Ikikesän lannoitteet
D&D-universumissa teräs siunataan riimuilla ja rooliseikkailut modeilla.
Obsidian Entertainment muni kultaa hylkäämällä Star Warsin ja valosapelit ja tarttumalla Forgotten Realmsissa +2 jänkkyisään D&D-miekkaan. Neverwinter Nights 2 sulatti luolastokansan laajuudellaan, reippaalla ryhmäkoollaan ja eeppisellä tarinallaan. Virallisten päivitysten ja kolmen lisälevyn jälkeen Neverwinter Nights 2 on pätevä, mutta ajoittain ontuva pelikokemus.
Modi-kansan riemuksi peli kannusti ruuvaamaan ja vääntämään peliä yhä paremmaksi. Pikku modailun jälkeen Never kaksi on entistäkin pelaajaystävällisempi ja nätimpi kumppani kylmien syysöiden iloksi.
Ensimmäiseksi peli päivitetään uusimpaan versioon 1.23, myös halutut viralliset laajennukset kannattaa asentaa. Yleensä modit toimivat ilmankin, mutta kampanjat ovat krantumpia.
Modit asustavat osoitteissa nwvault.ign.com ja neverwinter.nexusmods.com. Jälkimmäiseen pitää rekisteröityä, jos haluaa ”aikuisen sisällön” käyttöönsä. Zip-paketit puretaan C:Dokumentit ja asetuksetkäyttäjänimiOmat tiedostotNeverwinter Nights 2override -kansioon. Yksittäisten modien poistamisen helpottamiseksi jokainen paketti kannattaa purkaa omaan kansioonsa. Kampanjat ovat poikkeus, mutta niiden mukana toimitetaan vähintään asennusohjeet ja toisinaan myös työt tekevä taika-exe.
Maagista kasvohoitoa
Jos hahmonluonnista ei tunnu löytyvän tarpeeksi palikoita oman sankarin tuunaukseen, apu on lähellä. Full Voicesets tarjoaa sulosointuja lepertelystä örinään. Kasvoihin ja karvoihin saa vaihtelua Oblivion to NwN2:lla ja Xaltar’s Custom Head Packilla. Kasvokuviin hivutetaan draamaa Baldur’s Gate -henkisillä piirroksilla, näistä Skullportin Portrait Pack ei ole pöllömpi lajitelma. Ja lopuksi ripakopallinen uusia luokkia ja taikoja a la Kaedrin’s PrC Pack, joskaan tasapainotus ei kuulu modin kiitellyimpiin ominaisuuksiin.
Vaikka nykynäyttöjen natiiviresoluutioita tuetaan suoraan, eivät sen enempää dialogi kuin valikot skaalaudu oikein. Tchos’ HD UI korjaa moiset ongelmat kertaheitolla. Sitten asennetaan Companion and Monster AI 2.2. Hahmot liikkuvat fiksummin, tulipallot tärähtelevät enimmäkseen järkeviin kohteisiin ja maagit osaavat valita taiat tilanteen mukaan. Jokaisen hahmon ohjaaminen itse on edelleen tehokkain, mutta yhä useammin tarpeeton keino hoitaa hankalat yhteenotot.
Kuusivuotias Neverwinter Nights 2 ei ulkoisesti ole, köpöiset välinäytökset unohtaen, juurikaan vanhentunut ulkonäöllisesti. Luolastot ja eeppiset taiat näyttävät todella hyviltä, jopa paremmilta kuin Dragon Agen vastikkeet. Kaikkea voi aina parantaa. Varustetekstuureja on suorastaan liikaa, mutta vaivattomimmin ryhdikkään puvustuksen tarjoaa Charlie’s Item Appearance Changer, ryyditettynä Adonnay’s Elven Weaponrylla. Loppupelissä buffeja ladotaan hahmoille kuin pakkelia teinitytön finneille, jolloin Less Obtrusive Spell Buffsin lahjoittamalle simppeliydelle tulee tilausta.
Hieman kuolleen oloista luontoa saa elävöitettyä järjestään laatutyötä tekevän Neil MC:n modeilla. Pääosin All NwN2 X -tyyppisesti nimettyjen komistusten päälle kannattaa kaataa vielä Trees Textures Overhaul.
Kun järki pelaa ja naama on nätti, viilataan itse peliä. Erinomaisen Mask of the Betrayer -laajennuksen sielunsyöjä-mittari jakoi rajusti mielipiteitä. Sen kirousta helpottamaan löytyy rohto. Spirit Energy Tweak hidastaa mittaria pelaajan mieltymyksen mukaiseksi, oletusarvoisesti armonaikaa on nelinkertaisesti. Joillekin se on nössöilyä, itse nautin jatkuvan kiireen katoamisesta. Toiseen suuntaan vaikeustasoa vie Personal Impossibility Adjustment.
Pienemmistä ruuvauksista Square Minimapissa on eniten vääntöä. Se korvaa vasemman ylänurkan pikkuriikkisen koristekartan edes vähän hyödyllisemmällä piirroksella. MotB viable Companion Multiclass lisää uuden ulottavuuden kumppanien kehitykseen.
Yö ei lopu koskaan
Pr-moottoriturvat sauhusivat isoon ääneen, kuinka vaivatonta uuden pelattavan sisällön luominen Neverwinter Nights 2:lle onkaan. Kerrankin myyntimiesten puheet pitivät kutinsa. Jos kolmen virallisen lisälevyn jälkeen hiirikäsi yhä värisee, löytyy pelille muiden roolipelien kaupallisen dlc-sisällön kepittävää materiaalia vähintään riittävästi. Ongelma on laadun raju vaihtelu.
Ehkäpä kunnianhimoisin turpaanvetokokemus on Icewind Dale, joka on juuri sitä mitä nimi lupaa. Vuonna 2000 ilmestyneen Interplayn klassikon remake toimii mainiosti, varsinkin jos haluaa enemmän miekaniskuja kuin syvällisiä keskusteluita. Taikojen maailmaan uppoutuvat The Wizard’s Apprenticet taas vakuuttavat tiukalla kerronnallaan. Storm of Zehirin vapauteen ihastuneet pahisten rakastajat lämpenevät takuuvarmasti Path of Evilille, joka on periaatteessa sen klassisen sankaritarinan pahiksen kasvukertomus.
Kehaisun arvoisia ovat vielä kolmiosainen Dark Waters, pappeuteen pureutuva The Maimed God’s Saga ja alun perin saksankielisenä julkaistu, kerronnallaan ihastuttava ja vihastuttava Planescape: The Shaper of Dreams.
Eiköhän näillä hetken pärjää.
Jouko Luhtala
Modisivustot
nwvault.ign.com
neverwinter.nexusmods.com
