Retropeli on harvoin yhtä ajankohtainen kuin Mega Man 10, jossa influenssa-aalto uhkaa maailmaa. Tautisen toimivassa tasoloikassa pysäytetään roboenza-virus.
Roboenza-virus piinaa robotteja. Jopa vanhan pääpahan Dr.Wilyn robottiarmeijat jäävät toimintakyvyttömiksi, kun sairastuneet robotit sekoavat ajaen maailman kaaokseen. Wilyn ei auta kuin pyytää Mega Manin apua parannuskeinon löytämisessä. Matkaan lyöttäytyy toiseksi pelattavaksi hahmoksi velipoika Proto Man.
Wanhassa wara barembi
Mega Man 9 (Pelit 12/08 , 85 p) herätti NES-kauden toimintatasoloikan hienosti henkiin konsoleiden latauspalveluissa. Kaikki tehtiin kuten villillä 80-luvulla: grafiikka on karkeaa ja vähäväristä, äänet piipittäviä ja peli-idea yksinkertaisen toimiva. Retropelaajalle Mega Man on puhdasta nirvanaa. Vaikeusaste vedettiin niin kauas kaakkoon, että muistan ysin aiheuttaneen enemmän harmaita hiuksia kuin suurin osa kasibittisistä esi-isistään.
Mega Man 10 jatkaa ideaa. Grafiikka on yksinkertaisen toimivaa ja musiikit vanhan hyvän ajan pelimusaa: tekniikan ehdoilla tehtyä konemusiikkia. Yhdeksikön vaikeutta säikähtäneitä uuspelaajia hemmotellaan uudella helpommalla vaikeusasteella, jossa haaste on kuohittu.
Roboenzan parannuskeinon raaka-aineet ovat kahdeksan Man-loppuisen pomovastuksen hallussa. Jokaisella pomolla on oma erikoisaseensa, jonka Mega Man saa itselleen. Pomoilla on myös heikkous jonkun muun pomon erikoisaseeseen. Vaikka kenttiin saa mennä missä järjestyksessä haluaa, kannattaa kaataa sen hetken arsenaalille heikko pomo ennen muita. Mutta kaikki tämähän on rutiinia, sillä videopelihahmoista edes Lara Croft tai Edge Maverick eivät ole kaataneet yhtä monta miestä kuin Mega Man.
Mega Manin liikkeet rajoittuvat hyppyyn ja ampumiseen, mutta Proto Man vetää pakkaa uusiksi ladattavalla superammuksella, hyökkäyksiä torjuvalla kilvellä ja ahtaisiin paikkoihin liukumisella. Minä teille ahtaat... Kiitos ei, Rivo-Riitta. Kaikista lisäominaisuuksista huolimatta Proto Manilla pelaaminen on vaikeampaa, sillä osumaa ottaessaan Proto Manin energiapalkki hupenee huomattavasti ripeämpään tahtiin kuin veljellään.
Mega Man 10:n kenttäsuunnittelussa mielikuvituksellinen masokismi päästetään valloilleen. Commando Manin kentässä puhaltavat koko ruudun täyttävät hiekkamyrskyt ja Nitro Manin kentän moottoritiellä joudutaan hyppimään vastaan tulevien kaistalla rekkojen yli. Pisimmän korren vetää Philip K. Dickin sähköisen Sheep Manin kenttä, jossa seikkaillaan käyttöjärjestelmässä, vastuksina muun muassa hiiren kursoreita. Monet kentät sisältävät vaihtoehtoisia etenemisreittejä, mikä piristää pelaamista.
Kahdeksan kentän jälkeen aukeaa roboenzan takana piilevän pahiksen linnoitus, jossa kaikki siihen asti opitut taidot tulevat tosi tarpeeseen. Peruspelin ohella on mukana myös iso kasa haastekenttiä, joissa taitojaan pääsee harjaannuttamaan. Lisää haastetasoja, pari uutta pomovastusta ja kolmas pelattava hahmo saadaan myöhemmin maksullisena lisäsisältönä.
Pyhä ennakkokäsitys
Kuultuani Inti Createsin tekevän Mega Man 9:n jälkeen toista Retro Mania en ollut järin innoissani. Pelkäsin tekijöiden sarjaperinteiden mukaisesti alkavan puskea Mega Maneja liukuhihnalta laadun kustannuksella. Pelattuani kympin läpi täytyy pyörtää pahat ajatukseni, sillä uusin osa vetää fiiliksessä vielä paremmaksi ysistä, parhaimmillaan jopa kasariajan klassikoiden tasolle. Vaikka ulkokuori on yksinkertainen, kaikesta paistaa, että yksityiskohdat on tehty rakkaudella.
Eihän Mega Man 10 tee yhtään mitään muutoksia kaavaan, ei edes sarjan sisäisessä saati genren kattavassa vertailussa, mutta kokonaisuus on järkähtämättömän toimiva ja haastava toimintatasoloikka parhaissa retrofiiliksissä. Jos haikailet kadonneen haasteen perään, Mega Man 10 on lähes pakkohankinta.
86
