Maailmasta löytyy suhteellisen täysijärkisiä ihmisiä, joiden mielestä maailman paras elokuvaohjaaja on japanilainen Takashi Miike. Ainakin mies on yksi mielenkiintoisimmista nykyohjaajista, vaikka elokuvat ovat sellaisia, ettei Disney tule Miikelle töitä tarjoamaan.
Miiken läpimurto länsimaissa oli meilläkin tv:ssä muutama kuukausi sitten nähty Audition (2000). Suomessa on myös julkaistu DVD:llä Miiken Ichi the Killer, joka on väkivaltaisin koskaan näkemäni elokuva. Ja minä sentään olen nähnyt kaikenlaista, aika runsain määrin.
Ichi the Killeriä eivät sanat riitä kuvaamaan muuksi kuin erittäin vaikuttavaksi kokemukseksi. Kuvitelkaa Simpsoneiden Itchy ja Scratchy -piirretyt: Miike tekee saman tavallisille ihmisille, ja ilman huumoria.
Monet pitävät Ichi the Killeriä nimenomaan mustana komediana. Ehkä tämä on katsojan selviytymiskeino: pitää nauraa, jotta ei itkettäisi ja pissisi housuun. Elokuvaa on mahdotonta suositella kaikille.
Rankalla otteella
Termi ultraväkivalta nousee usein esiin Miiken elokuvista puhuttaessa. Mutta eivät Miiken kaikki elokuvat ole väkivaltaisia. Oleellisempaa on niiden energisyys, yllättävyys ja peräänantamattomuus. Miike ei pelkää provosoida katsojaa.
Miike ei pidä itseään taiteilijana, ei välttämättä edes ohjaajana. Hän kutsuu itseään mieluiten järjestäjäksi. Hän järjestää eri osaset sellaiseen muotoon, että lopputulosta voi kutsua elokuvaksi, ja hän tekee sen luovemmin ja rohkeammin kuin useimmat "taiteilijaohjaajat".
Miike on punk-ohjaaja, jonka tyylin tunnistaa heti. Hänellä on rankka asenne. Otetaan esimerkiksi suositeltavan arvoisen Dead or Alive -sarjan aloituselokuva vuodelta 1999. Internet Movie Databasessa sen juonta kuvataan muun muassa seuraavin avainsanoin: anal-sex, apocalypse, cop-killer, drug-use, faeces-drowning, massacre, sexual-perversion, suicide, severed-hand, stapped-in-the-throat, bestiality ja extreme violence. Ei siis mitään koko perheen kamaa.
Kuka tahansa osaa heittää valkokankaalle verta ja paskaa, eikä Miiken saavutus ole tuollaisten asioiden kuvaaminen. Hänen elokuvistaan näkee heti, että ohjaajalla on taitoja ja näkemystä. Esimerkiksi Ichi the Killerin leikkaus, musiikki ja rytmi ovat kadehdittavan korkeaa tasoa ihan perinteisellä laatuasteikolla ilman friikkilisää.
Vuonna 1961 Osakassa syntyneestä Miikestä piti alun perin tulla insinööri. Miike havaitsi homman liian vaikeaksi ja liian tylsäksi. Hän ryhtyi opiskelemaan elokuvaa. Tunneille hän ei juurikaan ehtinyt osallistua. Paikallisen tv-aseman tuotantoavustajan työt veivät heti mukanaan.
Miike vietti noin vuosikymmenen tv-töissä herättämättä suurta huomiota. Veri veti elokuvapuolelle, ja 1990-luvun alussa Miike ryhtyi tekemään b-luokan rikos- ja väkivaltaelokuvia suoraan videolevitykseen.
Vuonna 1995 syntyi ensimmäinen teatterilevitykseen tarkoitettu elokuva Shinjuku Triad Society. Elokuvien budjetit ja profiilit nousivat vähitellen, kunnes Audition teki hänestä tähden.
Ahkera jätkä
Kun Hollywood-ohjaajilla on vaikeuksia saada valmiiksi elokuva joka toinen vuosi, Takashi Miike on toista maata. Vuodesta 2000 tähän päivään hän on julkaissut 25 elokuvaa, joista suurimman osa valkokangaslevitykseen. Lisäksi mukaan mahtuu yksi tv-minisarja. Pelkästään vuonna 2001 Miike julkaisi seitsemän elokuvaa.
Miike on rehellinen vuokraohjaaja, joka ei toteuta vain omia unelmaprojektejaan. Mottona on, että tarjotuista töistä ei kieltäydytä ilman erityisen painavia syitä. Kunhan Miike saa ohjata itsensä näköisen elokuvan ja aikaa on, hän ottaa urakan aina vastaan. Tulevaisuudessa Miike haluaa kokeilla kaikenlaista uutta.
Miike ei ole yhden tempun poni. Kaivakaa esiin vaikkapa Visitor Q (2001) ja hämmentykää. Kauhukomediamusikaaleihin ei törmää aivan joka päivä.
