Olen sosiaalinen pelaaja, enkä halua parantua.

Oireet ovat selvät. Ennen uuden pelin ostamista kyttään ensimmäisenä, millainen moninpeli siinä on. Olisiko siitä seuraavien lanipippaloiden vetonaulaksi? Sopisiko se kamujen kanssa mallashuuruisiin kimppapeleihin?

Turhaudun, kun moninpeli jää järjestään arvosteluissa vain sivulauseiden mittaisiksi hätäisiksi sutaisuiksi, joista näkee heti, ettei moninpeli ole kirjoittajaa kiinnostanut, eikä sitä ole kokeiltu kuin pakon edessä. Paperilehdissä se on usein pakon sanelemaa, koska arvostelukappaleella ei vielä nettiin pääse tai peliseuraa ei vielä ole. Nettiarvosteluissa se ei kelpaa syyksi.

Minua kammottavat puheet siitä, että moninpelin pitää olla ominaisuus, jonka takia yksinpeli ei saa kärsiä. Muutama yleensä järkevänä pitämäni tuttu on kertonut pelkäävänsä lähteä mukaan Xbox Liveen, koska siellähän joutuu puhumaan muiden ihmisten kanssa. Ilmeisesti pimeässä makuuhuoneessa aamuyön tunteina yksinään kyyhöttävä hylkiö on edelleen ajankohtainen pelaajan stereotypia.

Pienissä porukoissa

Viimeinen vuosi on ollut omalta kohdaltani nettipelaamisen juhlaa. Pitkäjänteinen urakointi hyvien lanpartyjen järjestämisessä kantaa vihdoin kunnolla hedelmää. Neljä kertaa vuodessa järjestettävät, parinkymmenen aikuisen lanitukset hienoissa puitteissa ovat pelaamista jalostuneimmassa muodossa.

Tutusta laniporukasta on syntynyt lanien välillekin hyviä peliporukoita. Parhaiten vei mukanaan lähes vahingossa löytynyt kulttihitti Age of Wonders III, jonka massiivisia fantasiataistoja ollaan mätetty useampi tiistai peräkkäin. Peli vaalii kunniakkaasti legendaarisen Master of Magicin perinteitä ja toimii vuoropohjaisuudesta huolimatta, tai pikemminkin juuri sen takia hienosti. Silti tällainen uniikki helmi on jäänyt täydelliseen pimentoon.

Vajaa vuosi sitten Ruutulippu.net:in Nascar-kuskit saivat päähänsä kunnianhimoisen idean. Juuri ilmestynyt F1 Challenge teki vihdoin mahdolliseksi täysimittaisen F1-kauden järjestämisen nettipelinä. Loimme säännöt ja sarjataulukot, värväsimme nopeasti tarvittavat parikymmentä kuskia ja lähdimme harjoittelemaan ratoja.

Sujuva nettikisa vaati kymppimegaisen yhteyden eikä itsenäistä serveriohjelmaa ollut, joten serveriksi suostuneen piti luovuttaa osa elämästään joka toinen sunnuntai kisojen isännöintiin. Kahdenkymmenen kuskin virtuaaliformuloista tuli kuitenkin todellisuutta ja sekä kisan ympärille syntynyt yhteisö että itse kisat olivat todella loistavia. Sellaista ei olisi voinut syntyä ilman vahvaa yhteisöä, jonka aktivistit ovat valmiita uhraamaan aikaa ja vaivaa yhteiseen lystinpitoon.

Samanlaista yhteen asiaan fakkiutunutta hulluutta on vahvasti elävässä nettilentäjien suomalaisessa yhteisössä. Laivueita on paljon ja niiden kattojärjestönä toimii Virtuaalilentäjät ry, joka on kunnostautunut lentosimulaattoreiden tunnetuksi tekemisen lisäksi haastattelemalla kymmeniä oikeita ilmasodan veteraaneja. Työ on ollut todella ansiokasta, varsinkin kun vanhat ässät eivät ole enää pitkään kertomassa kokemuksistaan. Kaikkien ilmasodasta kiinnostuneiden kannattaa tehdä itselleen palvelus ja käydä katsomassa osoitteesta www.virtualpilots.net löytyvä sotahistoriallinen osuus. Jos ei muuta, niin sillä on hyvä iskeä takaisin, jos joku vielä väittää pelaamisen olevan pelkkää pelleilyä.

