Kun kallioilla tarpeeksi mesotaan, saadaan GameCuben erikoinen rumputasoloikka arvosteluun. Vaan toimiiko peli-idea Wiillä ja ilman alkuperäistä bongo-ohjainta?
Yksi yllättävimmistä New Play Control! -sarjan uusintajulkaisuista on Donkey Kong: Jungle Beat. Alkuperäinen GameCuben Jungle Beat ilostutti pelaajia Donkey Kongasta tutulla bongorumpuohjaimella, jolla ohjattiin tasoloikkaa. Lopputuloksena oli lajityyppirajoja hämärtävä pelihistoriallinen erikoisuus, joka jopa toimi.
Wiillä Donkey Kongia ohjataan rumpujen sijasta liikeohjaimilla. Tunnelma muuttuu erikoisuuden sijasta perinteisen tasoloikan suuntaan. Gorilla pomppii esteeltä toiselle A-napista ja mätkii matkalla vastaantulijoita liikeohjauksella. Toimivuus ei ole paras mahdollinen, koska Donkey Kong reagoi käden jokaiseen liikautukseen aggressiivisesti. Kun nenää kutitti, otin kulauksen kahvia ja vaihdoin hieman asentoa, peliluolassa kaikuivat hitsin himputit, sillä kolmesta virheestä joutuu takaisin kentän alkuun.
Kapulan vatkaamiseen perustuvat kontrollit on jo monessa nopeatempoisessa pelissä todettu onnettomiksi, eikä Jungle Beat muuttanut mieltäni. Ainut toimiva käyttö liikeohjaukselle oli silloin, kun vastustajasta sai otteen ja uhria pääsi takomaan oikein isän kädestä. Ei ehkä terveen miehen merkki, mutta käsien vispatessa peliin tuli hauskaa fyysisyyttä.
Apinaorkesteri
Tasoloikka on edelleen nätti. Vaikka maastot eivät silmiä varsinaisesti häikäise, Donkey Kong ja värikkäät pikku ystävät ja vastustajat liikkuvat elävästi. Valitettavasti vastaan tulevat söpöläiset ovat yhtä heppoisia vastustajia kuin miltä ne näyttävät, sillä vasta loppupelin ninja-apinat pistävät vähän hanttiin.
Siinä missä perusviholliset kaatuvat pahasta katseesta, ovat jokaisen tason lopussa odottavat pomot harvinaisen hauskoja ja monipuolisia. Ainakin aluksi, kunnes neljännen tason jälkeen alkoi armoton pomojen kierrätys, eikä uutta tullut vastaan kuin lopussa. Matka ei ole pitkä, sillä pahikset saadaan pussiin parissa illassa rennommallakin huitomisella.
Pelin erikoisin koukku on ovela liikesarjasysteemi. Jokainen ilmassa tehty temppu ilman maa- tai viholliskosketusta lisää kenttiin piilotettujen banaanien keräämisestä saatavien pisteiden kertoimia yhdellä. Kentän jälkeen tienatut pisteet ynnätään ja pelaaja palkitaan maksimissaan kolmella mitalilla. Mitaleilla aukeavat salaiset bonustasot, joten jos pelin kaikki salaisuudet mielii kerätä, on komboilu parempi opetella.
Marko Ahonen kehui Jungle Beatia alkuperäisessä arviossaan (Pelit 4/2005, 83 p), mutta nimenomaan rumpuohjaimen vuoksi. Vaikka Jungle Beat ei ole täysin epäonnistunut tekele, on Donkey Kong uransa aikana esiintynyt paljon paremmissakin rooleissa. Jos apinamaista tasoloikintaa halajaa, kannattaa rahansa sijoittaa mieluummin Wii-pisteisiin ja ladata alkuperäiset Donkey Kong Country -pelit Virtual Console -nettikaupasta.
70
