Näyttöruudun tuijottamisen on epäilty rasittavan silmiä ja monitorin säteilyn vaurioittavan sikiöitä. Todellisuudessa tietokoneet käyvät kuitenkin pahiten selän päälle.
Kotimikrojen ergonomisia ongelmia ei ole pahemmin tutkittu eli olen penkonut työpaikoilla käytettyjä tietokoneita koskevia selvityksiä. Tietokoneen käyttöpaikasta riippumatta lopputulos on sama: lisääntynyt todennäköisyys saada riesakseen tuki- ja liikuntaelimistön vammoja. Vai eikö selkä ole muka tuntunut pitkän Civilization-session jälkeen joskus jäykältä?
RSI-epidemia
Tuki- ja liikuntaelimistön vammautumisesta puhuttaessa ajatus ei välttämättä ensimmäiseksi käänny näppäimistön naputteluun. Kotona tai työpaikalla käytetty tietokone on kuitenkin huomattava rasitusvammojen aiheuttaja. Esimerkiksi Australiassa on kiinnitetty jo 80-luvulta lähtien huomiota tietokoneen käyttäjiä vaanivaan RSI-epidemiaan (repetitive strain injury eli toistuvaiskuormitusvamma). Vuosia samanlaisena toistuva kevyt kuormitus, esimerkiksi tietokoneen näppäinten painaminen, on voinut johtaa jopa invalidisoitumiseen.
Vastaavasti Saksassa tehdyssä selvityksessä on käynyt ilmi, että toimistotöissä eli tietokoneiden ääressä istuvat ihmiset joutuvat olemaan tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien vuoksi enemmän sairaslomalla kuin rakennuksilla tai teollisuudessa työskentelevät ihmiset. Ongelmasta kielii myös tutkimustulos, jonka mukaan yli puolet tietokonetta työssään käyttävistä henkilöistä käyttää särkylääkkeitä, ja 15 prosenttia lääkitsee vatsavaivoja. Kumpikin luku on merkitsevästi suurempi kuin tietokoneita käyttämättömällä vertailuryhmällä.
Mutta mikä nämä ongelmat aiheuttaa? Istumatyönhän pitäisi olla kevyttä.
Homo sedens
Seisovalta ihmiseltä, homo erectukselta, kului 65 miljoonaa vuotta sopeutua kahden jalan varassa tasapainoilemiseen. Tietotekniikan myötä meidän elämämme on yhä istuvampaa. Meistä on tulossa istuvia ihmisiä (homo sedens), eikä elimistöllämme ole ollut kuin kymmenkunta vuotta aikaa sopeutua.
Ongelmaa on yritetty ratkaista kehittämällä yhä mukavampia ja mukavampia tuoleja, joissa lojua näyttölaitettaan tuijottaen. Ensimmäisten selkävaivojen myötä näitä työtuoleja on alettu ostaa myös kotimikrojen ääreen. Tämä on kuitenkin vain pahentanut tilannetta.
Mitä mukavampi tuoli, sitä vähemmän siinä istuessaan tuntee tarvetta liikkua. Asento voi säilyä lähes samanlaisena jopa useita tunteja. Semminkin, jos tietokoneen ruudulla pyörii mielenkiintoinen peli. Työhön kyllästyy aina välistä ja lähtee hakemaan kahvikupillista, pelit kuitenkin suunnitellaan nimenomaan luomaan kestävä kiinnostus, hävittämään pelaajan ajantaju.
Liikkumaton istuma-asento vaurioittaa sekä ristiselän pehmytkudoksia että selän välilevyjä. Välilevyihin ei nimittäin johda verisuonia, vaan ne saavat ravinteensa osmoottisen vaihdon kautta. Kun välilevy selän liikkuessa puristuu kasaan, se tyhjenee, ja kuona-aineet poistuvat. Kun välilevy selän jälleen taipuessa venyy, se imee selkäydinnestettä sisäänsä, jolloin kudoksiin kulkeutuu happea ja ravinteita.
Mukavassa tietokonetuolissa selkää ei tarvitse liikuttaa. Välilevyjen aineenvaihdunta ei toimi. Solut eivät saa happea eivätkä pääse eroon kuona-aineistaan. Välilevyjen kudos rappeutuu. Välilevyt surkastuvat. Ja kaikki tämä vain istumalla.