Nettilentämisen ei tarvitse välttämättä olla noin antaumuksellista toimintaa. Itse asiassa IL-2 Sturmovik on ollut allekirjoittaneelle parhaimmillaan vain parin kaverin kanssa yhdessä lennetyissä kampanjoissa. Virtuaalilentäjien omalla, mutta julkisella teamspeak-puhesoftan serverillä lentää joka ilta lukuisia suomalaisia laivueita ja järjestään väki on ystävällistä ja ottaa nyyppäritkin kiltisti siivelle. Sturmovikin ympärille kasvanut vahva yhteisö on itse asiassa nykyisin vastuussa suuresta osasta pelin kehityksestä.

Se vähä, minkä kaikelta yllä mainulta ehdin, kuluu sujuvasti Xbox Liven hyvin järjestäytyneen suomiporukan seurassa. Nykyään aina kun tuikkaan Xboxin päälle, kaverilistalla on kymmenkunta tuttua suomalaista, eikä mene kuin hetki kun eka kutsu peliin vilahtaa jo ruudulle. Matsit ovat rankkoja, mutta sivistyneitä, koska kaikki tuntevat toisensa.

Xbox Live on malliesimerkki siitä, mitä tapahtuu kun asialla ovat ihmiset, jotka oikeasti tuntevat nettipelaamisen. Kaiken lähtökohtana on ollut yhteisöllisyys. Uskomatonta sinänsä, että Microsoftin kaltainen jäykän korporaation perikuva on saanut aikaiseksi jotain Liven kaltaista.

Paradoksaalisesti samaan aikaan PS2:n nettiviritystä on maailmanlaajuisesti myyty enemmän, vaikka siinä paistaa kaikesta, että sen suunnittelijoilla ei ole ollut mitään näkemystä nettipelaamisesta. Kunhan on hätäpäissään lähdetty mukaan kilpailuun.

Kohti ihmisarvoista pelaamista

Mikä on yhteistä kaikelle edellä mainitulle? Vaikka kovasti paasaankin sosiaalisesta pelaamisesta, havahduin tajuamaan, että koko nettipelaamiseni tapahtuu pienissä, hyvin yksityisissä piireissä. Suljettujen ovien takana, jonne nettipelaamisen rahvaalla ei ole paljoakaan asiaa. En ole joitain lyhyitä poikkeuksia lukuunottamatta viihtynyt pitkään aikaan julkisilla servereillä ja silloinkin kyse on ollut lähinnä siitä, että on pitänyt kokeilla, miten jonkun arvosteltavan pelin nettipelaaminen sujuu. Xbox Livessä en edes muista, milloin olisin pelannut muiden kuin suomalaisten kanssa.

Siihen on syynsä. Unreal Tournament 2004 on varmasti yksi parhaiten satunnaisiin nettimatseihin sopiva peli. Silti meno ei ole paljon muuta kuin sekavaa sähläystä, joka on kuin yksinpeliä tavallista parempia, tai oikeastaan tavallista hölmömpiä botteja vastaan. Jokainen puuhailee omiaan välittämättä muista, puhumattakaan yhteisistä tavoitteista. Silti yhdeksälle kymmenestä nettipelailu on tismalleen tätä.

Ihmisten käyttäytymisestä nettipeleissä ei pitäisi vetää liian jyrkkiä johtopäätöksiä ihmisluonteesta yleensä, mutta en voi sille mitään, että valtava häiriköiden määrä melkein missä tahansa julkisessa nettipelissä kertoo minusta jotain siitä, miten ihmiset ylipäätään toisiinsa suhtautuvat. Jännä juttu muuten, miten asenteet muuttuvat heti kun kuulee ihmisen puhuvan. Nettilentämisessä ja Xbox Livessä, missä puheyhteydet ovat yleisimpiä, pelaajat tuppaavat käyttäytymään silmiin pistävän sivistyneesti.

Perustakaa klaaneja! Järjestäytykää laivueiksi! Raahatkaa pelikoneet rinkiin viikonlopuksi! Kutsukaa kaverit sohvan reunalle padit ja kaljat kouraan! Ottakaa tyttö- ja poikaystävätkin mukaan! Oppikaa tuntemaan pelikaverinne ja moninpelaamisesta tulee jotain aivan muuta kuin vain yksinpelaamisen epämääräinen jatke. Ei ihmisiä tarvitse pelätä!