Miten valita lahja perheenjäsenelle, jonka rakkaimmasta harrastuksesta ei täysjärkinen ihminen ymmärrä hölkäsen pölähtämää?
Lahjan ostaminen tietokonepelien harrastajalle on vaikeaa. Koska tehtävänämme on palvella tilaajiamme, olemme laatineet tämän tietoiskun heidän omaistensa käyttöön. Tämän luettuasi et mene ostamaan hänelle Nintendo-moduulia Amigaan tai marraskuista peliuutuutta kuten viime jouluna.
Ensimmäinen sääntö
Älä edes yritä ostaa hänelle peliä. Et kuitenkaan osaisi valita mieleistä. Todennäköisesti pelit, joista hän pitää eniten, ovat sellaisia, joita sinulle ei tulisi mieleenkään ostaa. Ja jos sattuman kaupalla osuisit oikeaan, hänellä mitä todennäköisimmin olisi lahjoittamasi peli jo entuudestaan. Näin on, vaikka olisit ostanut pelin aattoaamuna, ja kauppias olisi saanut sen hyllylleen minuuttia aikaisemmin.
Toinen sääntö
Levykkeitä kannattaa aina ostaa, kunhan varmistuu lahjan saajan käyttämästä levykestandardista. Jokaisen itseään kunnioittavan levykekauppiaan varastosta löytyy laatikollinen single density single sided -levykkeitä **)++. Ne hän kauppaa asiakkaalle, joka pyytää käärimään levykelaatikon lahjapaperiin - jahka pyyhkii laatikon päältä vaivihkaa vuosikymmenten pölykerroksen.
Oikeantyyppisille levykkeille löytyy aina käyttöä. Kukaan ei ole vielä saanut selville, mihin kaikki ihmisten ostamat levykkeet oikein katoavat ***)++. Aina ne ovat kuitenkin loppu. Koska kukaan itseään kunnioittava tietokoneen omistaja ei sorru ottamaan ohjelmistaan laittomia kopioita, kaikkien näiden levykkeiden täytyy olla täynnä heidän itse kirjoittamiaan ohjelmia ja tekstejä.
Pienin lahjaksi kelpaava erä on kymmenen laatikollista eli sata levykettä. Pelaaja itse ei vaivaudu kauppaan tätä vähäisemmän muistivälinetarpeen vuoksi. Miksi hän noteeraisi jonkin kymmenen korpun boksin, jonka hän imuroi täyteen GIFfejä hampaita harjatessaan?
Lahjalevykkeiden on muuten syytä olla valmiiksi formatoituja. Levykkeiden alustaminen on turhauttavinta puuhaa sitten OS/2:n installoimisen. Maailmalla tunnetaan useampiakin tapauksia, joissa Wing Commander -sarjan "varmuuskopiolevykkeiden" formatoija on kesken kaiken päättänyt soveltaa Mortal Combatissa oppimiaan taitoja elävään elämään.
Kolmas Vinkki
Hieman kalliimmassa hintaluokassa päästään kovopuolelle.
Pelaajan tietokoneessa ei ole koskaan liikaa kiintolevytilaa. Voit ostaa hänelle miten suuren kiintolevyn tahansa ja olla varma, että hän olisi halunnut hieman suuremman - viimeistään seuraavana aamuna, kun lahja on viimeistä bitin puolikasta muoten täynnä.
Ruokakunnan pelaajalle annettavasta lahjasta voi toki olla iloa myös muille perheenjäsenille. Paras esimerkki lienevät kuulokkeet. Kun äänikorttiin kytketyt 100 Watin aktiivikaiuttimet aivan sattumalta menevät joulupäivänä rikki, ei perheen tarvitse enää pelätä poliisien tulevan oven läpi naapurien ilmoitettua virkavallalle seinän takana alkaneesta perheneuvottelusta.
Edellä suositeltu kiintolevy on riskaabeli valinta, jos lahjan saajalla on myös modeemi. Tällöin lahjan kylkiäiseksi kannattaa hankkia entistä huomattavasti nopeampi modeemi. Mitä nopeampi, sitä pikemmin kiintolevy on täynnä, ja sitä pikemmin puhelinlinja vapautuu puhelukäyttöön. Nopeamman modeemin kalliimpi hinta kannattaa suhteuttaa puhelinlaskuihin. Mitä hitaampi modeemi, sitä kalliimmaksi se loppujen lopuksi tulee.
