Platinum Games
Harvoin on pelifirma nimensä mukainen, mutta Platinum Gamesin pelit ovat lähes poikkeuksetta puhdasta platinaa.
Lyhyen elämänsä aikana Platinum Games on saavuttanut kovan maineen. Platinum Games on pelialan kapinallinen, joka uskaltaa tehdä pelejä puhtaasti oman päänsä mukaan mitä omituisimmista ja hauskemmista aiheista.
Platinumin historiaa ei voi aloittaa firman perustamisesta, pitää mennä kauemmaksi menneisyyteen.
Rakkaudesta luovuuteen
Vuonna 2004 Capcom julkaisi kekseliään supersankaritoimintatasoloikka Viewtiful Joen. Jo Viewtiful Joe olisi ihan yhtä hyvin voinut ilmestyä Platinum Gamesin nimen alla, niin kovaa se ui vasten ajan burgeripelivirtaa. Sen tehneestä Team Viewtifulista rukattiin pystyyn uusi, emoyhtiöstä suurimmaksi osaksi itsenäinen Clover Studio. Studion nimi on yhdistelmä sanoista Creativity ja Lover, ja sisältää myös melkoisen ketterän japaninkielisen sanaleikin, joka viittaa kolmiapilan kautta Shinji Mikamiin ja Atsushi Inabaan. Näin käsittämätöntä luovuutta ei tuhlattu jatko-osiin, uutusstudion nakki oli uusien pelien luominen.
Niin Clover tekikin, kunhan luovuutta ensin tuhlattiin pakollisiin jatko-osiin. Joen tarina jatkui pelillä Viewtiful Joe 2 sekä kahdella spin-offilla Red Hot Rumble ja Double Trouble. Clover Studion pelipajassa syntyi yleismaailmallista hehkutusta kerännyt Okami-seikkailu, joka myi kehnosti, sekä kulttimaineen saavuttanut humoristinen toimintapeli God Hand, joka myi tosi kehnosti. Se oli paitsi Shinji Mikamin ensimmäinen ja viimeinen Clover-peli, myös Cloverin viimeinen julkaisu.
Uusien pelien myyntiluvut eivät riittäneet Capcomin pukumiehille, ja Clover Studio yritettiin sulauttaa takaisin emoyhtiöön. Tästä eivät Cloverin nimekkäimmät pelintekijät, eli Shinji Mikami (Resident Evil), Hideki Kamiya (Devil May Cry) ja Atsushi Inaba (Phoenix Wright) pitäneet.
Herrat pakkasivat tavaransa elokuussa 2006 ja perustivat Seeds Inc. -yhtiön, joka myöhemmin nimettiin uudestaan Platinum Gamesiksi. Kun isot nimet poistuivat Cloverilta, sulki Capcom studion ovet keväällä 2007.
Ajan platinoimaa
Platinum aloitti vauhdilla. Jo vuonna 2009 se julkaisi Japanissa kolme peliä: Bayonettan Xbox 360:lle ja PS3:lle, MadWorldin Wiille ja Infinite Spacen Nintendo DS:lle. MadWorld jätti minut kylmäksi sekavan toimintansa vuoksi, vaikka näytti ulkoisesti Sin City -sarjakuvan teoreettiselta peliversiolta. Bayonettasta lisää tämän lehden arvostelussa.
Infinite Space on yksi Platinumin vähemmän tunnettuja helmiä. Avaruusdraamaa ja japsiropeilua yhdistävää eeposta ei valitettavasti koskaan julkaistu Euroopassa, ja se onkin valitettavan harvinainen löytö nykyään.
Ressumies Shinji Mikamin ensimmäiseksi ja viimeiseksi Platinum-peliksi jäi vuonna 2010 julkaistu Vanquish, joka teki räiskinnöille saman minkä Bayonetta toimintamätkinnöille: sai kaikki kilpakumppanit tuntumaan ja näyttämään auttamattoman hitailta ja tylsiltä.
