Kesä on mobiilipelaamisen aikaa. Näin voisi ainakin kuvitella. Niin tai näin, kannettavalla pelikoneella pelaaminen tuntuu taas kumman muodikkaalta. Uusi ja pimeässäkin toimiva Gameboy Advance houkuttelee pelaamaan, samoin kämmenmikro ja kännykkä.
Äskettäisten E3-pelimessujen ensi alkuun kovin ja yllättävin uutinen oli Sonyn ilmoitus lähteä kilpailemaan kannettavien pelikoneiden herruudesta. Hetken pohdinnan jälkeen tuntuu kuitenkin itse asiassa suuremmalta yllätykseltä, ettei Sony # tuo Walkmanien kruunaamaton kuningas # ole jo aiemmin haastanut Nintendoa ja Gameboyta.
Ensi vuonna markkinoille tuleva kannettava Pleikkari sijoittuu sisuskaluiltaan jonnekin PSonen suuntaan. Tallennusformaattina ovat palikoiden sijaan pienet DVD-kiekot, hieman GameCuben tyyliin.
Nintendo joutuu kokonaan uudenlaiseen kilpailutilanteeseen. Viime vuosina Nintendon suurin tulon- ja voitonlähde ovat olleet juuri Gameboy-tuotteet. Toivoa sopii, ettei Nintendo, maineikas ja uutta luova pelitalo, ajaudu taloudelliseen ahdinkoon ja joudu karsimaan pelisuunnitteluun käyttämiään resursseja.
Onneksi kilpailu toisaalta piristää. Nintendo on jo vastannut Sonyn haasteeseen ilmoittamalla suunnittelevansa uutta 3D-säihkettä tuovaa SuperFx-piiriä. Pelipalikoiden etuhan on siinä, että niiden sisuksiin voi survoa lisäpotkua tuovia pikku piirejä, tapa, jota Nintendo on harrastanut ammoisista kasibittiajoista alkaen.
Sony ja Nintendo eivät taistele yksin mobiilimarkoista. Kannettavien pelikoneiden, kämmenmikrojen ja älypuhelimien aikakaudella mobiilipelaaminen vaikuttaa pirstoutuvan yhä pienempiin segmentteihin. Samat peli pyörivät useammallakin alustalla, esimerkiksi PocketPC-pelin saattaa saada jollekin tietylle kännykälle tai älypuhelimelle, muttei välttämättä juuri sille omalle kourassa könöttävälle vempaimelle. Saman niminen peli saattaa olla eri laitteella tyystin eri näköinen ja eri hintainen. Standardia ei näytä olevan syntymässä, ei edes Symbian-puhelimien kesken. Kukin näyttää myyvän mitä haluaa, miten haluaa, laitteelle kuin laitteelle.
Nokialta on tulossa syksyllä kaiken lisäksi oma N-Gage-pelikonsolipuhelin, joka tuo kaupasta ostettavat pelipalikat (3D-muistikortit) kännykkäkansan ihmeteltäväksi. Ja sitten ovat vielä ne mystiset javapelit. Javaohjelmoinnin jalo ajatus oli, että sama ohjelma toimii koneessa kuin koneessa käyttöjärjestelmän kokoon ja ikään katsomatta. Omalla PocketPC:lläni majaileva Jeode-java ei ole yhteensopivuudesta konsaan kuullutkaan, sillä eivät javapelit pelitä. Järkevää ja loogista.
Tämä suloinen sekamelska tekee mobiilipelaamisen seuraamisen sopivan haasteelliseksi ja yllättävänkin hauskaksi puuhaksi. Pelialustojen kirjavuuden vaarana on kuitenkin se, että parhaat pelit jäävät tavalliselta älypuhujalta pimentoon. Eihän niitä kaikkia kukaan asiallinen taho edes kunnolla arvostele.
Ai että missäkö mobiilipelejä pelataan? Muista en tiedä, mutta minä ainakin pelaan niitä kotona nojatuolissa tai tyytyväisenä sohvannurkassa röhnöttäen! Kuka niitä nyt reissun päällä ehtisi pelaamaan, matkan varrella kun on ihan oikeasti paljon hauskempaakin tekemistä. Siinä on jotakin maagista kun koko hela hoito, ohjaimet, itse pelikone ja näyttö ovat tiukasti hikisen kouran hellässä puristuksessa.
Ja pelisession jälkeen piskuruisen laitteen voi sujauttaa turvallisesti taskunpohjalle, jossa se on aina mukana, välittömästi esiin kouraistavissa, mikäli (ja kun) hankala pelihimo iskee. Vähän niin kuin nitropurkki sydäntautisella.
