Kimpelit yhdistävät kansoja
Valtamerien syvimmistä kohdista löytyy elämää ja Pohjois-Koreasta pelaamista, kumpikin epätavallisten olosuhteiden muovaamana.
Etelä-Korea oli pelaamisen kristallipallo. Kun lännessä vielä nyherrettiin konsoleilla, Koreassa pelattiin pc-kahviloissa mörppejä ja free-2-play-pelejä, joita rahoitettiin muun muassa mikromaksuin.
Pohjois-Korea on vähän eri juttu. Siellä pelaaminen on nicheä mutta pelit juchea.
Kim Game-Over
Korean demokraattisessa kansantasavallassa olosuhteet pelikulttuurille ovat heikot. Juche-aatetta tunnustava Pohjois-Korea on henkilökultilla johdettu, suljettu diktatuuri, jossa kansa näkee nälkää, viruu valtavilla vankileireillä eikä heillä ole internetiä. Mitä! Ei internetiä, kauhistuu ihmisoikeusaktivisti.
Ei ainakaan siinä mielessä kuin me sen käsitämme. Pohjois-Korean vastike internetille on ikioma, täysin suljettu intranet Kwangmyong. Sillä ei ole minkäänlaista fyysistä yhteyttä meidän internetiimme. Jopa Pohjois-Korean oma KimNews-palvelu, Uriminzokkiri, pyörii naapurissa kiinalaisella serverillä.
Edes näissä olosuhteissa Suuri Johtaja ei voi estää pelaamista, mutta pelaaminen estää Suuren Johtajan valtaannousun. Wikileaksin vuotaman, vuonna 2008 kaapatun sähkeen mukaan Kim Il-Jongin kruununprinssi Kim Jong-Chol ei kelvannut Johtajaksi, koska hän on kiinnostuneempi videopeleistä kuin hallitsemisesta. Korean työväenpuolueen ensimmäinen sihteerin paikan vei veli, marsalkka ja toveri Kim Jong-Un.
Koko kansan pelit
Tottakai Pohjois-Koreassa on pelikoneita. Niitä näkyy turistiklubeilla kuvatuissa salavideoissa, ja ne tuskin ovat paikallista alkuperää.
Maaseudulla on vähän köyhempää, mutta ainakin pääkaupungissa Pjongjangissa pelaaminen onnistuu. Joku nimetön urhea lähetti länteen kuvia paikallisesta karun näköisestä rakennuksesta, jossa on muutama enimmäkseen muinainen ja huonokuntoinen pelilaite. Ne edustavat sellaista 1970-80-luvun tekniikkaa. Yhdessä kuvassa on selvästi tunnistettavissa Yie Ar Kung-Fu (1985), toisista on tunnistettu Astro City -pelikabinetteja ja Midwayn vanhan Sea Raiderin tyyppinen laite.
Erikoisia alueita tunnetuille lehdille kuvaavan valokuvaaja Eric Lafforguen mukaan Pjongjangiin on parin viime vuoden aikana rakennettu videopelihalleja ja jopa hampurilaisbaareja. Vuonna 2011 Kaesonin nuorisopuistossa otetuissa kuvissa pelit ovat ainakin vähän uudempia.
Tavallisella kansalla on varmasti muutakin mietittävää kuin pelaaminen. Sitä on tietysti paha sanoa, koska kansan kanssa ei asiasta voi mitenkään keskustella. Samainen Lafforgue kuvasi vuonna 2008 kaksi kuvaa Songdowonin kansainvälisellä lastenleirillä. Niissä toisessa lapset valitsevat 4-in-1-piraattipelimoduulin valikosta peliä, toisessa pelaavat Double Dragonia. Pelilaite on 8-bittisen Nintendo Entertainment Systemin laajalle levinnyt piraattiversio Micro Genius.
Ja on Pohjois-Koreassa omaa peliteollisuuttakin.
Säälin narria joka ei dataa
Päinvastoin kun tyhmempi voisi luulla, Pohjois-Korean tietotekniikka ei pohjaudu helmitauluihin. 2000-luvun alussa edellinen Rakastettu Johtaja Kim Jong-Il määritteli 21. vuosisadan kolme narria: tupakoijat, ne, jotka eivät tiedä musiikista ja ne, jotka eivät osaa käyttää tietokoneita. IT-modernisaatio käynnistyi.
Pohjois-Korea on nouseva IT-valtio, joka tuottaa länsimaille ulkoistuspalveluita, esimerkiksi tietokonegrafiikkaa sekä mobiiliappeja ja -pelejä. Vain Yhdysvallat on asiakasjoukosta poissa, koska sen lainsäädäntö estää ulkoistuksen Pohjois-Koreaan.