Vanquishin riippakivi on japanilainen kummallinen tarinankerronta, mutta se on paikkansa ansainnut yhtenä Platinumin parhaista peleistä. Vanquishin jälkeen Mikami keskittyi omaan pelistudioonsa, Tango Gameworksiin, jonka ZeniMax myöhemmin osti. Myöhemmin tänä vuonna ilmestyvä The Evil Within on ensimmäinen Mikamin ohjaustyö sitten Vanquishin valmistumisen.
Vuonna 2012 Japanissa (2013 muualla maailmassa) ilmestyi jatko-osa MadWorldille, joskaan tällä kertaa ei Wiille. Xbox 360:n ja PS3:n Anarchy Reigns hylkäsi MadWorldin persoonallisen graafisen tyylin, mutta ei silti kerännyt edeltäjäänsä suurempia kehuja. Harmi, sillä MadWorld ja Anarchy Reigns ovat ehtaa Platinumia: omaperäisiä, uskaltavia ja erilaisia toimintaspektaakkeleita. Ne eivät vain ole yhtä kiillotettuja ja viimeisteltyjä kuin platinapelit parhaimmillaan.
Vuonna 2013 Platinum rysäytti ulos kaksi peliä. Vuoden alussa ilmestyi Metal Gear -sarjan toiminnallisin osa Metal Gear Rising: Revengeance, jota verrataan Bayonettaan eikä turhaan. Molemmissa on sitä samaa överimätkeen ja hulppean juonenkuljetuksen esanssia, joka pitää naaman iloisena ensimmäisistä potkuista aina lopputeksteihin.
Vuoden takainen Wii U:n The Wonderful 101 oli selvä kunnianosoitus Viewtiful Joelle. Sarjakuvamaista supersankaritoimintaa, tällä kertaa massiivisemmassa mittakaavassa tarjoillut peli oli sekoitus toimintaa ja pikminimaalista joukkojen käskytystä. Isoin ongelma oli se, että sata pikkusankaria teki toiminnasta epäselvää, muuten Wonderful 101 on vallan mainio toimintapeli.
Kun Platinum teki jatkoa Bayonettalle, pelaajakunta kohahti mutta pahalla tavalla: p-myrsky ja mylväys, miksi se tulee vain Wii Uulle? Onko Platinum hypännyt nipalaisten leiriin? Ei, vaan siksi, että ilman Nintendoa koko Bayonetta kakkosta ei olisi ikinä tehty.
Platina on kultalevyjä kalliimpaa
Platinum Games on tehnyt monta erinomaista peliä, jotka kaikki, Infinite Spacea lukuunottamatta, ovat vauhdikasta toimintaa. Ei siis ihme, että kun edesmenneen THQ:n omaisuutta huutokaupattiin, Platinumin Atsushi Inaba sanoi olevansa kiinnostunut Darksiders-mätkinnästä. Darksiders ei kuitenkaan päätynyt Platinumin talliin, mutta ei se firmaa hidasta.
Pari viimeisintä Platinum-peliä tippui Nintendon Wiilaariin, mutta ei kannata epänipailijoiden olla huolissaan: vielä tämän vuoden aikana Platinumilta tulee animaatiosarjaan perustuva The Legend of Korra, sekä jossain tulevaisuudessa Xbox One -yksinoikeudella isoja hirviöitä ja lohikäärmeitä sisältävä Scalebound, jonka ohjaksissa on itse Hideki Kamiya.
Arvostelut kehuvat ja fanit ovat fanaattisia, mutta Platinumin pelit eivät ole megamenestyjiä.
Toivon että ne menestyvät tarpeeksi, jotta jatkossakin studion nimi lukee uutukaisen pelini boksissa. Maailmassa on aina tilaa pelitalolle, joka tahallaan ui vastavirtaan ja tekee mitä haluaa.
Juho Penttilä
