Missä urheilu?

Ensimmäisellä palstallani lupasin, että käsittelen välillä muutakin kuin pelkkää roolipeliaihetta. Lupausten lunastamisen aika koitti nyt. Yhden pitkän virren sijasta veisaan useamman erityyppisen säkeistön. Lyhyesti.

Tietokoneille ja pelikonsoleille löytyy valtavasti erilaisia urheiluaiheisia pelejä: rallia, formulaa, motocrossia, skeittausta, futista, lätkää, snoukkausta sun muuta.

Miksi ihmeessä lauta-, kortti- ja strategiapelien joukossa ei sellaisia ole juuri lainkaan? Jos kaikkein yksinkertaisimmat pikkulasten pelit jätetään pois, niin eipä löydy kaupasta monta peliä, jolla olisi mitään tekemistä urheilun kanssa. Soittokierros pelikauppoihin, tavaratalojen leluosastoille ja pelinvalmistajille vahvistaa käsitykseni. Valikoima tyrehtyy muutamaan palloiluaiheiseen peliin sekä pariin yksittäiseen ja yksinkertaiseen moottoriurheiluun liittyvään peliin. Vähänkään monimutkaisemmissa peleissä valikoimaa ei edes ole: taistelufutis Blood Bowl on ainoa tarjolla oleva taktinen urheilupeli.

Miksi urheilu ei herätä pelintekijöiden mielenkiintoa? Onko kyse markkinoiden kiinnostumattomuudesta? Eivätkö pelaajat kaipaa simuloitua urheilua pelilaudalle? Tuntuu oudolta. Urheilu sinänsä koostuu joko keskinäisestä tai yksilöllisestä kilpailusta, ja tarjoaa myös tukun erilaisia joukkuelajeja kamppailtavaksi. Sen luulisi siis olevan mitä mainioin idealähde pelintekijöille. Monessa urheilulajissa on tarkat säännöt, jotka luulisi voitavan soveltaa kortti- tai lautapeliin vaivattomasti. Itse olen tehnyt muutaman erityyppisen urheilupelin ja lopputulokset ovat olleet vähintään tyydyttäviä.

Yhdysvalloissa on markkinoilla hyvinkin monimutkaisia strategisia pelejä, aiheina jenkkifutis, koripallo tai baseball. Ne eivät ole mitään koko perheen rattoisia pöytäpelejä, vaan tarkoin säännöin varustettuja, taktista osaamista vaativia simulaatioita. Tämänkaltaisia pelejä ei meillä ole käytännöllisesti katsoen ollut koskaan edes tarjolla, muutamaa yksittäistilausta lukuunottamatta.

Häkkisen imussa

Tuonkaltaisia "ammattilaispelejä" pelaavat vain harvat, mutta helpommillakin urheilupeleillä luulisi olevan kysyntää. Olkoon aihe sitten jääkiekko, mäkihyppy, ralliautoilu tai formulakisat, uskoisin aiheen kiinnostavan tuhansia pelaajia. Eikä sen pelin tarvitse välttämättä olla mikään "virallinen Mika Häkkis -peli", josta valmistaja joutuu maksamaan hirveät lisenssit McLarenille, Mercedekselle, FIA:lle jne..

Oleellisempaa on se, ettei peli saa olla liian yksinkertainen. "Heitä noppaa – liikuta nappulaa – kuka on eka maalissa" -tyyliset lastenpelit eivät tyydytä kuin kaikkein nuorimpia.

Urheiluaiheiseen peliin täytyisi luoda säännöt, joiden perusteella pelaajan omat ratkaisut vaikuttavat tulokseen noppaonnen lisäksi. Harkittu riskinotto ja oikea-aikaisten valintojen tekeminen auttaisivat pelaajaa voittoon enemmän kuin nopan antamat kuutoset. Jos sitä noppaa edes tarvittaisiin. Korttipeleissä se on yleensä tarpeeton, niissä oikeiden korttien nokkela käyttö ratkaisee paljon, ja kehittyneissä peleissä pelaajilla on mahdollisuus luoda ja kokeilla uusia taktiikoita.

Toivottavasti joku pelintekijä tai kustantaja innostuisi edes kokeilemaan fiksun ja pelaajia arvostavan urheilupelin tekemistä.

Kotileikkejä

Kokemukset ovat osoittaneet, että tietokonepelien valmistajilla voisi olla melkein koskematon markkinarako. En tiedä kuinka tuottoisa, mutta ainakaan kehittelykustannuksiin ei miljoonia uppoaisi.

Huomasin, kuinka eräänä päivänä joukko nuorempia omia ja vieraita puuhasi Worms kakkosen kimpussa. Sen sijaan että varhaisnuoriso olisi pommittanut toistensa matoja lampailla ja kranaateilla, he rakentelivatkin matosilleen koteja ja koloja ympäri maastoa. Mönkiäiset viettivät esimerkillisen rauhanomaista rinnakkaiseloa vieraillen vuoroon lajitovereidensa luona ja rakennellen laajennuksia pesäkoloihinsa. Kun vesi alkoi nousta, kipusivat madot solidaarisena massana korkeille telineille, joita ne yhdessä turvakseen rakensivat. Valitettavasti matojen paratiisi loppui vedenpaisumukseen, mutta ajatuksia moinen soveltaminen silti herätti.

