Juuri kun olemme saaneet kaikki uudet konsolit kunnialla kaupan hyllyille, hypemylly alkaa jälleen. Emme ehtineet nauttia uusien konsolien hienoista ja hehkeistä peleistä kuin muutaman vaivaisen hetken.
Ensimmäiset sekä viralliset että epäviralliset tiedot PlayStation 3:sta, uudesta Xboxista ja Nintendon Gameboy SP:stä nousevat vääjäämättä esiin internetin syövereistä ja solmuista, halusimmepa tai emme.
Kukapa muukaan kuin Sony, tuo pelikonehypetyksen kruunaamaton kuningas on taas kerran ensimmäisenä liikkeellä.
PlayStation 2 on toki ollut markkinoilla muita pidempään, joten siinä mielessä Sonyn räväkkä pelinavaus lienee moraalisesti oikeutettu. Valitettavasti moinen pakottaa Microsoftin ja Nintendon hypeleikkiin mukaan. Niinpä puolen vuoden päästä pelaamme täyttä häkää mielessämme muutaman vuoden päästä ilmestyviä pelejä, joista näytetään ne ensimmäiset Silicon Graphicsin työasemilla tehdyt kuvaruutukuvaelmat.
Bisneksessä kaikki on sallittua, mutta Sonyn markkinointimanööverit ovat omaa luokkaansa. Tietokoneiden huimaa kehitystä kuvaava Mooren laki on Sonyn apostolien mukaan enää pelkkä menneen maailman painolasti. Uuden Kutaragi-lain mukaan uusi PS3 on tuhat kertaa nopeampi, kauniimpi ja tehokkaampi kuin mikään mikä on koskaan ollut olemassa (ja tulee konsanaan olemaan, huutaa insinöörien enkelikuoro unisonossa). Sen oikean Jeesuksen # kuka se on? # uusi tuleminen olisi Sonyn hypetehtailun rinnalla parin palstan pikku-uutinen.
Uuden Pleikkarin sisuskalujen mystiseltä kuulostava Cell-arkkitehtuuri on lainattu tulevaisuuden megatietokoneista. Nanonano-tekniikat ympätään nekin näppärästi mainosliturgiaan kuin huomaamatta, vaikkei niillä ole mitään tekemistä tulevan pelikonsolin kanssa. Luvassa on triljoonien flopsien ja miljoonien mipsien ihmemylly (lue: supertietokone), joka pitäisi saada kauppoihin muutaman hassun satasen hintalapulla varustettuna.
Hypeleikki pitää mielen virkeänä, mutta kannatteleeko sama strategia Sonyn vielä kerran konsolisodan voittoon? Ensimmäisellä kierroksella (PS1) markkinamiesten kuola jäi ulkomaisten pelitoimittajien kauluksille, toisella kierroksella (PS2) vaahto saavutti pelifriikit. Nyt (PS3) saippuakuplia puhalletaan koko kansakunnan ylle.
On mielenkiintoista nähdä, lähtevätkö Microsoft ja Nintendo taistoon samalla tanakalla Jeesus tulee ja Jumala pelastaa -otteella. Toivottavasti eivät, sillä muuten hukumme alta aikayksikön yltiömakeaan ilosanomavelliin.
Minä olisin halunnut pelata näitä ihan hyviä ja mukavia pikku pelejä näillä ihan tavallisilla, mutta heti kohta nostalgiakaapin kätköihin nostettavilla pelikoneilla vielä ihan pienen hetken. Kaiken maailman flipseistä ja flopseista, mipseistä ja mopseista viis välittämättä.
