us.playstation.com/ps3/playstation-move
Kepin kärjessä vilkkuu, Sonyn uusin valopilkkuu. Testasimme PlayStation Move -liikeohjausta karuissa kenttäolosuhteissa: minun kotonani.
Neljä vuotta sitten liikeohjaimet olivat uusinta uutta: jotain erikoista ja innostavaa, jotain, jolla Wii erottui edukseen sitä samaa wanhaa kauppaavista kilpailijoistaan. Tavisten hupihermoon osunut Wiimote teki Nintendosta jälleen pelialan kiistattoman johtohahmon.
Nyt Sony iskee takaisin Nintendon omilla aseilla – Wiimoten inspiroimalla PlayStation Movella. Se, mikä riitti neljä vuotta sitten, ei riitä enää, joten Moven täytyy olla esikuvaansa parempi. Ja sitä se totisesti on.
Omalaatuisen näköinen Move-tanko solahtaa mukavasti aikuisen käteen. Kämmen läpsähtää laitteen takamukseen ja sormet tarraavat kapeaan vyötäröön. Etusormi asettuu luontevasti pitkäliikkeiselle liipaisimelle, peukalo kookkaan Move-näppäimen päälle. Toissijaisille toiminnoille varatut neljä kuvionäppäintä sijaitsevat Moven ympärillä, joten peukulla riittää tekemistä. PlayStation-, Start- ja Select-namiskojen käyttö vaatii kurottamista ja koukistelua.
Kiinteän akun USB-latauksen jälkeen Moven valopalloa seuraava PlayStation Eye -kamera asetetaan television keskilinjalle ruudun ylä- tai alapuolelle. Peruskalibroinnissa ohjaimella osoitetaan kameraa runsaan kahden metrin päästä. Jatko riippuu pelistä. Sports Championsissa Movea pidetään ennen jokaista sessiota jalan vieressä lepoasennossa, olkapään tasalla ja vyönsoljen kohdalla, mutta muissa peleissä selviää vähemmällä. Kalibrointi kannattaa tehdä suoraan kameran edestä ja oikealta etäisyydeltä, muuten ohjaus ei välttämättä reagoi toivotulla tavalla. Ja hujopit pelaavat jonkin verran kauempaa kuin tumpit.
Etukäteen olin skeptinen Moven toiminnasta kaikissa olosuhteissa, sillä tekniikka tukeutuu voimakkaasti PlayStation Eye -kameraan. Mielessäni kummitteli PS2:n optimaalisia feng shui -olosuhteita vaativa EyeToy-systeemi. Toinen kerta toden sanoo, ja EyeToyn ongelmat on selvästi tiedostettu: tavallinen kotivalaistus tai sen puute ei vaikuta Moven toimintaan mitenkään, vapaata tilaakin tarvitaan vain käsien ulottuvuuden verran.
Move selvisi tyylipuhtaasti ääriolosuhteista, sillä sen enempää suoraan takaa sälekaihtimen läpi porottava aurinko, takaviiston kirkas sähkövalo tai runsaasti kontrasteja sisältävä tausta eivät haitanneet liiketunnistusta. Pimeä ja hämärä ovat itse itseään valaisevalle Movelle luonnollisesti vielä päivää helpompia olosuhteita.
Tarkkaa touhua
Kameran avittamat liiketunnistimet seuraavat liikkeen suuntaa, nopeutta ja ohjaimen asentoa miellyttävän tarkasti. Sports Championsin pöytätennismaila ja Start the Partyn minipelihäkkyrät apinoivat Moven liikkeitä yksi yhteen normaaleissa pelitilanteissa. Muun muassa Sports Championsin petankkimaisessa boccessa heittoon tarvittava voima on helppo arvioida ilman mittareita. Ohjaimen lagi on olematon tai niin pieni, ettei sillä ole käytännön merkitystä. Tähtääminen on Wiimoten tapaan suhteellista, ei valopyssymäisen absoluuttista: ruudulla täytyy olla virtuaalitähtäin.
Kokeilin Movea Sports Championsin ja Start the Partyn ohella Kung Fu Riderilla ja EyePet: Move Editionilla. Tästä nelikosta sporttipaketti on ehdottomasti paras veto Move-fiilistelyyn. Sports Championsin kuusi peliä ovat viihdyttäviä, realistisia ja yllättävän monipuolisia: jousiammunta, bocce ja frisbee-golf tekevät Sports Championsista Moven alkutahtien ykköshankinnan. Jousiammunta kaipaa tosin kahta Movea – yhdellä Movella osoittelu tuntuu pistooliammunnalta. Satsin turhake oli Start the Party, jonka EyeToy-tyyppiset minipelit ovat tylsiä ja niitä on liian vähän.