Etuina Pohjois-Korealla on hinta, tietotaito ja valtavan kokoiset tiimit. Työntekijöitä kun on helppo löytää, sillä IT-alalla on todella hyvät edut.
Konekannasta antaa vihjeen Pohjois-Korean virallinen käyttöjärjestelmä, Linux-pohjainen Punatähti. Sen minimivaatimus on Pentium III 800 megahertsin prosessorilla ja 256 megatavun RAMilla.
Ulkoistusta haittaa kielitaito ja yhteistyö ulkomaisten toimijoiden kanssa. Siksi saksalainen Volker Eloesser perusti vuonna 2007 yhdessä Pohjois-Korean tiede- ja tekniikkapiirien kanssa Nosotekin. Nosotek on suurin Pohjois-Koreassa toimiva outsourcing-firma, joka erikoistuu mobiili- ja flash-peleihin. Työtä johtavat ulkomaiset työnjohtajat, ja jos kehitystyö vaatii internetyhteyttä, se hoidetaan rajan takana Kiinassa.
Nosotek on vastuussa muun muassa sellaisista iPhone-peleistä kuin Fox Gamesin julkaisemat The Big Lebowski Bowling ja Men in Black: Alien Assault. Sen ilmeisesti suurin asiakas on saksalainen Exozet Games, jonka johtajalla Marc Bussella ei ole moraalisia ongelmia. ”Emme me työskentele hallituksen kanssa. Me työskentelemme hienojen ihmisten kanssa, joilla ei ole mitään tekemistä diktatuurin kanssa.”
Pelini on aseeni
Kun Pohjois-Korean IT-eliitti pääsee nettipiuhan päähän, se mitä ilmeisimmin ”tutustuu” länsimaisiin peleihin. Ainakin propagandasivusto Uriminzokkirin julkaistessa visiovideon New Yorkista ydinhyökkäyksen kohteena, sen animaatio oli pöllitty Call of Duty kolmosesta ja kaupungin palamista säesti Elder Scrolls IV: Oblivionin musiikki.
Mutta propagandavideoiden lisäksi Pohjois-Korea on keksinyt peleille muutakin käyttöä.
Syyskuussa 2009 eteläkorealainen 39-vuotias pelijakelija Jo alkoi matkustella Shenyangin maakunnassa Koillis-Kiinassa. Siellä hän tapasi pohjoiskorealaisia softamyyjiä, jotka oikeasti olivat Pohjois-Korean tiedustelupalvelun edustajia. Sen kerrotaan työllistävän myös tuhansia hakkereita.
Jo pyysi heitä kehittämään pelejä, jotka hän osti halvalla. Näihin peleihin kätkettiin virus. Uutinen ei valitettavasti täsmennä, olivatko pelit piraatteja vai oikeasti Pohjois-Koreassa kehitettyjä. Joka tapauksessa Jo käytti satoja tuhansia dollareita tartutettuihin peleihin, joita hän sitten myi eteläkorealaisille online-pelioperaattoreille. Poliisin mukaan Jo tiesi pelit ostaessaan, että ne olivat malwarea ja kauppiaat Pohjois-Korean agentteja.
Tartutetut koneet muuttuivat zombikoneiksi, joita pystyi käyttämään kyberhyökkäyksissä. Juuri näin suoritettiin maaliskuussa 2011 useita DOS-hyökkäyksiä Inchonin kansainvälistä lentokenttää vastaan.
Jo pidätettiin 2012 ja häntä syytetään kansallisen turvallisuuslain rikkomisesta. Samalla nostettiin esille pelikahviloiden, PC-Bangien, mahdollinen uhka Etelä-Korean turvallisuudelle.
Nasta lautaan, Kim Il-Sung
Kiinnostus olemattomaan pohjoiskorealaiseen pelikulttuuriin sai 15 minuuttiaan julkisuudessa, kun Pyongyang Racer hämmästytti maailmaa. Pelissä kaahaillaan Pyeonghwan loistoautolla ihailemassa Pjongjangin nähtävyyksiä.
Pelin isä on englantilainen Nick Bonner, joka halusi tehdä Pohjois-Korean nuorison kanssa hauskan, väkivallattoman ja ei-poliittisen projektin. Koska Bonner on myös matkatoimisto Koryon Toursin johtaja, hän tilasi matkailunedistämispelin länsimaiselle yleisölle. Pohjois-Korean tiettävästi ensimmäisen pc-pelin toteuttivat Nosotek ja Kim Chaekin teknologinen yliopisto.
