kun kaikki muukin on käännetty Master of Magicista, miksei myös sen toimivaa taistelumoduulia?

Orion220

Äly hoi!

Simtexin klassiseen tyyliin tekoäly jättää naputtamisen varaa. Tekoälyvetoiset laivastot ovat mielikuvituksettomia, ja raahaavat vanhaa kalustoa mukana, vaikka päivittääkin voisivat. Orionin kimppuun en ole koneen nähnyt käyvän.

Siirtokuntien optimointi tuntuu sekin olevan vähän tuntematon käsite. Kun/jos ihmispelaaja pystyy pysymään hengissä tarpeeksi kauan, saa hän tuotanto- ja asukasylivoiman. Tietokoneen saa silti ottaa vakavasti. Simtexin klassiseen tyyliin ensimmäinen, Valloissa julkaistu 1.1 oli hirveä bugiryväs, mutta Euro-versio on hyvin toimiva v.1.2. Simtex varmasti virittää peliä vielä lisäpäivityksin.

Teknisesti Dos- ja Win95-versiot näyttävät identtisiltä, vaikka ne joutuukin asentamaan eri hakemistoihin. Mukana on nyt se kaivattu moninpelikin, joskin olen vähän epävarma, kuinka hyvin se toimii. Ainakin kaikki pelaajat voivat tehdä vuoroaan samaan aikaan.

Vaikka Master of Orion 2 on erinomainen peli, ei se onnistu riistämään isänsä klassikkokaapua. Sen tasapainoinen sekoitussuhde on lipsunut vähän liikaa mikromanageroinnin puolelle. Ehdottomasti hankkimisen arvoinen kuitenkin.

Nnirvi

Yhteenveto: Jämerä, huippuluokan avaruusstrategia.

gog_com_nappi_cart

91