Tai kuten pääministeri Matti Vanhanen kirjoittaa: "Meidän on yksinkertaisesti tajuttava se, että vapauden ja kontrollin välistä suhdetta muutetaan kansainvälisellä yhteistyöllä muutama piiru turvallisuuden ja terrorin vastaiseen suuntaan."

Kuka kehtaa vastustaa lakia, jota perustellaan terrorismilla?

250 miljoonan harhautus

EU:n ministerineuvostossa ja Suomen sisäministeriössä vaaditaan tietojen keräämistä kaikkien kaikesta sähköisestä tietoliikenteestä. Siinä missä tietojen keruuseen nykyään tarvitaan perusteltu epäily vakavan rikoksen valmistelusta, tulevaisuudessa meidät kaikki halutaan automatisoidun valvonnan kohteiksi. Ihan vaan varmuuden vuoksi.

Turvallisuusviranomaiset haluavat tietää, kenelle kukin meistä soittaa, millä internet-sivuilla me käymme, mitä tiedostoja me imuroimme. Seuraavana loogisena askeleena on velvoittaa Posti keräämään tiedot jokaisen kirjeen lähettäjästä, vastaanottajasta ja lähetysajasta.

Eikä teletietojen avulla edes saada kiinni kuin toivottomia turpeloita. Tiedon salaus ja suojaus on tietoliikenteen alkeita. Viestit voi pienellä vaivalla koodata esimerkiksi bloginsa kuvitukseen ilman, että kukaan ulkopuolinen pystyy niitä huomaamaan saati lukemaan. Teletietojen keruun vaatijat tietävät tämän, mutta tärkeintä on antaa mielikuva, että turvallisuuden eteen tehdään jotain. Kustannukset: 250 miljoonaa euroa vuodessa.

Sensuuria kirjastossa

Tietoverkkojen valvonta ei rajoitu terrorismin torjuntaan. Kulttuuriministeri Tanja Karpela on vaatinut, että lasten ja nuorten käyttämiin tietokoneisiin on asennettava esto-ohjelma, joka estää pääsyn törkysivuille. Esto-ohjelmia on vaadittu erityisesti kirjastojen koneille, jolloin aikuisetkaan eivät enää pääsisi esimerkiksi Pornaisten kunnan sivuille. Sana Pornainen kun on monen esto-ohjelman mielestä niin rivo, ettei sellaista sivua voi ihmisille näyttää.

Esto-ohjelmien ongelmana on se, että ne eivät toimi. Jokaisen esto-ohjelman läpi saa halutessaan pornoa ruudulleen ja jokainen esto-ohjelma estää pääsyn monille sellaisille sivuille, joilla ei ole mitään sopimatonta. Miltä mahtaa suomenruotsalaisista kirjastojen käyttäjistä tuntua, kun he eivät enää pääse sivuille, joilla on liian usein sana kuusi (sex) tai loppu (slut).

Suurimpana ongelmana on kuitenkin se, että vastuu sulkulistojen tekemisestä ollaan jättämässä esto-ohjelmia kehittäville yrityksille. Kukaan ei tiedä, millä perusteilla nämä yritykset listojansa laativat. Miksi esimerkiksi kulttuuriministerin suositteleman Block!-ohjelman kotiversio esti pääsyn esto-ohjelmia kritisoivalle kansalaisjärjestön sivulle?

Entä sitten, kun esto-ohjelmat ovat joka koneessa. Mistä me silloin voimme edes tietää, mihin meiltä on pääsy estetty?

Mitä pitää pelätä?

Moni kysyy, mitä pelättävää tavallisilla kunnon kansalaisilla on, vaikka heitä valvotaan aiempaa tarkemmin. Eihän kellään pitäisi olla mitään salattavaa.

Taannoinen Sonera-skandaali oli hyvä muistutus siitä, että jopa operaattori itse voi käyttää teletietoja väärin. Ja kun Suomen poliisille kehitettiin tietojärjestelmä, jolla voitiin selvittää sakotettavien henkilöiden tulotiedot, järjestelmää käytettiin myös naapureiden ja sukulaisten tietojen urkkimiseen. Pelottavin esimerkki tulee Kolumbiasta, jossa huumekartelli sai puhelinyhtiön puhelurekisterin haltuunsa ja tunnisti sen avulla huumepoliiseille soittaneet ilmiantajat.

Todellinen kauhukuva on se, että itse viranomaiset alkavat käyttää keräämiään tietoja väärin. Mitä Stasin tai Gestapon tai KGB:n johtajat olisivatkaan antaneet järjestelmästä, joka olisi automaattisesti kerännyt tiedot ihmisten tietoliikenteestä?

Vapaus ja kontrolli

Jos terroristit jotain vihaavat, niin vapautta, moniarvoisuutta ja demokratiaa. Jos me turvallisuuden nimissä luovumme vapaudesta ja korvaamme sen kontrollilla, terroristit ovat saavuttaneet tavoitteensa ja tuhonneet länsimaisen yhteiskunnan perustan.

Historia on opettanut, että vapauden ja kontrollin välisen suhteen muuttaminen on vaarallista. Aina kun viranomaisille on annettu laajat oikeudet valvoa ihmisten tekemisiä, näitä oikeuksia on ennemmin tai myöhemmin käytetty myös heidän mielipiteidensä valvomiseen.

Suomen perustuslain kirjoittajat tiesivät tämän. Siksi yksityisyyden suoja ja sananvapaus ovat perustuslaissa. Tämä siitä huolimatta, että Suomessa oli perustuslain kirjoittamisen aikaan tehty useita poliittisia murhia ja yhteiskuntarauha oli hyvin hauras. Mutta sortovuodet Venäjän vallan alla olivat opettaneet, että ilman vapautta ei ole demokratiaa.

Tai kuten Benjamin Franklin on sanonut: "He jotka luopuvat vapaudestaan saadakseen tilapäistä turvallisuutta, eivät ansaitse vapautta eivätkä turvallisuutta."