Pyongyang Racer on tuulahdus muinaisuudesta. Retrohenkisessä epäkaahailussa ajellaan jäykän kulmikkaasti Pjongjangin lähes täysin tyhjillä kaduilla, kerätään bensaa, ihaillaan nähtävyyksiä ja totellaan nukkemaisen nättiä liikennepoliisityttöä. Mutta pidä silmät tiessä, sillä äreä pelihahmo hallitsee telepatian. ”Drive straight on. Don’t stare at me. I’m on duty.”
Pyeonghwa on Pohjois-Korean ainoa henkilöautovalmistaja. Autoja tosin myydään vuodessa vain satoja, huolimatta siitä, että Pyeongwha on ainoa yhtiö Pohjois-Koreassa, joka saa mainostaa. Vähäinen automyynti selittänee sen, ettei kaupungin kaduilla oikeastaan ole ketään muuta. Satunnaisesti toinen auto saattaa seistä keskellä katua, mutta siinä se.
Pyongyang Racer on tietysti pelinä ihan hirveä, mutta siihen ei ole Rakastettu Johtaja syyllinen. Nick Bonner nimenomaan halusi sellaisen retrohenkisen ajopelin, joista hän lapsuudessaan oli nauttinut: ”Ne ovat ultracool!” Toisaalta Bonner olisi halunnut johdinautoja ja raitiovaunuja antamaan pelaajalle lisähaastetta. ”Ehkä myöhemmin kun upgreidaamme”, Bonner haaveilee.
Me länsimaiset reagoimme oletetusti: nauroimme mikä paskakasa Pyongyang Racer onkaan, bloggasimme ja twiittasimme siitä ympäriinsä ja riensimme lataamaan peliä sillä seurauksella, että Nosotekin serveri kaatui. Länsimaiset koneet ovat niin täynnä Pohjois-Koreassa tehtyä huonoa peliä, että hyvälläkin pelillä olisi ollut todella vaikea päästä samaan.
Ja yhtäkkiä näen sieluni silmillä, kun Jo hymyilee sellissään. Hän miettii Pyongyang Racerin koodisyvyyksissä viattomasti uinuvaa pikku koodinpätkää. Gulp!
Meidän valtiomme ja heidän pelinsä
Pohjois-Korean peliosaamista on vaikea arvailla, koska siitä näkyy vain se ulkomaille suunnattu osa. Viihdesivusto Ryomyong ja uutissivusto Urimizokkiri tarjoavat kivaa selainpelattavaa pääasiassa eteläkorealaiselle yleisölle. Anonymous hyökkäsi sivustojen kimppuun juuri tätä juttua tehdessäni.
Tietoisku: 50-luvulla käyty Korean sota tähtäsi yhtenäiseen Koreaan, mutta sota päättyi aselepoon ja Korea kahteen osaan. Niinpä pohjoinen loi oman historiansa, jossa aselepo olikin suuri voitto ulkoista uhkaa vastaan. Käytäntö on ihan muuta, mutta virallisen linjan mukaan Pohjois-Korean valtion olemassaolon oikeutus on Koreoiden yhdistyminen, Unifikaatio, tietysti yhden Kimin lempeään syliin. Vastassaan sillä on Yhdysvallat ja sen lakeija, Etelä-Korean hallitus.
15. kesäkuuta 2000 annettiin Koreoiden yhteinen julkilausuma. Kummankin Korean valtionpäänmiehen allekirjoittamassa julkilausumassa tähdätään Koreoiden yhdistymiseen valtioliiton muodossa.
Yhdistyminen on se sanoma, jota pohjoiskorealaiset videopelit on tarkoitettu levittämään. Propagandakuvastossa käytetään numeroa 615 (eli 15.6.), sekä yhdistyneen Korean tunnusta, vaaleansinistä niemimaata valkoisella taustalla.
Mielellään sillai salaa. Ryomyong-sivustolta löytyy Pjongjang-rallin henkinen edeltäjä Mount Baekdu Racer, huimaa moottoripyöräkisailua vuoden 1987 Super Hang-Onin malliin.
Pelin sloganissa sen nimi on Cho-Tuk Tong-il: Isänmaan yhdistyminen. Slogan näkyy mopomiesten takissa (samoin numero 615), moottoripyörissä ja tauluissa ratojen ympärillä. Kisan vieläpä voittaa se, joka ensiksi ajaa Yhdistymisen riemukaaren alta. Yhdistymisen riemukaari on yhtä mauton kuin kuuluisa propagandamonumentti Pohjois-Koreassa.
