Metal Gear Solid V: Ground Zeroes – Omegan alfauros

Ennen kuin Big Bossista tuli Big Bad Boss, hän harrasti soluttautumista ja sotaleikkejä.

Metal Gear Solid V: Ground Zeroes on otettu vastaan ristiriitaisin tunnelmin. Budjettihintainen Ground Zeroes on ihastuttanut ja ennen kaikkea vihastuttanut monia Metal Gear -faneja. The Phantom Painin esiosaa on haukuttu parin tunnin mittaiseksi rahastukseksi, ”oikean” Metal Gear Solid V:n demoksi.

Ymmärrän fanien ärtymyksen, mutta en silti ristiinnaulitse Hideo Kojiman tiimiä. On totta, että Ground Zeroes on äärimmäisen lyhyt peli, jossa on vain yksi kenttä. Jos läpäisee ainoastaan päätehtävän ja katsoo välivideot, sisältöä riittää vain pariksi tunniksi. Hätähousut saavat Ground Zeroesista todella vähän irti.

Jos sen sijaan haluaa uppoutua Big Bossin maailmaan, löytää kaikki salaisuudet ja ottaa kaiken irti hiipimisestä, Ground Zeroesissa riittää helposti pelattavaa pariksikymmeneksi tunniksi. Ja minähän halusin.

Jack Bauer on Pomo

Ground Zeroesin tapahtumat ovat suoraa jatkoa Metal Gear Solid: Peace Walkerille. Jos (tai koska) PSP:lle julkaistun Peace Walkerin tapahtumat eivät ole tuttuja, ne pystyy kertaamaan päävalikon taustatarinasta. Ennen tehtävän suorittamista voi myös kuunnella erilaisia raportteja ja päiväkirjapätkiä, jotka syventävät ja taustoittavat Peace Walkerin ja Ground Zeroesin tapahtumia.

Vuosi on 1975. Nelikymppinen Big Boss, tai tuttavallisemmin Snake, johtaa Militaires Sans Frontièresia, yksityistä ja riippumatonta palkkasotilasjärjestöä, yhdessä Kazuhira Millerin kanssa. Big Boss lähtee suorittamaan pelastustehtävää Kuubaan, kun MSF:n toimintaan linkittyvät Paz ja Chico jäävät vangeiksi Omegan maksimitason vankileirille. Vaikka Big Boss on legendaarinen sotilas ja huippuluokan vakooja, Operaatio Omega panee hänetkin tiukille.

Ikonisen Big Bossin uusi ääninäyttelijä on Kiefer ”Jack Bauer” Sutherland. Sopivan käheä-ääninen ja metodinäyttelyyn taipuvainen Sutherland täyttää David Hayterin jättämät Pomon saappaat kelvolllisesti, vaikka olinkin hieman skeptinen valinnan suhteen. Muista hahmoista kuullaan lähinnä Milleriä, joka ohjeistaa Snakea hänen tehtävänsä aikana.

Ground Zeroes uudistaa Meal Gear Solidia muillakin tavoilla. Pääpaino on edelleen ympäristön tarkkailulla ja hiipimisellä, mutta halutessaan Ground Zeroesia voi pelata toimintapelinä. Normaalilla vaikeusasteella Big Boss tuntuu suorastaan epäreilun voimakkaalta: hän voi maalata sotilaat näkyviin kiikareillaan, hiipii ja ryömii hiiren hiljaa, ampuu tarkasti ja spurttaa tarvittaessa. Pomo osaa tietysti ajaa myös tankilla. Mikä parasta, Big Bossin ohjastaminen on nautinnollisen sujuvaa veitsenterävien kontrollien ansiosta.

Hiipivä kuolema

Suoraviivainen rynnäkkö on siis vaihtoehto, mutta tiukasti vartioituun Omega-leiriin on helpompi soluttautua hiipimällä. Äänekäs räiskiminen houkuttelee sitä paitsi leiriin lisää vihollisjoukkoja. Sotilaiden selustaan hiipivä Snake tainnuttaa vastustajat kertakuristuksella, kuulustelee vihulaisia lisätietojen tai tavarakätköjen toivossa, kantaa ruumiita, pelastaa sotavankeja, tiirikoi lukkoja, harhauttaa vartijoita, piiloutuu laatikoiden taakse tai pusikoihin, ampuu nukutusnuolia ja tuhoaa valonlähteitä.

Big Bossilla on käytössään erinomainen kartta, jota voi pyöritellä ja zoomata. Kartan tiirailun kanssa kannattaa olla varovainen, sillä lukutauko ei pysäytä peliä. Kartalle tallentuvat  myös vihollisten sijainnit ja avainkohteet. Kiikarit ovat yhtä lailla mainio apuväline, joita käyttämällä leiristä saa runsaasti lisätietoa. Miller on jatkuvasti radioyhteydessä Snakeen ja päivittää tilannetta. Jos tilanne sitä vaatii, Big Boss voi kutsua paikalle myös kuljetushelikopterin.

