Nintendo DS julkaistaan Suomessa maaliskuun 13. päivä. Pohjois-Amerikassa ja Japanissa erinomaisesti myyneen laitteen ohjehinta Suomessa on 149,99 euroa ja pelit maksavat 30-40 euroa. Gameboy Advancen hinnoitteluun Nintendo DS:n esiinmarssi ei vaikuta.
Nintendo DS avasi uusien käsikonsoleiden aikakauden. DS on käsikonsoliksi melkoisen iso rohjake, mutta kun koneen avaa, kokomurheet valuvat välittömästi unholaan. DS:n kaksi kuvaruutua ovat isoja ja kirkkaita, ja koneen ulkomuoto on elegantin tyylikäs. Stereoääni toistuu kauniisti yläruudun reunoissa olevista kaiuttimista. Koneessa on myös sisäänrakennettu mikrofoni sekä paikka kuulokkeille. Yhdellä latauksella peliaikaa irtoaa reilu kahdeksan tuntia.
Nintendo DS sopii käteen luontevasti. Alaosan kulmissa olevat liipaisimet asettuvat tarkasti etusormien alle ja ristiohjain sekä neljä toimintanappia toimivat mutkattomasti. DS:n pääasiallinen juju, kosketusnäyttö, toimii mukana tulevalla kynällä erinomaisesti. Ruutua voi tökkiä myös sormella, jos ei jaksa raapia kynää esiin kolostaan.
Monella DS:llä pelattaessa moninpelit toimivat langattomasti, joihinkin peleihin ei vaadita kuin yksi pelikortti, jolla voi pelata useampi koneen omistaja. DS:ssä on myös WiFi-valmius, jota tulevaisuudessa käytetään langattomaan internet-yhteyteen.
Pelaaminen alkakoon
Jokainen pelikone on tasan yhtä hyvä kuin sille saatavat pelit. Nintendo DS on yhteensopiva Gameboy Advancen kanssa, joten pelivalikoima on heti mittava, vaikka DS:n ominaisuuksia ei hyödynnettäisikään. GBA:n pelit saa näkymään kummassa ruudussa tahansa. Loistoideana koneessa voi pitää sisällä samanaikaisesti sekä DS:n että GBA:n peliä.
Julkaisupelejä Nintendo DS:lle on viisitoista, saimme käsiimme niistä yhdeksän. Super Mario 64 DS lienee monien listalla päällimmäisenä - eikä ihme. Peli on suora käännös Nintendo 64:n Super Mariosta erinomaisilla kosketusnäyttöhöysteillä. Grafiikka pyörii kitkattomasti ja on värikkään kaunista. Äänimaailma on nintendomaisen pirteää. Pelihahmoa voi ohjata joko perinteisesti toimintanapeilla tai kynää kosketusnäytöllä liikuttamalla. Pienen totuttelun jälkeen kynäohjaus toimii mainiosti.
Mukana on myös bonuksena iso kasa avattavia minipelejä, joilla saa kunnon tuntuman kosketusnäyttöön. Joissain peleissä vieritetään lumipalloa, toisissa ammutaan ritsalla tai piirretään kulkureittejä Mariolle. Minipelit ovat erinomaisia ajantappajia pitkillä bussimatkoilla.
Marion viehätys on aika paljon kiinni siitä, onko peli entuudestaan tuttu. Jos seikkailun on läpäissyt Nintendo 64:llä eikä tee mieli ottaa uusintaa, käteen jäävät vain kosketusnäyttöä mainiosti hyödyntävät minipelit. Muille Super Mario 64 DS on varma valinta.
Treffailemaan
Julkaisupeleistä peräti kaksi on treffipelejä. Ubi Softin Sprung: The Dating Game ylittää riman matalimmasta kohdasta. Peli koostuu keskustelupätkien valitsemisesta ja yksinkertaisesta tavarapaljouden hallitsemisesta. Jokaisesta keskusteluvalinnasta seuraa aina vastine, joskus napsahtaa kohdalle, joskus ei. Sanansa oikein asettelemalla pääsee eteenpäin. Siis monivalintaa ja ulkoa opettelua. Kiinnostus hyytyy ensimmäisen vartin jälkeen. Kosketusnäytöllä voi tökkiä haluamiaan lauseenparsia sekä sumplia inventaariota. Tylsää.