Ryomuong oli vielä Anonymousin hyökkäyksen jälkeen suljettuna, joten sen muu pelitarjonta jäi tsekkaamatta.
Lystiä lapsille
Pohjois-Korean äänitorvi oikeassa internetissä on uutissivusto Uriminzokkiri, Meidän Valtiomme. Sen tarjontaan kuuluu objektiivisen uutisoinnin lisäksi myös kiinnostavia pelejä, joita on tullut yksi tai kaksi vuodessa. Google-kääntäjän avulla löytää pelisivun, mutta itse pelit ovat vaikeampi nakki, koska linkit niihin on poistettu, ehkäpä juuri Anonymousin iskun takia. Osoitearvailulla sain ongittua esiin kymmenen kappaletta. Yhdeksän lienee Javalla koodattuja, yksi Flashilla, mutta kaikki vasemmalla kädellä.
Kielestä ja aiheista päätellen pelit on suunnattu Etelä-Korean pelaajille, osa ilmiselvästi lapsille. Epäilen, että tällä toteutuksella kohdeyleisö taitaa jäädä tavoittamatta.
Aatteellisesti kevyimmästä päästä on Kansakunnan ylpeys: Taekwondo. (Osa pelien nimistä on oma näkemykseni, osalle löysin käännöksen.) Kaksi parin framen kankeaa taekwonkaajaa lyö ja potkii toisiaan. Vaikeinta on liikkuminen, joka on ketterää kuin polviin ammutuilla. Propagandasisältö jää yhdistyneen Korean tunnukseen. Toivon tekijöiden puolesta, ettei kukaan älä miettiä, mitä ne kaksi taistelijaa mahdollisesti symboloivat.
Yhdistyneen Korean maantietoa opettaa Kokoa koko Korea. Niemimaa on jaettu osiin ja ruudulle tulee pala Koreaa. Kun valitsee oikean neljästä vastauksesta, maankuntapalan voi panna paikoilleen, kunhan löytää oikean paikan. Pro-moodissa kaikki rajat ovat poissa.
Kim Il-Juna on jälleen yksi klooni siitä kaikkien tuntemasta junapelistä. Tunnelista tulee 615-numerolla varustettu juna, joka matkaa ruudun yli toiseen tunneliin. Junalle pitää rakentaa raiteet valmispaloista ennen kuin se syöksyy tuhoon. Normaalista selainpelikakasta sen erottaa vain reunoilla vilkkuva perinteinen propagandakuvasto. Kim Il-Juna on samalla paras koskaan pelaamani pohjoiskorealainen peli.
Legend of Kim Il-Zelda
Kahdessa pelissä on selkeästi sama sankari, siniseen perinnepuku hanbokiin pukeutunut nuori tyttö.
Aarreavain jopa muistuttaa peliä, sellaisessa 8-bittisessä NES-hengessä. Nyt Koreat yhdistyvät, kun tyttö koluaa kolme vaivaista, helppoa sokkeloa avaimien ja muun roinan perässä. Pelillisiä elementtejä edustavat teleportit, vastassa ovat Etelä-Korean konservatiiviset rotat, Japanin apinat sekä tietysti jenkkikoira George Bush.
Näitä tapetaan miekalla, joskin ongelmallisesti tyttö kääntyy usein väärään suuntaan, jollei samalla pidä näppiä napilla. Kun kerää kaiken ja tappaa kaiken, Koreat yhdistyvät ihanalla sateenkaari- ja kukkamerikuvituksella.
Kim Il-Zeldan toinen seikkailu Kolme jalokiveä on ihan oikea puzzlepeli. Kim Il-Zeldan raskas vastuu on työntää kolme jalokiveä koloista kurkkivien japsien ja jenkkien tukkeeksi. Peli on jopa haastava, ja kenttiäkin on huimat kaksikymmentäneljä!
Pikkuviholliset
Pohjois-Koreassa vihataan kolmea asiaa: Etelä-Korean hallintoa, sen liittolaista ja suojelijaa Yhdysvaltoja, joka tunnetusti koko ajan suunnittelee hyökkäystä Pohjois-Koreaan, ja tietysti Japania. Toisen maailmansodan aikoihin Japani syyllistyi raskaisiin raakuuksiin niin Kiinan kuin Korean siviiliväestöä vastaan. Arvet näkyvät vieläkin, vaikka Japani on pyytänyt anteeksi ja yrittänyt sovittaa syntejään.