Muutamat uudistuksista voivat harmittaa pitkän linjan MGS-faneja. Kodek-keskusteluista on luovuttu, Big Bossin terveys palautuu itsekseen (kriittisesti haavoittunut Pomo tarvitsee kuitenkin ensiapua)  ja aika hidastuu hetkeksi, kun viholliset huomaavat Snaken. Bullet timen aikana on helppo ampua vartijaa esimerkiksi nukutusnuolella.

Muutokset eivät tee Ground Zeroesista kuitenkaan liian helppoa. Kymmenien sotilaiden keskellä toimiminen on mutkikasta ja vaatii sekä oveluutta että kärsivällisyyttä. Vartijoiden tekoäly on hyvää: sotilaat tarkkailevat aktiivisesti ympäristöään, ovat radioyhteydessä toisiinsa, eivätkä unohda paljastuneen Snaken olemassaoloa. Tarpeeksi realistisesti käyttäytyvien sotilaiden jallittaminen tuottaa mielihyvää. Koville vakoojille tiedoksi: hardilla pelatessa vihollisten maalaus ja ajan hidastus ovat poissa käytöstä.

Kaunis, julma sota

Omega-leiri ei ole jättikokoinen, silti tutkittavaa riittää kymmeniksi pelikerroiksi. Leirin läpikotaisesti tunteva vapauttaa Chicon ja Pazin alle tunnissa, toisaalta sivutehtävät ja erilaiset tavoitteet muuttavat pelin luonnetta radikaalisti. Päätehtävä suoritetaan yöllä vesisateessa, mutta eräässä sivutehtävässä Snake soluttautuu leiriin keskellä kirkasta päivää. Muita sivutavoitteita voivat olla esimerkiksi tiettyjen kohteiden salamurhaaminen tai ilmatorjuntatykkien tuhoaminen.

Erilaiset aseet, kuten rynnäkkökiväärit, kiikarikivääri, haulikko ja raketinheitin, tuovat taisteluihin vaihtelua. Haluatko napsia sotilaat satojen metrien päästä kiikarikiväärillä? Onnistuu. Tekeekö mielesi rynnäköidä sotilaiden selustaan haulikon kanssa? Anna mennä. Jos tavalliset aseet alkavat kyllästyttää, voi hypätä tykittämään esimerkiksi jeepin tai tankin ohjaksiin.

Sota ja sen kauheudet näkyvät voimakkaasti Ground Zeroesin teemoissa. Kojima ei epäröi näyttää sodan raakuutta: kidutus, tappaminen ja epäinhimilliset olosuhteet ovat karua todellisuutta sotilaille ja sotavangeille. Eräs pelin välivideoista sai minut irvistelemään inhosta ja pohtimaan sodan kauheutta. Voisiko näin julmia ihmisiä olla oikeasti olemassa? Varmaankin.

Testasin Ground Zeroesia sekä PS4:lla että PS3:lla. Ero vanhan ja uuden sukupolven välillä on suuri, kaikista selvimmin sen huomaa pelin ruudunpäivitysnopeudessa. Ground Zeroes on muutenkin komea peli. Big Bossia piiskaava sade tuntuu armottomalta, sotilaiden takit heiluvat näyttävästi tuulessa ja vartiotornin valonheitin valaisee ympäristön komeasti. Audiovisuaalinen anti ja musiikit ovat muutenkin ensiluokkaista laatua. Vartijoiden keskustelut, luonnon äänet ja taisteluissa tempoaan nostava musiikki helpottavat maailmaan uppoutumista.

Aavekipu, missä olet?

Prologi pohjustaa mainiosti Metal Gear Solid V: The Phantom Painia. Juoni ei nytkähdä merkittävästi eteenpäin, mutta se ei Kojiman tuntien ollut suuri yllätys. Aavekivun ilmestymisaikataulu on vielä auki, todennäköisesti varsinainen MGS V julkaistaan jossain vaiheessa vuotta 2015. Veikkaan aikaisintaan syksyä.

Ground Zeroes on vain maistiainen tulevasta, mutta ainakin se on hemmetin herkullinen alkupala. Reilun kolmenkympin hintaan sen on toki syytäkin olla gourmet-tasoa. Pelimekaniikat on hiottu huippukuntoon, tuotanto ja käsikirjoitus ovat taattua Kojimaa ja Big Boss on aivan yhtä karismaattinen kuin aina ennenkin.  Omegan tutkiminen ja avoimessa maailmassa riehuminen viihdyttävät. Tälle vankileirille tekee mieli palata yhä uudestaan ja uudestaan.

Rajansa silti odottelullakin. Tahdon pelata The Phantom Painia ennemmin kuin myöhemmin. Vauhtia, Kojima!

 

Arvosteltu: PS4, PS3, saatavilla: Xbox One, Xbox 360

Kojima Productions/Konami

Versio: Arvostelu

Moninpeli: Ei

Ikäraja: 18

85