Pahan pallin paluu

On se kumma kun saa kärsiä loputtomiin siitä, että on syntynyt parhaan televisiostandardin maahan. Kotoinen PAL-TV-kuva on japanilaisten ja amerikkalaisten NTSC-kuvaa laadukkaampi, mutta himopelaajalle kauhistus ja painajainen.

Perusero valtaa pitävien TV-standardien välillä on seuraava. NTSC-kuvassa on 525 vaakaviivaa, PAL-kuvassa 625 viivaa. Tämän takia PAL-kuvan tarkkuus on televisiokäytössä parempi. Toinen oleellinen ero on se, että NTSC-kuva päivittyy 60 kertaa sekunnissa kun taas PAL-kuva 50 kertaa sekunnissa.

Kun jenkkipeli käännetään pikapikaa puolihuolimattomasti PAL-pulliaisille sopivaksi, kuvaruudun ylä ja alareunaan tupsahtavat mustat reunat. NTSC-kuva ei yksinkertaisesti riitä täyttämään koko PAL-kuvaruutua. Ja mikä pahinta suorassa käännöksessä pelitapahtumat etenevät automaattisesti ja auttamattomasti 17 prosenttia esikuvaansa hitaammin (60 hertsistä 50 hertsiin).

Konsolipelien maailmanvaltiaat, Yhdysvallat ja Japani, tekevät pelinsä NTSC-kuvastandardia ulos pukkaaville pelikoneille. Kiireessä kyhätyt PAL-käännökset ovat pahimmillaan useallakin eri tavalla esikuvaansa kurjempia. PAL-käännöksissä keskitytään vain kääntämään pelin puheet mahdollisimman monelle eurooppalaiselle kielelle ja televisiostandardin kääntäminen eurooppalaiseksi unohtuu.

Yleensä himopelaajat ovat kiertäneet pulman jollakin keinolla. Nintendo-fanaatikot ovat selvinneet ongelmasta hankkimalla joko japanilaisen tai amerikkalaisen Super Nintendon tai Nintendo 64:n. Super Nintendon aikakaudella jeni ja dollari olivat edullisia, joten import-pelien saatavuus ja hinnoittelu olivat erinomaiset. Nintendo 64:n omistajien olot ovat olleet huomattavasti kurjemmat. Ilman Visa-korttia ja pohjatonta tiliä pelielo olisi jäänyt kovin tylsäksi.

PlayStationin hankkineiden peli-ilon palautti MOD-piiri. Yhtäkkiä kaikki pelit toimivat PAL-Pleikkarissa ja kaiken lisäksi kotomaansa nopeudella. Vaikka vuosien saatossa PAL-käännösten laatu kohenikin, tärkeimmät pelit saattoi aina varmuuden varalta tilata rapakon takaa.

PlayStation 2:n Euroopan-julkaisua siivitti tieto siitä, että latausvaiheessa voisi päättää, haluaako pelata 60 Hz:n tilassa. Tähän mennessä julkaistuista peleistä ainoastaan parissa tämä ominaisuus on toteutettu. Tecmon Dead or Alive 2 oli odotusten väärti. Koko kuvaruudun täyttävä grafiikka ja sulava päivitys saivat hyvälle mielelle. Monet muut NTSC-maailmasta konvertoidut pelit ovat takkuilleet karkean käännöksen kanssa.

Ridge Racer V:ttä on siunattu surureunoilla, Tekken Tag Tournament on hidastunut kertaheitolla, SSX-lumilautailusta on tullut oudon nykivä. Toisaalta teknisesti moitteeton PAL-käännös on sekin mahdollinen, sen todistavat EA Sportsin Madden 2001 ja Squaren kaahaus Driving Emotion Type-S.

Yksi PS2-takkuilun syy saattaa olla laitteen niukka kuvamuisti. Koska PAL-kuvassa on enemmän ruudun täytettä, tarvitaan mukaan hippunen lisää kuvadataa. Tämän takia alkuvalikossa tulisi olla 50/60 Hz-valikon lisäksi myös NTSC/PAL-tilan valintamahdollisuus. Tällöin kaikki mahdolliset PAL-käännöksen karikot olisivat kierrettävissä, eikä multinormitelevisiotakaan tarvittaisi. NTSC-peleistä ja pelikoneista on saatu iät ja ajat moitteeton värikuva eurotöllöihin RGB-piuhalla.

