Iltalehtien otsikot ovat ristineet Internetin pornoluolaksi, johon kellään kunnon ihmisellä ei voi olla kunniallista asiaa. Mutta tietokonepelit ovat sentään vielä moraalisesti hyväksyttävää ajanvietettä. Ovathan?
Aina kun joku keksii jonkin uuden median, joku toinen keksii käyttää sitä alastomien naisten esittelemiseen. Tuskin ensimmäinen valokuva ehti kuivua kehitteistään, kun ensimmäinen malli riisui itsensä kameran linssille. Myös elävän kuvan alkutaipaleelle mahtuu joukko "anatomisia tutkielmia".
Ei siis mikään ihme, että CD-ROM-levymarkkinat ovat täynnään nakuGIFfiromppuja. Sen sijaan tietokonepelaajat ovat saaneet nauttia neitseellisestä viattomuudesta yllättävän pitkään. Jos Commodoren Samantha Fox Strip Pokeria ei lasketa, tietokonepelit ovat olleet hyvin kesyjä, eikä neiti Foxinkaan suloissa päässyt pahemmin hengästymään, siitä piti Kuusnelosen grafiikka huolen. 1024x768 pistettä 16 miljoonalla värillä on kuitenkin huomattavan eri asia.
Itse asiassa rohkein 64-kauden peli oli Infocomin hulvaton tekstiseikkailu The Leather Goddesses of Phobos, jossa Phoboksen nahkajumalattaret yrittivät vallata Maan ja sen miehet itselleen seksileluiksi. (Jahka saan sen tolvanan käsiini, joka teki heidän suunnitelmansa tyhjäksi...) Mukana oli myös haju. Itse asiassa Leather Goddessesissakaan ei valinnaisista tuhmuustasoista huolimatta sanottu mitään, mikä olisi voinut loukata suurta amerikkalaista enemmistöä. Pelaajan mielikuvituksen on kuitenkin paljon helpompi lisätä tekstistä kuin kuvasta puuttuvat yksityiskohdat.
Leather Goddesses sai myöhemmin kokea myös graafisen jatko-osan, joka oli omalla tavallaan ihan hauska. Sääli vain, ettei CD-ROM-tekniikka ollut tuolloin vielä käytettävissä. Grafiikan ja animaatioiden seurauksena peli oli kunnioitettavasta levykepinosta huolimatta varsin simppeli. Erikoisuutena mainittakoon, että Leather Goddessesin kakkososa on ainoa tuntemani peli, jossa esiintyy myös verkkosukkiin puettu lammas.
Mamoilua
Suurten ohjelmatalojen rohkeiksi mainostettujen pelien anti on ollut myös viime vuosina varsin vaatimatonta, vaikka niin Amigasta kuin PC:stäkin periaatteessa löytyisi puhtia kunnianhimoiseen naisennahan esittelyyn. Esimerkiksi lehdistön seksipeliksi ristimässä Leisure Suit Larry -sarjassa päästään itse asiaan vain sarjan ensimmäisessä osassa. Ja silloinkin ruudulla liikuksii vihjailevasti pelkkä iso musta lappu, jossa lukee: "sensuroitu". Syykin Larry kesyyntymiseen alkuunsa tiedetään. Sierra sai läjäpäin valituksia asiakkailta, joiden mielestä pomppiva sensuroitu-lappu oli ollut niin räävittömän rivo, että se oli järkyttänyt heidän mielenrauhaansa.
Legendin tuhmuudestaan kuulu Spellcasting-sarja on samaa tasoa, eli ilmeisesti amerikkalaiset peliohjelmoijat ovat eläneet koko ikänsä näppäimistön ääressä eivätkä ole koskaan piipahtaneet esimerkiksi uimarannalla. Heistä bikinit ovat ehdottomasti kuolaamisen arvoinen näky, ja rintaliiveistä lähtee taju.
Videopätkillä terästetyiltä CD-ROM-uutuuksilta luulisi voivan odottaa enemmän, mutta niin Tsunamin Man Enough kuin Accoladen Voyeurkin lähinnä pitkästyttävät pelaajaa. Esimerkiksi Man Enoughin pelaaja joutuu käymään treffipalvelun kaikki tytöt läpi yrittäessään päästä puusta pitkään. Typsyt kyllä pukeutuvat viisi numeroa liian pieniin vaatteisiin ja vihjailevat ties mistä, mutta siihen se sitten jääkin. Eikä kukaan viitsisi ryhtyä tirkistelijäksi, jos ikkunoiden anti olisi Voyeurin tasoa. Kummankin pelin seksikkäin osa on pelilootan kansi.