Japanilla ja Pohjois-Korealla on viileät välit, jälkimmäisellä kun oli ikävä tapa kidnapata japanilaisia omiin tarkoituksiinsa. Japani on siis pahis, mutta ei kuitenkaan ääripahis. Tämä näkyy pelissä Seis, Japani! Japanilaisia hyökkääjiä kurmotetaan jousella, piikkinuijalla, miekalla ja keihäällä. Ihan sama millä, koska efekti on aina identtinen,.
Yllättäen hyökkääjät on kuvattu suorastaan neutraalisti, vaikka ne ovat pelin pääpahis. Japanilaiset ovat vain sarjakuvamaisia samuraihahmoja, eivät apinoita tai muita hauskoja eläimiä.
Jopa Yhdysvaltoja vihataan näissä propagandapeleissä aika laimeasti. Kärpäslätkäpelissä George Bush esiintyy kärpäsenä. Hänen kanssaan pörisee Japanin johtaja Shinzo Abe ja joku tuntematon eteläkorealainen poliitikko. Jokainen pitää liiskata kymmenen kertaa ja kello mittaa aikaa.
Kirottu LMB!
Kohteliaisuus rapisee, kun päästään Etelä-Korean ja sen konservatiivisen puolueen kimppuun.
Lapsille etäisesti sopiva on vielä Rotantappo, jossa konservatiivisen puolueen edustaja nousee kyltin kanssa kolosta. Sitä kolautetaan vasaralla päähän. Huvittavasti pelissä saa kerralla vaikka kaikki yhdeksän vasaraa lyömään yhtä aikaa, jos sormet venyvät.
Petturin polku onkin jo hersyvää poliittista satiiria, ilmeisesti vuoden 2002 tienoilta. Pelissä seikkailee sen vuoden vaalien konservatiiviehdokas Lee Hoe Chang. Poliittisen luennon jälkeen iloisena polkua tallaavan Leen pää yritetään saada silmukkaan ja napin painalluksella saadaan petturi killumaan. Veikkaan, että pelin tekijä joutui leirille, koska Lee Hoe Chang osaa jossain määrin väistellä silmukkaa.
Jos Petturin polku vielä jossain määrin sokerikuorruttaa sanomaansa, Hakataan LMB-rottaa iskee sen naamaan. LMB on Etelä-Korean ex-presidentti Lee Myung-Bak.
Suurena propagandan ystävänä vielä naureskelin muita pelejä, mutta tämä flash-peli on jo häiritsevä. Sen ainoa idea on hakata kiinni sidottua presidenttiä, ja sen ainoa palkinto on nauttia kun naama hajoaa. Eikä siinä vielä kaikki: peli on vain osa isompaa kampanjaa. Toukokuussa 2012 julkaistua peliä seurasi 16-sivuinen sarjakuva, jossa kuvattiin presidentin julmaa kuolemaa, Pjongjangissa julistettiin kilpailu, jossa presidentille piti keksiä mahdollisimman julma kuolintapa. Lisäksi julkaistiin vielä video, jossa koirat repivät Leen näköisen nuken ja siltä pään irti.
Pidän peliväkivallasta, enkä pidä poliitikoista, mutta joku järki pitää säilyttää.
NIMBY
Kirjoitushetkellä Kim armeijoineen oli vallannut Etelä-Korean, nimittäin mobiililistan ykkösenä on Kim Soares ja Tiny Troopers 2, hah ja lol! Pohjois-Korea on niin kaukana, että sen surkeille peleille ja hassutukkaisille diktaattoreille hölmöine tempauksineen ja irvokkaine propagandaiskuineen on helppo pelkästään naureskella. Vähän niin kuin Xbox Livelle raivoavalle Hitlerille.
Kuvittelepa pelaavasi hauskoja selainpelejä, joissa haikaillaan sen perään, että Suomen suuriruhtinaskunta yhdistyisi taas rakkaan äiti Venäjän (mutta sen neukkumallisen) kanssa. Pelissä omaa presidentti Sauli Nii-Nistöä hakattaisiin pataan, omaa Rakasta Johtajaamme Soinia nuijittaisiin vasaralla tai paha-Kataista jahdattaisiin silmukan kanssa.
Kukaan suomalainen ei sellaisiin koskisi, tai varsinkaan nauraisi.
Nnirvi
LINKIT
http://www.pyongyangracer.co/ : Pjongjang Racerin uudet sivut
http://www.ryomyong.com/: Viihdettä
http://www.uriminzokkiri.com/: Oikeaa uutisointia
http://www.jucheaate.com/: Suomen Juche-aatteen opintoyhdistys ry.