Kaikkien aikojen näppärin ja kätevin ongelman selätys vie kauas konsolipelaamisen historiaan. Asiantunteva huolto asensi Sega Megadrive -konsoliin käden käänteessä pari kytkintä, joista toisella mustat reunat katosivat kuin taikaiskusta ja toisella ruudun päivityksen sai juhlavaan iskuun. Menetelmä oli näppärä, toimi kaikissa peleissä ja lopputulos oli vakuuttava. Kaiken lisäksi kytkimiä saattoi vaihtaa lennosta asennosta toiseen pelin ollessa käynnissä. Huimaa ja kerrassaan kuluttajaystävällistä.

Sonyn tai minkä tahansa muun pelilaitevalmistajan näkökulmasta nappularatkaisun luulisi olevan MOD-piirejä huomattavasti paremman. MODeja kun käytetään pääasiassa piraattipelien pelaamiseen eikä tv-standardiongelmien kiertämiseen.

Valitettavasti näppärät nappulat lienevät nykypäivien kehittyneempien konsolien aikakaudella utopiaa. Microsoftin tuleva Xbox-konsoli on lupausten mukaan maakooditon, toivottavasti myös kuvaruutuystävällinen.

Köykäisistä PAL-käännöksistä pitäisi nostaa äläkkä, jotta pelitalot pysyisivät hereillä. SSX:n valinta vuoden PS2-peliksi kaikkialla Euroopassa on ristiriitaista. Pikemminkin sille olisi pitänyt antaa vuoden harmillisimman PAL-konvertoinnin palkinto. Näin Electronic Artsin pääjehut jossakin rapakon takana olisivat edes mutkan kautta saaneet kuulla asiasta, ja antaneet lisäresursseja tulevien PAL-käännöksien tekoon. Loistopalaute ei koskaan ratkaise ongelmia.

SSX:stä on luvassa sutjakka Remix-versio. Saman pelin hankkiminen kahteen otteeseen ei ole kuitenkaan järin kuluttajaystävällinen ratkaisu. Kassakone siitä kyllä tykkää.

Peleihin arkisemmin suhtautuvia PAL-urputus ei välttämättä isommin innosta tai sytytä. Silti kuluttujan kuin kuluttajan, ikään, sukupuoleen, maailmankatsomukseen ja televisiostandardiin katsomatta tulisi saada rahoillensa paras mahdollinen vastine. PS2-pelit eivät ole halpoja, hetken mielijohteesta ostoskoriin lennähtäviä kertakäyttöhyödykkeitä.

Jos sutjakka 60 Hz:n tila on kerran mahdollinen, sen soisi ilmestyvän kaikkiin PS2-peleihin. Jokainen sitkaampaa menoa halajava tai isoisän aikaista televisiota kurittava voisi edelleen valita sen hitaamman vaihtoehdon. Suomi on vapaa maa ja kärsimys sallittua.

Lisää aiheesta

  • Viimeinen

    Kaikki loppuu aikanaan. Niin myös kolumnini. Melkein sata palstaa on paljon, kuukaudesta toiseen ja toiseen. Joskus on pakko vetää henkeä.

    Viimeinen virallinen palsta pakottaa pohtimaan, mitä on tapahtunut (omassa) pelaamisessa ja peliteollisuudessa sitten ensimmäisen vuonna 1998…
  • Sellofaanin suloinen suhina

    Tietoa peleistä tulee joka tuutista, radiosta, televisiosta, netistä ja lehdistä. Aina näin ei ole ollut.
    Nykyään peliuutisia ja pelejä sivuavaa tietoa löytää aviisista kuin aviisista. Internet pullistelee pelisivuja ja jokaisella pelillä on omat kotisivunsa. Pelikuvat, trailerit ja demot…
  • Oma imu paras imu

    Jotkin pelit imuttavat, jotkin eivät. Joskus huonokin peli voi niitata nojatuoliin viikoksi. Mikä tekee pelistä imukykyisen?
    Pelit imuttavat meistä jokaista eri tavoin. Toinen jumittuu yksinkertaiseen puzzlepeliin, toinen tutkailee sivilisaationsa etenemistä aamuyöhön kolmannen ihmetellessä…