Neljäs Vinkki
Myös jouluaterialla kannattaa huomioida tietokonepeleihin hurahtaneen perheenjäsenen erityiset tarpeet. Hänen jalostunut elimistönsä vaatii erityistä ruokavaliota kyetäkseen ylläpitämään hänen pitkälle erikoistunutta keskushermostoaan. Jos hän ei saa joka aterialla haaleaa noutopitsaa ****)++, väljähtynyttä kolajuomaa ja kannullista kahvia, hänestä voi pian tulla normaali ihminen.
Oireiden ilmetessä ensiavuksi suositellaan jääkaapissa seissyttä kerroshampurilaista huoneenlämpöisten ranskalaisten kera.
**)++ SSSD-levykkeet ovat tietotekniikan vastine Skodan kansanautolle vuosimallia 1958.
***)++ Maailman jäteongelman ratkaisuksi onkin ehdotettu jätteiden kierrättämistä levykkeiksi, jolloin ne hukkaisivat itse itsensä.
****)++ Täytteessä kinkkua, herkkusieniä sekä mahdollisesti paprikaa. Ei valkosipulia.
Tytöt asialla
Sarjakuvia on pidetty maskuliinisena harrasteena siinä missä pelejäkin. Ja jos eivät kaikki sarjakuvien lukijat ole poikia/miehiä, niin sarjakuvien sankarit ainakin.
Näinhän sitä usein luullaan. Väitteen voi kuitenkin todistaa vääräksi kävelemällä lähimpään kirjakauppaan. Esimerkiksi kevyen eurooppalaisen sarjakuvan suomentajana kunnostautuneen Semicin valikoimasta löytyy kaksikin sankaritarta, joista myös suomalaiset lukijat ovat voineet nauttia jo useamman vuosikymmenen ajan. Sekä Roger Leloupin Yoko Tsuno että Francois Walthéryn eri kokoonpanoilla kokoama Nataaa seikkailivat jo 70-luvulla Ruutu- ja Non Stop -lehtien sivuilla.
Sekä Yoko Tsuno että Nataaa ovat kaikin tavoin mahdottomia sarjakuvasankareita. Yoko Tsuno on japanilainen parikymppinen nainen, jossa ei ole muuta erikoista kuin huomattava ystäväkaarti maapallon eri kolkilla ja vähän muuallakin. Yokoa ei voi sanoa edes seksikkääksi, päin vastoin kuin ylikurvikasta Nataaaa. Yokolla ei myöskään ole varsinaista ammattia, mutta kylläkin varaa lennellä ympäri maailmaa omalla suihkarilla.
Nataaa joutuu sen sijaan hoitamaan lentämisensä Bardaf-lentoyhtiön lentoemona. Hänen seikkailunsa alkavat yleensä tavalliselta reittilennolta, joka muuttuu jossain vaiheessa draamaksi tai farssiksi. Taannoin tarinan aiheeksi riitti kaappaus ja pakkolasku pääkallonmetsästäjiä kuhisevaan viidakkoon, mutta viime vuosina yhä useamman juonen kantimeksi on tarvittu hulluja tai miljardöörejä tai sekä että.
Pari vuosikymmentä Ruudun ja Non Stopin jälkeen Semic on tuonut Yoko Tsunon ja Nataaan takaisin Suomeen. Semicin julkaisemat tarinat ovat uutta tuotantoa eli suomennokset ilmestyvät parin vuoden viipeellä alkuteosten jälkeen. Osa lumosta on kuitenkin karissut vuosikymmenten varrelle.
Sekä Walthéryn että Leloupin piirrostekniikka on kehittynyt sitten 60/70-luvun, mutta samalla osa hahmojen viehätyksestä on valitettavasti kadonnut. Etenkin Yoko Tsuno - Matka halki aikojen -aikamatkatarina on masentava esitys. Sen sijaan Walthéry on onnistunut käsikirjoittajia kierrättämällä säilyttämään osan Nataaan alkuperäisestä imusta.
Kummallekin sarjalle olisi eduksi, jos Semic ottaisi kustantaakseen uusia painoksia vanhoista Yoko Tsunoista ja Nataaoista. Etenkin vanhat Yoko Tsunot olisivat tosi herkkua. Lisäksi olisi mielenkiintoista nähdä, millaista jälkeä Leloupin ja Walthéryn siveltimet piirsivät 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa.
