Move-aikakauden kolmantena jouluna heitetään loitsuja, tanssitaan ja urheillaan.
Petri Heikkinen
Wonderbook: Book of Spells
Ensimmäinen Wonderbook on Potter-maailmaan sijoittuva Book of Spells, jossa opetellaan Potter-kirjoista tuttuja loitsuja. Kamera tunnistaa symbolit kirjan sivuilta, vieläpä suhteellisen himmeässä valossa. Kun lattialla lojuvan Wonderbookin tukevia pahvisivuja käännetään, kirjan ruudulla näkyvästä virtuaaliversiosta aukeaa samaan tahtiin uusia sivuja, joilla on loitsuihin liittyviä lyhyitä tarinoita, pieniä yllätyksiä, minipelimäisiä loitsuharjoituksia ja kappaleen loppukokeita. Kädessä heiluva Move muuttuu telkkarin ruudulla taikasauvaksi.
Loitsun opiskelua edeltää huumoripitoinen, leikehahmoilla kuvattu kertomus loitsun keksijästä. Tarinan jälkeen opetellaan loitsun aktivointiin tarvittava Move-ele tai pikemminkin piirros. Käytännön harjoitukset hoidetaan loitsun tyyppiin sopivalla minipelillä. Kappale päättyy neljä loitsua yhdistävään kokeeseen, jossa pitää älytä käyttää oikeaa loitsua oikeassa paikassa. Peleissä kameran kuva huoneesta kutistuu johonkin ruudun kolkkaan, josta singotaan loitsuja 3D-maailman kohteisiin. Muistia ja hoksottimia ei rasiteta, sillä vihjeitä tarjotaan joka käänteessä.
Englannin ohella Book of Spells posmottaa suomea ja muita eurokieliä, mutta enkku on sitä ymmärtäville ainoa oikea valinta: suomalaisen kertojan virkamiesmäinen esiintyminen jättää rutkasti toivomisen varaa. Elottoman suomen ohella henkilökohtaiseksi ongelmakseni nousi lattialla istuskelu, sillä selkäni uhkasi yt-neuvotteluilla jo puolen tunnin jälkeen. Lapset jaksoivat matolla kököttämistä huomattavasti pidempään: esiteini-ikäinen Potter-fanityttö piti kolmen tunnin peliputken jälkeen kiskoa Book of Spellsistä puoliväkisin irti.
J.K. Rowlingin käsikirjoittama Wonderbook: Book of Spells on yhtä paljon interaktiivinen kuvakirja kuin videopeli. Se ei menoa hidastanut, koska kokonaisuus viihdytti, vaikka potterismini on jäänyt leffojen katsomisen tasolle. Wonderbook: Book of Spellsin kohdeyleisöä ovat selvästi nuoret Potter-fanit, jotka eivät ole saaneet kirjoista vielä tarpeekseen. Ja heitähän riittää.
Neljä Movea (82)
Tyylikäs Potter-maailmaan sijoittuva pelin ja interaktiivisen kuvakirjan sekoitus.
DanceStar: Party Hits
Haluaisin olla parkettien partaveitsi. DanceStar: Party Hits ei ehkä parantanut suoritustani parketilla, mutta se auttoi löytämään sisäisen travoltani. Tanssitähdessä seurataan valmiiksi purkitettuja tanssirutiineja, joiden taustalla pyörii lantiota liikuttavia hittejä peräti viideltä vuosikymmeneltä. Diskosankarien seuranta hoidetaan luonnollisesti Move-ohjaimella.
Biisin teeman mukaan hupaisiin rooliasuihin pukeutuneet mallitanssijat kantavat pelaajan tapaan Movea, joten liikkeen oikeaa suoritustapaa ei tarvitse arvailla. Liikkeiden ennakointia autetaan hahmosymboleilla, jotka ovat ainakin osittain biisikohtaisia. Harmillisen harmaan biisivalikoiman ehdottomia kohokohtia ovat Boney M:n Rasputin 1970-luvulta ja Reel 2 Real featuring The Mad Stuntmanin ysärihitti I Like to Move It.
Vaikeustaso nousee luonnollisesti: korkeammalla tasolla on enemmän ja vaikeampia liikkeitä kuin alemmalla tasolla. Yhtälöön tuodaan lisää vaihtelua biisien kolmella kiinteällä aktiviteettitasolla. Ennen pitkää koko ukko heiluu sormenpäistä lantion kautta varpaisiin. Ja siis niinq oikeesti O-M-G, jos professional-tasolla yrittää tosissaan tehdä kaiken, lattia tömisee, happi loppuu ja hiki roiskuu tirskuvaan katsomoon saakka.
