Ohjaaja haluaa pelimieheksi

Elokuvasta peli? Vanha juttu. Pelistä elokuva? Ei mitään uutta. Tunnettu elokuvaohjaaja alkuperäispelin kimpussa? Mielenkiintoista.

Hollywoodin ja pelien suhde on juuri nyt kuuma. Hollywood-pomot teettävät pelielokuvia ihan vain siksi, että muutkin niin tekevät ja varmuuden vuoksi. Kummallisimmillaan ilmiö on johtanut siihen, että "ohjaaja" Uwe Boll ei olekaan työtön. Vähänkin suosittujen pelien filmausoikeudet menevät kaupaksi hetkessä. Vähänkin suuremmasta elokuvasta tehdään automaattisesti peli.

Kehityksen seuraava askel on se, että elokuvaohjaajat ryhtyvät peliprojekteihin, joilla ei ole mitään tekemistä elokuvien tai muidenkaan lisenssien kanssa. Wired-lehti kirjoitti ilmiöstä numerossa 4/2005.

Bittinäyttelijä ei nuku pommiin

Looginen kysymys kuuluu, miksi ohjaajat ovat peleistä innostuneet. Vaan onko sillä väliä? Oli motiivi sitten raha tai tilaisuus luoda jotain uutta, kummatkin selitykset kelpaavat yhtä hyvin. Ihan samoilla perusteilla ohjataan myös elokuvia. Vähän tyhmempi ohjaaja kenties luulee, että hän hoitaa pelin siinä missä leffankin, koska kummassakin on kysymys kuvasta ja äänestä. Epäonnistuminen ei ole laissa kielletty. Jonkun on oppirahat maksettava.

Yksi syy on varmasti halua kokeilla jotain uutta, itsenäisempää. Elokuvat syntyvät ryhmätyönä. Niin pelitkin mutta pienemmissä määrin. Langat on helpompaa pitää käsissä, kun "ohjattavat" ovat virtuaalihahmoja. Kameraryhmää ei tarvitse odotella, näyttelijät eivät ryhdy hankaliksi. Aikaa yksityiskohtien viilaamiseen on enemmän. Studiopomot ja tuottajat eivät hengitä niskaan.

Jos pelin budjetti on vaikka 10 miljoonaa taalaa, se on paljon rahaa, mutta vähemmän kuin Hollywood-elokuvan 100 miljoonaa. Joten ainakin periaatteessa peleissä voi tehdä rohkeampia kokeiluita. Pelit eivät vielä ole kypsä taiteenmuoto, elokuvat ovat.

Kaikilla suurilla Hollywoodin agenttitoimistoilla on nykyään myös pelialan ihmisensä. Juuri agentit ja managerit pyörittävät viihdebisnestä. Tällä hetkellä heidän työnsä on lähinnä löytää leffaihmisille töitä pelipuolelta. Vähitellen virta alkaa kulkea myös toiseen suuntaan, mutta toistaiseksi tältä planeetalta ei löydy pelisuunnittelijaa, joka saisi ohjata suuren budjetin elokuvan pelialan saavutustensa perusteella.

Romero lupaa verta konsoliin

Voisi olettaa, että pelit kiinnostaisivat erityisesti nuoria ohjaajia, jotka tuntevat alan entuudestaan. Silti ainakin näkyvimmissä elokuvaohjaajien peliprojekteissa tuntuu kokemus olevan valttia. Kukaan tuskin yllättyy kuullessaan, että George Romeron pelin pääteema ovat zombiet. Kyse ei kuitenkaan Romeron zombie-elokuvatrilogiaan perustuvasta pelistä, vaan Romero tekee yhteistyötä pelisuunnittelija American McGeen kanssa projektissa City of the Dead. Lopputuloksen luvataan olevan "verisin peli koskaan".

Die Hardilla läpimurtonsa tehnyt action-ohjaaja John McTiernan ei ole viime vuosina elokuva-alalla ihmeitä aikaan saanut. Ubi Soft kuitenkin luottaa McTiernaniin. Nykyajan Moskovaan sijoittuva hiivintä- ja toimintapeli ei ole vielä saanut nimeä, mutta luultavasti ainakin alaotsikko voisi olla Inspired by Splinter Cell.

Ilmeisesti uutta nostetta peleistä kaipaa myös hongkongilainen John Woo, jonka Hollywood-uralla ovat kohokohdat olleet vähissä. Mies on perustanut jopa oman pelistudion, Tiger Hill Entertainmentin. Tuotannossa on viisi projektia. Niistä ensimmäisenä ilmestyy Shadow Clan, jossa nykyajan ninjajengit pistävät New Yorkin sekaisin. Peliä lupaillaan ensi vuoden kevääksi. Woon yhteistyökumppanina toimii Sega.

X-Men-elokuvien ohjaajana tunnettu Bryan Singer suunnittelee Vin Dieselin Tigon-firmalle Salaisen palvelun agentista kertovaa taktista seikkailupeliä. Projektin työnimi on loogisesti Secret Service. Koska peli pyörii Yhdysvaltojen presidentin ympärillä, asiantuntijaksi on palkattu Valkoiselle talolle töitä tehnyt Salaisen palvelun agentti Mark Feigin.

Katu-uskottavia urbaanielokuvia (muun muassa Boys N the Hood/Kulman kundit) tehneen John Singletonin tulevan pelin nimi on Fear and Respect. Singleton on kotoisin Los Angelesin surkeimmista slummeista, jonne myös peli sijoittuu. Pelaaja voi valita joko hyvän tai pahan. Käytännön teoista riippuu, suhtautuvatko muut pelaajaan pelolla vai kunnioituksella.

Ainakaan nämä peliprojektit eivät vaikuta erityisen omaperäisiltä, vaikka ne voivat valmiina laatuviihdettä ollakin. David Lynch on ohjannut muun muassa lukuisia PlayStation 2 -mainoksia. Hänen pelinsä ostaisin jo pelkän Lynchin nimen perusteella.

Lisää aiheesta

  • Kino: Kevät koittaa Hitlerille


    Kino

    Kevät koittaa Hitlerille

    Huhtikuussa tähtilaiva on lastattu kuunatseilla.

    Saksalaiset kansallissosialistit sytyttivät noin 70 vuotta sitten Euroopan liekkeihin. Vaikka yleisesti uskotaan, natsivalta ei päättynyt Berliinin miehitykseen ja Hitlerin itsemurhaan. Tappion hetkellä osa…
  • Vanhan mestarin kädenjälki

    James Cameron osaa edelleen kertoa huikeita tarinoita, vaikka pääosassa olisi pitkiä sinisiä animehahmoja.

    Kuuluin siihen ensi-iltaa edeltävänä aikana vauhdilla kasvaneeseen joukkoon, jonka mielestä Cameronin 12 vuotta vääntämä Avatar-leffa oli näkemättä nolo. Ei ihme, sillä kaikki…
  • Terveisiä Nörttilästä

    Zombileffat ovat taas in. Zombieland vääntää maailmanlopun vitsiksi, mutta kieli on liikaa poskessa.

    Aivojen perässä kuolaaviksi zombeiksi muuttunut ihmiskunta on aihe, jossa teoriassa riittää materiaalia komediaan. Muiden dystopioiden tavoin asiassa on kuitenkin yksi paha kompastuskivi:…