PS3:n käynnistys, sammutus ja käyttöjärjestelmä toimivat kätevästi kokonaan Movella, joten padia ei tarvita. Käyttistä ei ole (vielä) varsinaisesti Move-optimoitu, mutta liipaisin pohjaan plus heilutus johonkin suuntaan emuloi riittävän hyvin padin suuntanäppäintä.
Toimivasta ja tarkasta tekniikasta huolimatta jo muutaman tunnin jälkeen päälle puski déjà vun siivittämä ”Tässäkö tämä nyt oli?” -tunne. PlayStation Move tekee toki sen mitä lupaa, ei siinä mitään, mutta se ei ole missään nimessä mikään uusi tai mullistava keksintö – siihen tarvittaisiin aikakone.
Vaikka putosin mainosrumpujen piiskaamasta alkuhuumasta nopeasti innovaatiokrapulaan, Moven jättämät vibat olivat selkeästi positiivisia. Jos softatuki vastaa pätevän tekniikan huutoon, PS3 porskuttaa Moven voimalla vielä pitkään. Olettaen, että peligurut ovat tilanteen tasalla, laitteen ainoaksi potentiaalisesti (isoksi) ongelmaksi jää markkinapenetraatio. Moven valtavirran menestys edellyttää ahkeraa bundlaamista kone- ja pelipaketteihin, sillä konsolin hankinnan jälkeiset lisäkustannukset ovat massoille myrkkyä.
Kölnin Gamescom-tapahtuma elokuun puolivälissä oli yllättävän suuri. Messuhallin neljässä yleisö- ja kahdessa ammattilaishallissa oli yhteensä 505 näytteilleasettajaa ja yleisöä järjetön määrä. Olen pitänyt Saksan pelimessuja lähinnä E3:n uudelleenlämmittelynä näin lehdistön silmin nähtynä, mutta nyt täytynee muuttaa mielikuvaa.
Gamescom on Euroopan tärkein pelitapahtuma, ilman epäilyksen häivää. Kun ennen Saksan messuilla oli paikalla lähinnä paikallisia maahantuojia, nyt kaikki isot firmat olivat panostaneet valtaviin osastoihin ja jopa uusiin julkistuksiin. Hillittömiä jonoja keräsivät esimerkiksi Fallout New Vegasin, WoW: Cataclysmin ja Call of Duty: Black Opsin hehtaarin kokoiset suljetut osastot, joissa todennäköisesti esiteltiin peliä videoitten voimin. En tosin viitsinyt jonottaa tuntikausia vain varmistaakseni asian.
Messuilla rahvas pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan niin PlayStation Movea kuin Xboxin Kinectiä. Mitään valtavaa ryntäystä en kuitenkaan nähnyt, vaan pelit keräsivät tasaisesta kokeilijoita.
Kinect ja Move vievät pelaamisen aivan uusiin – tai no, uusiin ja uusiin – nintendomaisiin sfääreihin. Taikasanana molemmissa on liike: pelaamisesta tulee erittäin fyysistä. Kinectillä ohjainta ei ole lainkaan ja peleinä tanssia, jumppaa, urheilua, Movella edellisten lisäksi vielä ammuskelua ja muita perinteisiä pelejä. Kohderyhmä tuntuu molemmilla olevan sama: padeja vieroksuva kansanosa on saatava pelaamaan hinnalla millä hyvänsä.
Mutta kerrankin pelaavia ihmisiä oli hauska katsella. Sen sijaan, että pelaajat olisivat tuijottaneet lasittunein katsein ja padi kädessä ruutua pimennetyssä hallissa, he heiluivat, hyppivät, pyörittivät takapuolta ja yrittävät huitomalla osua maaliin. Virne oli lievästi vahingoniloinen, sillä ”pelaaminen” oli välillä tosi nolon näköistä.
Nintendon 3DS löi ällikällä: se on ihan oikeasti kolmiulotteinen. Nintendogsista oli pelattava versio, jossa hauveli muun muassa nosti tassut ruudun alalaitaan ja työnsi päänsä siitä ulos, Metal Gear Solidin viidakko-osuudessa käärme teki saman tempun ja Mario Kartissa horisontti näkyi pitkälle. 3DS:ää pitää kokeilla, ennen kuin uskoo, kuinka todellisen tuntuista sen kolmiulotteisuus on. DS-fanina tämä nousi ehdottomasti odotuslistani kärkeen.
Gamescom oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Eurooppa tarvitsee oman pelitapahtumansa, ja Saksa keskellä Eurooppaa on siihen hyvä paikka. Saa nähdä, miten paisuva Gamescom vaikuttaa E3:een. Jo nyt E3:sta puuttuivat pohjoismaiset ja suomalaiset alan ammattilaiset. Köln on paljon lähempänä ja paljon halvempi.
Ihan vaan vinkkinä: Gamescom on jälleen elokuussa ensi vuonna. Kölniin pääsee helposti Frankfurtin kautta junalla. Sinne!