Project Rub (tunnetaan myös Pohjois-Amerikan nimellä Feel the Magic: XX/XY) on aivan toista maata. Treffikumppanin kiinnostuksen herättäminen vaatii erilaisissa minipeleissä pärjäämistä. Minipelit vaativat kosketusnäytön hinkkaamista ja tökkimistä, nopeita reaktioita ja oivaltamista. Välillä muun muassa puhalletaan sisäisen mikrofonin kautta kynttilöitä sammuksiin. Project Rub ei ehkä ole pelihistorian merkkipaalu, mutta sen parissa on hauska puuhastella vähän aikaa kerrallaan.
Project Rubille ehdotin uutta tapaamista, Sprungille sanoin käyväni miestenhuoneessa ja livahdin tieheni.
Älyn jäljillä
Pääkoppaansa pääsee rassaamaan monenlaisten palikoiden seurassa. Herra Drillerin tehtävä Mr. Driller: Drill Spirits -pelissä on porautua värikkäiden palikoiden läpi kentän pohjalle. Värikertymät poksahtelevat tetrismäisesti pois, jolloin on varottava, ettei liiskaannu tippuvien palikoiden alle. Lisäksi poramies kaipaa sieltä täältä löytyvää happea, mikä tekee poraussuuntien suunnittelemisesta vaikeaa.
Mr. Driller on perinteinen puzzle-peli, värikäs ja viihdyttävä. Kynän kanssa voi napsautella haluamiaan porauskohtia, yläruudusta näkyy kentän jatkuminen. Eri pelimuodot ovat kelpo ajanvietettä, mutta huippupeliksi Mr. Drilleriä ei voi ylistää.
Lisää palikkahurmosta voi kokea Polariumin parissa. Tarkoituksena on värjätä kynän kanssa mustia tai valkoisia palikoita mustiksi tai valkoisiksi. Ruudun alaosasta yksiväriset rivit paukahtavat pois ja ylhäältä pukkaa lisää kamaa tilalle.
Testissä ollut japaniversio jätti pelin eri osa-alueet vielä hämärän peittoon, mutta peruspelin kuviot kävivät selville. Polariumin perusidea on yksinkertainen, niin kuin kaikissa hyvissä puzzle-peleissä, ja aivojaan saa rassata. Pelissä tuntui kuitenkin siltä, että ruutu ei aivan pysynyt piirtovauhdin perässä, mikä aiheuttaa turhautumista. Tai sitten en vain osannut.
Palikkaleikissa teroitetun älyn voi tylsyttää WarioWare Touchedin räväköissä minipeleissä. GBA:n Warion tyyliin lyhyissä pikkupeleissä tehdään mitä oudompia asioita: silitellään kissaa, paukutetaan ilmapalloja, kutitellaan kainaloista, katkotaan nenästä valuvaa pisaraa, ravistellaan puita ja venytetään kirahvin kaulaa. Toinen toistaan omituisempia minipelejä on yhteensä 180.
Minipelit käyttävät kaikki DS:n kosketusruutua: sitä hierotaan, tökitään, viilletään, hinkataan, pyöritellään ja vaikka mitä. Pelien tahti on välillä niin hirmuinen, että aivot on pakko kytkeä pois päältä ja luottaa selkäytimen toimintaan. Pidemmän päälle minipelit toistavat itseään liiaksi, mutta pieninä sessioina ja ajantappajina ne ovat omiaan.
Perinteitä kunnioittaen
Spider-Man 2 on vauhdikas toimintaseikkailu, jossa Hämis kiitää pitkin kaupunkia esteitä väistellen ja vihollisia mätkien. Liikkumisessa hyödynnetään seinillä kiipeilyä ja seittisinkoilua kiitettävän taajaan. Kosketusnäytöllä voi valita Hämiksen käyttämän erikoisliikkeen eikä muuta.
Pikatestin perusteella Spider-Man 2 on väliinputoaja DS:n avauspelien joukossa - klassinen toimintaseikkailu, joka olisi voitu aivan yhtä hyvin julkaista GBA:lle. Grafiikka on kaunista, mutta kankeahko taistelu ei jaksa innostaa. Hämähäkkivaistoani kihelmöi siihen malliin, että DS:n kyvyt valuvat hukkaan Hämiksen parissa.