Lääh lääh
Mutta on tässäkin lehdessä arvosteltu pelejä, joissa voi nähdä jopa nännin. Pehmopornopelien saralla on kunnostautunut erityisesti Los Angelesissa majaansa pitävä MegaTech Software, jonka tunnetuimpia nimikkeitä ovat Cobra Mission ja Metal & Lace.
Seikkailupelimäinen Cobra Mission sekä mäiskintään keskittyvä Metal & Lace ovat siitä erikoisia, että peleinä ne on selvästi tarkoitettu lapsille, mutta silti ne ovat silkkaa pornoa, joskin kesyhköä sellaista. Syynä tähän on pelien tausta. MegaTech hankkii pelinsä Japanista ja sovittaa ne Amerikan markkinoille. Ja Japanissa nämä pelit tisseineen kaikkineen on tarkoitettu nimenomaan 12-14-vuotiaille pojille. (Ja sitten länsimaista kulttuuria kutsutaan vielä edistyneeksi, hmph.)
Pistin soittaen Losiin ja sain käsiini MegaTechin tuotepäällikön nimeltä Kenny Wun, joka ystävällisesti vastasi kysymyksiini:
Miten perustelette erotiikan käytön peleissänne?
"Haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että meidän pelimme eivät ole mitään pornoa, vaikka niissä onkin ripaus hyvällä maulla toteutettua erotiikkaa. Megatechin toiminta-ajatuksena on tarjota kypsille 15-35-vuotiaille pelaajille viihdyttäviä pelejä."
Mitä mieltä olette Herb Liebermanin aloitteesta kieltää pelit, joissa vihjataankin seksiin?
"Sanoisin hänelle ensimmäiseksi, että "Herää pahvi!" Pelit ovat viihdettä, jonka ääressä ihmiset rentoutuvat rankan työpäivän jälkeen. Jos Herb tahtoo kieltää kaiken seksin, suosittelen häntä aloittamaan televisiosta, kirjoista ja elokuvista, medioista, joihin "viattomat lapsoset" pääsevät paljon helpommin käsiksi kuin peliin, joka vaatii toimiakseen tehokkaan PC:n, äänikortin, yms."
Onko keskustelu pelisensuurista vaikuttanut teidän toimintaanne?
"Ei. RSAC on määritellyt peleille Yhdysvalloissa ikärajat, mutta ne eivät ole pakollisia. Olemme kuitenkin iloisia siitä, että ikärajajärjestelmä on olemassa. Minullakin on lapsia, jotka eivät mielestäni ole rittävän vanhoja pelaamaan meidän pelejämme. Pelin ostajan täytyy saada tietää, millaisesta ohjelmasta kulloinkin on kyse. Meidän vastuullamme on kertoa asiakkaalle, mitä peli sisältää, asiakkaan vastuulla on valita, mitä hän haluaa pelata."
Miten asiakkaat ovat reagoineet teidän tarjoomuksiinne? Kehuja? Pommiuhkauksia?
"Useimmat meidän asiakkaamme ovat pitäneet näkemästään. Me tarjoamme vaihtoehdon lapselliselle pelitarjonnalle. Me saamme toki valituskirjeen tai kaksi kuussa, mutta myös vinon pinon ihailijapostia. Toistaiseksi emme ole saaneet pommiuhkauksia, päinvastoin, Megatech-fanit rukoilevat päästyä toimistoomme!"
Miten varmistatte sen, että pelienne ikärajoitukset myös pitävät?
"Peliemme vähittäismyyntiversioissa on tarra K-13 väkivallan ja kielenkäytön takia. Monet K-18-päivityslevyistä myydään vain postitse, jolloin K-18-asiakkaitten pitää lähettää kopio ajokortistaan tai muuten todistaa ikänsä. Joskus myymme K-18-pelejä kaupoissa, mutta silloin edellytämme, että kauppias noudattaa rajoitusta. Ihan sama kuin että Playboyta myydään kirjakaupoissa." (Megatechin peleistä on siis kaksi versiota: K-13-peli päivitetään K-18-peliksi. -toim.huom.)
Miksi käytätte japanilaista piirrostyyliä peleissänne?
"Kun perustimme Magatechin neljä vuotta sitten, huomasimme, että kukaan ei tee pelejä nuorille aikuisile. Markkinatutkimuksessa huomasimme, että 85 prosenttia pelaajista oli uusista asioista pitäviä miehiä. Silloin löysimme Animen, se on seksikästä jo itsessään ja me rakastuimme siihen välittömästi."
Millaisena näette erotiikan roolin peleissä tulevaisuudessa?
"Ei voi mitään, seksi myy ja pysyy. Joka alalla käytetään seksisymboleja säännöllisesti edistämään myyntiä. Me käytämme seksikästä Animea parantaaksemme pelejämme. Kuulin juuri er
