70/80-luku on nyt in. Spice Girls on saanut tehdä Radio Novassa tilaa Abballe ja Fallout PC:ssä... Pac Manille!
Retro on päivän sana myös pelimaailmassa. Samaan aikaan kun 3D-kortit loihtivat ruuduillemme yhä värikkäämpiä ja vauhdikkaampia näkyjä, yhä suurempi osa pelikansasta kääntää kehitykselle selkänsä ja palaa 70- ja 80-lukujen peliklassikoiden pariin. Missile Command, Battlezone (se alkuperäinen), Choplifter, Asteroids (kuin myös), Jumpman, Zaxxon...
Tuoreempiakin retroviettelyksiä toki löytyy eli esimerkiksi tämä Wexteen oli myöhästyä erehdyttyäni kokeilemaan, vieläkö vanha kunnon Civilization I jaksaa innostaa.
Rajoittunutta hupia
Tietotekniikan nopea kehitys on mahdollistanut myös pelinostalgian. Nyky-Pentiumiin on "helppo" tehdä emulaattori, joka leikkii Commodore 64:ää, Apple II:sta tai vaikka Atarin 80-luvun alun kolikkopeliautomaattia. Jopa kirjoittajan tasku-Psionille löytyy ZX81-emulaattori, jolla viihdyttää itseään kun kokous käy turhan pitkäpiimäiseksi.
Emulaattorin lisäksi tarvitaan ainoastaan kopio alkuperäisestä peliohjelmasta ja hupi voi alkaa. Kaikeksi onneksi Internet on väärällään emulaattoreita ja retropelejä, muuten vanhojen kolikkopelien ROM-ohjelmien kopioiminen voisi käydä työlääksi.
Kaikki retro ei ole suinkaan verkosta imuroitavaa freewarea, (ja kaikki internetissä oleva ei ole siellä laillisesti) vaan nostalgialla tehdään myös bisnestä. Suomen pelimyymälöistä retropelikokoelmia on turha etsiä, mutta etenkin rapakon takana niitä myydään kuin siimaa.
Kuka ja miksi?
Retropelit ovat etenkin meidän keski-ikäisten pelifriikkien harrastus. Kultaista nuoruutta haikaillaan luukuttamalla Hurriganesin Roadrunneria ja palaamalla PC:n ruudulla Bar Baarissa seisseen Defenderin ääreen. Uuden polven pelaajien näkövinkkelistä 70- ja 80-luvun pelivanhukset voivat näyttää aneemisilta, mutta suosittelen silti kokeilemaan, miten paljon hupia kymmeneen kilotavuun sullottuun peliin voi kätkeytyä.
Moni retropelien harrastaja on kyllästynyt nykyiseen pelitarjontaan. Heidän mielestään itse peli, viihtyminen, on unohtunut visuaalisen näyttävyyden ja tärykalvot räjäyttävien äänitehosteiden alle. Peleistä on tullut niin monimutkaisia, ettei niihin enää pääse sisään ilman viikon opiskelua. Siksi jonkin Centipeden yksinkertaisuus onkin niin houkuttelevaa: pelin voi aloittaa kun siltä tuntuu ja siihen pääsee sisään alle 30 sekunnissa. Nykyiset toimintapelit, esimerkiksi Conflict Freespacen kaltaiset räiskinnät tai uusimmat karatemätkinnät, vaativat aloittelijalta päiväkausien opiskelun, ennen kuin niissä pääsee puusta pitkään.
Retrofanien mielestä nykypelejä ei erota toisistaan kuin pelilaatikon kannesta. Pelien kustantajien hinnastot ovat käytännössä kopioita toisistaan. Jokaisella kustantajalla on listoillaan vähintään yksi reaaliaikainen strategiapeli eli C&C-klooni, yksi Doom-kehitelmä, yksi avaruus- tai lentosimu, yksi ralli, yksi futis- tai NHL-peli, yksi mecha, yksi toimintamimmi mustissa tai punaisissa latekseissa...
Ja kun joku keksii tehdä realistisen 3D-räiskinnän, niitä tulee kauppoihin heti tusina kaikkien yrittäessä lypsää vuoden ainoan uuden idean kuiviin. Esimerkiksi syyskuun Pelit-lehdessä ei juuri muita pelejä arvosteltukaan! Eivätkä ne tähän lopu... Spec Ops Desert Storm, Navy Seals 'Nam ja Ryhmä Karhu ovat taatusti jo koodareiden ruuduilla.
Ei ihme, että joku Zoids tai Tempest alkaa pikku hiljaa vaikuttaa originellilta ajatukselta. Onneksi myös eräät pelien suunnittelijat ovat huomanneet luovuutensa kadonneen ja etsivät innoitusta menneisyydestä. Pelkkä vanhojen ideoiden kuorruttaminen uudella PC-tekniikalla ei tietenkään toimi, mutta esimerkiksi Battlezonen uusi tuleminen todistaa, että uutta ja vanhaa sopivasti miksaamalla voi päästä ihan viihteelliseen lopputulokseen. Odotamme mielenkiinnolla joulumarkkinoille luvattua Asteroidsia ja Virusta.