Pokemon Dash on DS:lle suunniteltu. Dash on eräänlainen kilpa-ajelu, jossa Pikachulla kiidetään toisia Pikachuja vastaan vimmattua vauhtia kohti maalia. Varsinaista rataa ei ole, vaan pelialueelle on merkitty muutama tarkistuspiste, jotka täytyy kiertää vapaavalintaista reittiä. Erilaiset maastotyypit vaikuttavat vauhtiin. Metsässä ei pääse yhtä kovaa kyytiä kuin tietä pitkin. Mukana on myös vesialueita, joiden ylitse voi liitää kuumailmapallolla.
Pokemon Dashin testisessio oli lyhyt mutta kiivas. Pikachulle annetaan vauhtia kosketusnäyttöä hinkkaamalla, ja muutaman kisan jälkeen alkaa rannetta jo kivistää. Pakko on silti jatkaa. Pokemon Dash yhdistää viehättävästi kilpa-ajelun aivojen käyttöön ja kokonaisuus tuntuu sujuvalta. Ei hassumpaa.
Muille konsoleille jo aiemmin ilmestyneessä The Urbz: Sims in the Cityssä ohjataan omaa urpoa elämän poluilla. Erilaisten tehtävien tekemisen lomassa luodaan sosiaalisia suhteita toisiin ihmisiin sekä pidetään huolta ihmisen perustarpeista, kuten nukkumisesta, syömisestä ja telkkarin tuijottamisesta. DS:n kosketusnäyttöä hyödynnetään pääasiassa valikoissa seikkailemiseen ja inventaarioon, mutta myös erilaisiin minipeleihin.
Vaikka en ole koskaan ollut suuri Sims-elämän fanittaja, Urbz tempaisi mukaansa. Oman hahmon kaitseminen on hiukan kankeaa ja perustarpeiden jatkuva tyydyttäminen käy hermoille, mutta toisaalta mukana on paljon hauskaa hiekkalaatikkoleikkiä.
Mitä tuleman pitää
Nintendo DS:lle on luvassa kevään ja kesän aikana rutkasti mielenkiintoisia pelejä. Pikatestissä oli Nintendon tuleva tasoloikka Yoshi Touch & Go, jossa ohjataan vuoroin vauva-Mariota ja Yoshia. Kosketusnäytöllä piirretään pilviä, jotka johdattavat taivaalta pikku hiljaa leijuvan Marion erilaisten vaarojen ohitse maan pinnalle Yoshin luokse. Maan pinnalla autetaan Yoshia pilviä piirtämällä ja vihollisia ammuskelemalla. Vaikka testihetki oli lyhyt, Yoshi Touch & Go nappasi mukaansa. Kosketusnäytön monipuolinen hyödyntäminen toimi, ja peli oli rentouttavan pirteä.
Huhut tuovat Nintendo DS:lle jopa tosiaikastrategiaa Age of Empiresistä maineikkaaseen Command & Conquer -sarjaan. Lisäksi luvassa on klassikoita, kuten Tetris ja Bomberman, sekä vanhoja tuttuja, esimerkiksi Legend of Zelda, Advance Wars, Animal Crossing, Castlevania, Ridge Racer sekä Metroid Prime Hunters, jonka demo seuraa konepaketin mukana. Demo osoittaa hyvin, miten 3D-räiskintä on kuin kotonaan kynäohjauksessa.
Nintendo DS on mainio laite, siitä innostuvat niin kokeneet pelaajat kuin vasta-alkajat. Kosketusnäyttö ja yksinkertaiset minipelit saavat koukkuun kenet tahansa. Sony PSP:n vastaus on hauska nähdä, sillä Nintendo DS tekee hurjan pohjatuloksen. Sitä on pakko kosketella.
Julkaisupelit
Asphalt Urban GT (Gameloft/Ubi Soft)
Mr. Driller: Drill Spirits (Namco)
Ping Pals (THQ)
Pok'mon Dash (Nintendo)
Polarium (Nintendo)
Project Rub (Sega)
Rayman DS (Ubi Soft)
Robots (Vivendi)
Spider-Man 2 (Activision)
Sprung: The Dating Game (Gameloft/Ubi Soft)
Super Mario 64 DS (Nintendo)
The Urbz: Sims in the City (EA)
Tiger Woods PGA TOUR (EA)
WarioWare Touched! (Nintendo)
Zoo Keeper (Ignition)