Mutta mutta, toisin kuin Kinect-peli Dance Centralissa, tosissaan yrittäminen on vapaaehtoista. Yksi Move ei voi millään pystyä valvomaan koko kroppaa, joten laiskuri (en minä) huiskii vain yhdellä kädellä. Miksi yksinäinen tanssitähti ei saa halutessaan käyttää kahta Movea? Huijaaminen ja löysäily olisi huomattavasti vaikeampaa, jos molempien käsien olisi pakko liikkua oikein.
Totisia diskomiehiä (en taaskaan minä) harmittaa vaatimaton hienoa–hyvä–hylsy-tason palaute liikkeistä. Niiden perusteella on vaikea sanoa, mitä meni vikaan. Treenitilassa kappaleiden vaikeita osuuksia saa junnata vapaasti, mutta se ei ole sama asia kuin Dance Centralin liikkeiden vaiheittainen, hidastuksien tukema opiskelu. Raflaavampaa musaa ja toinen Move joka pelaajalle, niin kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Kolme Movea (76)
Kelvollinen tanssipeli, jossa fuskaaminen on liian helppoa.
Sports Champions 2
Yleensä jatko-osien mantra on enemmän ja erikoisempaa, mutta Sports Champions 2:lla se on sitä samaa ja tavallisempaa. Innostus huitomiseen hiipui heti kättelyssä, sillä lajivalikoima on niin nähty: keilailua, nyrkkeilyä, jousiammuntaa, skicrossia, golfia ja tennistä. Lajivalinnoista voi olla monta mieltä, mutta siinä tärkeimmässä jutussa Sports Champions 2 ei petä: Move seuraa lajeille ominaisia liikkeitä tarkasti ja aidon makuisesti. Arcademaisen rennosti, mutta tarkasti.
Useimmat lajit ovat parhaimmillaan, kun käytössä on kaksi Movea per pelaaja. Ykkösestä tuttu jouskari ja nyrkkeily muuttuvat huomattavasti letkeämmiksi kahdella ohjaimella. Nyrkkeilyä tuskin tarvitsee selittää, jousiammunnassa toinen Move esittää pyssyä ja toinen nuolta. Jouskari ja golf nousivat suosikeikseni, sillä niissä aidolta tuntuva suoritustapa yhdistyy suhteellisen kiinnostavaan peliin. Nyrkkeily on periaatteessa kivaa, mutta pahuksen hikistä huitomista, joten se jää huvimielessä usein erätauolle.
Muidenkaan lajien kontrolleissa ei ole valittamista. Tenniksen kämmen- ja rystylyönnit sujuvat sutjakasti, mutta ukkoa ei saa ohjata itse. Keilailu on minusta muuten vain aika tylsää, jopa ihan aidossa hallissa. Hiihtokrossin ohjaus toimii kivasti Moveja (sauvoja) pyörittelemällä ja lykkimällä, mutta itse peli on SSX:n kaukainen sekundaserkku.
Sports Champions 2 on ykkösosan tapaan realistisen makuista viihdeurheilua, joka ei ole missään nimessä ryppyotsainen simulaatio, mikä näkyy jo lennokkaissa hahmoissa. Näin tutuissa ja turvallisissa lajeissa on vain yksi ilmeinen ongelma: kyseisiin lajeihin erikoistuneet pelit hoitavat hommansa kattavammin. Ensimmäisen osan peleille ei ollut juuri vaihtoehtoja. Ykkösosan lajit olivat hyvässä mielessä harvinaisempia. Gladiaattorit ja bocce yksinkertaisesti kuulostavat jännemmiltä kuin pugilistit tai keilailu.
Kolme Movea (74)
Kuusi lennokkaan arcademankelin läpi puristettua urheilulajia.
wbbos1.jpg
Wonderbook: Book of Spellsin voi yhdistää Pottermore-tiliin.
dsph2.jpg
Taustalla rullaavat kappaleiden alkuperäiset videot.
spocha21.jpg
Sports Champions 2:n kontrollit toimivat tarkasti.
PS3
Muuta: Vaatii Playstation Moven.