Miksei nuoremmille (tai meille yksinkertaisille vanhemmille) voisi olla tarjolla useampia "kodinrakennuspelejä"? Sellaisia yksinkertaistettuja SimCityjä ja Rollercoaster Tycooneja, joissa taloudelliset ja taktiset asiat olisivat vähemmän tärkeitä, eikä pelaajalla olisi uhkaa (ajanloppumisen, vararikon, pyörremyrskyn) koko ajan niskassaan. Pelin hintakin voisi olla kohtuullinen, koska siihen ei tarvittaisi mitään superkalliita tai tilaa vieviä tehosteita. Moni valmis peli olisi helposti muutettavissa tällaiseksi "askarteluksi"'.

Meitäkin nimittäin on, jotka vain haluaisimme rakennella kaikkea kivaa ja yksinkertaista ja jopa nautimme siitä, ettei mitään erityistä haastetta ole.

Jonkun mielestä tietysti tylsää, mutta täytyykö JOKA PELISSÄ tapahtua KOKO AJAN? Kysyy nimimerkki loppuhirviöihin kyllästynyt.

Uutisia

Vanhasta kunnon Dungeons & Dragonsista ilmestyi taas uusi, en tiedä kuinka mones versio. Yksi laatikko sisältää kaiken tarvittavan ja hintakin putosi puoleen entisestä. Hyvää asiassa on ainakin se, että aloitteleva peliporukka pääsee edullisesti kiinni ropemaailman klassikkoon.

Games Workshop kuulemma korotti taas hintojaan, kesän kunniaksi. Tällä kertaa lisäarvoa saivat isot perusboksit, kuten Warhammer Battle ja Warhammer 40.000, sekä muutamat perusjoukkojen laatikot. Kummallista, miten saman pelin valmistaminen yhtäkkiä noin kallistuu. Parempi uutinen GW:ltä on kokonaan uudistettu versio vanhasta tutusta Combat Cards -korttipelistä. Yhteistä vanhaan on vain nimi sekä upeat figuurien kuvat korteissa. Idea on nyt järkevämpi ja taktisempi kuin entinen kenellä on isoin... -peli. Säännöt oppii minuutissa ja pakkoja on saatavana neljää lajia.

Suomalainen Malysee on julkaissut itse kehittämänsä korttipelin Bugs and Spells. Tämän ötökkätaistelupelin ominainen piirre ovat tavallista pienikokoisemmat kortit (helppo pelata tunnilla). Kunnioitusta jokaiselle kotimaisille pelintekijälle, mutta pikaisen tutustumisen jälkeen tuli mieleen, että Malyseekin on Magicinsa pelannut. Sen verran tuttuja vaikutelmia Bugs and Spellsista kättelyssä ilmeni. Palaan pelin tarkempaan olemukseen vielä myöhemmin, mikäli aihetta ilmenee.

Kaikenkieliset Cyberpunk-ropet ovat olleet loppufinito jo pitkän aikaa. Ainoa tieto, joka minulla asiaa koskien on, kertoo, että vanhasta laitoksesta olisi tullut/tulossa uusintapainos. Uudesta versiosta (englanninkielisenä) ei ole mitään varmaa tietoa, Talsorianin pojathan ovat nysvänneet sen parissa useamman vuoden ajan. Suomenkielinen uusi versio ilmestyy sitten ehkä mahdollisesti joskus, jos...

Muutamissa kaupoissa on näkynyt huumoripitoisia pikkuropeja, joiden tekijöiden joukossa näkyy minunkin arvoisa nimeni. Nämä Arctic Rangereiden omakustanteet kattavat tähän asti koskemattoman, eli halpapelien alueen.

Sarjassa on tähän asti ilmestynyt zombiepeli Kalmo (lähes loppuunmyyty), livepeli Elokalmo, alkeiseliöpeli Ameba sekä soolopeli File X.

Lisää aiheesta

  • Roolipelaamisen riemua

    Tässä lehdessä olen uusi. Nimeni ja kuvani näkyvät yllä. Joillekin lukijoille olen varmasti tuttu Mikrobitin sivuilta, jossa viime vuoden syksyyn asti hoitelin Peliluolaa. Tästä numerosta alkaen palstani löytyy suunnilleen tältä paikalta.

    Palstallani aion keskittyä edelleen…
  • Roolipeli tappoi pelaajan!

    Roolipelaaminen on lyhyen historiansa aikana saanut osakseen paljon ennakkoluuloja ja suoranaista vastustustakin. Ennakkoluulot eivät ole niin vaarallisia ja väärät luulot on helppo oikaista, mutta roolipelien varsinainen vastustaminen on ikävämpi asia.

    Suomessa ropevastaisuus on jäänyt…
  • Taisteluun!

    Eräs kiinnostavimpia asioita roolipelien seikkailuissa ovat epäilemättä taistelut. Monessa pelimaailmassa ja -kampanjassa ne ovat oleellinen osa peliä ja sen tapahtumia. Pelataan sitten örkkejä vilisevässä Keski-Maassa tai Darth Vaderin hallitsemassa Imperiumissa, aina löytyy vihollisia…