Miekka- ja sandaalidraama on taas muodissa. HBO:n huippusarja Rome näyttää närhen munat kaiken maailman Gladiaattoreille.
Antiikista on viime vuosina väännetty elokuvia vaihtelevalla menestyksellä. Laatusarjoistaan tunnettu HBO äkkäsi hyvän markkinaraon ja uskalsi panostaa Rooman historiaan pureutuvaan tv-sarjaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin: Rome on tv-historian kallein sarja yli 100 miljoonan taalan budjetillaan.
Iso osa rahasta paloi näyttävien lavasteiden rakentamiseen kuuluisille Cinecittin studioille Roomaan. Tuottajat halusivat, että sarjassa ei patsastella pelkkien tietokonetehosteiden edessä, vaan ympärillä pitää olla oikeita vanhanaikaisia lavasteita. Yksityiskohtiin panostaminen näkyy ruudussa, sillä kaikki on viimeisen päälle mietittyä. Rooma näyttää elävämmältä ja aidommalta kuin koskaan aikaisemmin.
HBO:lle uskolliseen tyyliin maailma esitetään sellaisena kuin se on, sillä kaapelikanavan ei tarvitse vältellä seksiä tai väkivaltaa. Ensimmäisessä jaksossa tissien vilauttelu ja verellä leikkiminen viedään jopa hiukan yli, sen jälkeen homma onneksi tasaantuu ja sarja näyttää vain mitä juoni vaatii. Mihinkään klassisten tarinoiden roomalaisorgioihin ei vajota, vaan tarjolla on rupista inhorealismia.
Kahden miehen sota
Rooman ensimmäinen 12-osainen kausi alkaa, kun Caesar on juuri valloittanut Gallian ja kotona pääkaupungissa senaatti on lopen kyllästynyt jatkuvaan sotimiseen. Pompei pitää jöötiä Caesarin seikkaillessa ulkomailla. Yhteistyö alkaa rakoilla tunnetuin seurauksin.
Tarinan suuret pääjuonteet noudattavat historiaa, mutta käsikirjoittajat ovat keksineet paljon lihaa vanhojen, jo monta kertaa kaluttujen luiden päälle. Sarjan ytimen muodostavat kaksi Caesarin legioonan veteraania, Lucius Vorenus ja Titus Pullo. Näistä ensimmäinen on vakavamielinen tosikko, jälkimmäinen klassinen hulivili ja naistenmies.
Kaksikon vastakkainasettelu kuulostaa kuluneelta, mutta se toimii erinomaisesti. Parivaljakko ei kohella läpi Rooman historian, vaan he ovat monisärmäisiä, kiinnostavia ihmisiä.
Erityisesti äijien äijä Titus Pullo kohoaa kauden kuluessa vaatimattomien alkulähtökohtiensa yläpuolelle. Vertailu Buffyn Spikeen ei ole lainkaan huono, molemmat ovat samanlaisia surullisen hahmon ritareita, joilla asiat menevät pahasti pieleen vain rakkauden takia. Itse nostan Pullon tv-sarjahistorian parhaimpien hahmojen joukkoon.
Draaman ehdoilla
Ensimmäisen kauden aikana tapahtuu paljon, sillä aikaa kuluu peräti kuusi vuotta. Tapahtumien hyppimistä ei suuremmin selitellä, katsoja joko tuntee historian tai sitten ei. Välillä poiketaan hiukan tositapahtumista, mutta useimmiten eroihin on päädytty paremman dramatiikan takia.
Hieno käsikirjoitus ja uskottavat, monitahoiset hahmot ovat Romen ehdottomat voimavarat. Dialogi ja ihmisten välinen draama vievät aina voiton toiminnalta, ja suurten legioonien massataisteluja odottavat joutuvat sarjaa katsoessaan pettymään. Joukkoja ei nähdä tositoimissa käytännössä kertaakaan, kaikki suuret taistelut hypätään ovelasti yli jollain muulla tavalla. Osittain tähän on varmasti päädytty budjettisyistä, mutta asia tökkii hiukan vain kerran. Muuten ratkaisut ovat käsikirjoituksellisesti erittäin toimivia.
Toimintaa on vähän, mutta kun sitä näkyy, niin se on sitäkin laadukkaampaa. Kauden loppupuolella sarja heittää ruutuun yhden kaikkien aikojen upeimmista gladiaattorikohtauksista, jossa asioita ei turhaa kaunistella. Sen mittakaava on pidetty pienenä, mikä tekee tunnelmasta entistä päälle käyvemmän ja henkilökohtaisemman. Siihen verrattuna Gladiaattorin paisuttelut jäävät auttamatta kakkoseksi.
Sinäkin, Brutukseni
Yksi Rooman viehätyksiä on historiallisten hahmojen seuraaminen. Niistä suosikikseni kohoaa Brutus, joka ei suinkaan ole yksiselitteinen petturi. Hän joutuu koko ajan elämään perheen velvoitteiden ja ystävyyden ristitulessa. Toinen upea hahmo on nuori Oktavianus, jonka tulevaisuutta ei hienosti sarjassa turhaa ensimmäisellä kaudella selitellä. On katsojasta kiinni, tajuaako hän seuraavansa Augustuksen kasvutarinaa.
HBO:lle tyypilliseen tapaan näyttelijävalinnat ovat nappiin osuneita. Ciarán Hinds on mahtava Caesarina ja James Purefoy panee parastaan inhottavan nilkkimäisenä Markus Antoniuksena. Lisäbonusta tulee myös tähän asti uskottavimman näköisestä Kleopatrasta.
Rome on koko ajan laadukas, mutta todelliseen vauhtiin se pääsee kauden puolivälissä. Sen jälkeen jokainen jakso panee entistä paremmaksi veret pysäyttävään päätökseen asti. Yhtä hyvää tv-draamaa pääsee harvoin näkemään, joten onneksi toisen kauden kuvaukset on jo aloitettu ja sen pitäisi ilmestyä Yhdysvalloissa vuoden 2007 aikana. Sitä ennen kannattaa pitää tuntosarvet koholla Nelosen suuntaan, jolta sarja on luvassa syksyn aikana.