Lihasten vaurioituminen liikkumattomassa istuma-asennossa on hieman monivaiheisempi, mutta yhtä väistämätön noidankehä. Selkälihasten kipeytyminen johtaa yhä liikkumattomampaan asentoon istujan varoessa kivuliaita liikkeitä. Tämä puolestaan entisestään pahentaa kipeytynyttä kudosta tuhoavaa tulehdusta.
Poppakonsteja
Tuhansien markkojen hintaiset työtuolit eivät siis ole ratkaisu tietokoneperäisiin selkävaivoihin. Itse asiassa vielä ei olla edes varmoja siitä, missä asennossa tietokoneen ääressä oikein pitäisi istua. Esimerkiksi näyttölaitteen sijoitteluun on tarjolla kolme eri koulukuntaa. Joidenkin ergonomian tutkijoiden mielestä niskan kannalta ihanteellinen katselukulma on noin 20 astetta alaviistoon. Toisten mielestä näyttölaite tulisi sijoittaa silmien tasolle, ja jotkut taas laskevat niskalihasten staattisen kuormituksen vähenevän 60 prosenttia, jos näyttöä katsotaan 15 astetta yläviistoon.
Kaikissa nykyään kaupan olevissa tietotyötuoleissa ei enää edes istuta pakaroiden varassa. Esimerkiksi allekirjoittaneen alla on niin kutsuttu polvituoli, jossa paino on nimen mukaisesti puoliksi polvien, puoliksi pakaroiden varassa. Asento paitsi pakottaa ristiselän notkon oikeaan asentoon, helpottaa jalkojen verenkiertoa. Tavallisessa tuolissa reisien paino voi puristaa jalkojen verisuonia aiheuttaen jalkalihaksiin kroonisen happivajeen.
Maksoin polvituolistani taannoin liki kaksi tonnia päästäkseni eroon tietokoneen aiheuttamasta selkäsärystä. Sain tilalle kolottavat polvet. Sittemmin onkin huomattu, ettei polvituolissa saa istua kuin pari kolme tuntia päivässä, ellei selän kanssa ole todella pahoja ongelmia. Tätä nykyä istun työmaalla tavallisessa ja kotikoneen ääressä polvituolissa, mikä on osoittautunut suhteellisen toimivaksi ratkaisuksi.
Polvituolia ostaessaan kannattaa kiinnittää huomiota sen säädettävyyteen. Useimmista kaupan olevista malleista puuttuu kaikkein tärkein ruuvi eli tuolin kahden penkin (polville ja pakaroille omansa) etäisyyttä ei voi säätää. Polvituolien valmistajat ilmeisesti kuvittelevat, että kaikilla istujilla on samanpituiset reisiluut.
Paras neuvo selkänsä tulevaisuudesta huolestuneelle tietokoneen käyttäjälle on kuitenkin se, ettei istu yli puolta tuntia kerrallaan. Eräskin alan tutkija neuvoo ihmisiä hankkimaan itselleen mahdollisimman epämukavan tuolin, jossa ei pysty istumaan pitkään. Vaikka ratkaisu on ilmeisen toimiva, se ei ole kovin käytännöllinen. Itse pidän kirjahyllyssä herätyskelloa, joka soi puolen tunnin välein. Minun on pakko nousta sammuttamaan se ja asettaa se soimaan taas puolen tunnin kuluttua. Mutta minä olenkin istunut mikron ääressä noin kymmenen tuntia päivässä jo yli kymmenen vuoden ajan aina ensimmäisestä VICistäni alkaen. Selkäni on peruuttamattomasti pilalla ja kipeytyy heti jos unohdan poppakonstini.
Ja jos selkävaivat tuntuvat kaukaa haetulta aiheelta, otetaan joskus käsittelyyn artikkelisarja, joka sisältää mm. seuraavat osat: Nintendokirugia, Nintendokyynärpää, Nintendoniska, Nintendoepilepsia ja Nintendovuoteenkastelu.
The Adventures of Luther Arkwright - Seikkailuja rinnakkaisissa todellisuuksissa
Luther Arkwrightin seikkailut sarjakuvan maailmassa alkoivat jo 70-luvun lopulla. Tällöin ajatus laadukkaasta, aikuiseen makuun piirretystä brittisarjakuvasta eli vasta sarjakuvafriikkien päiväunissa. Brittein saarilta löytyi kuitenkin lehtiä, jotka julkaisivat nuorten piirtäjien kuten Grant Morrisonin ja Bryan Talbotin tuotoksia. Yksi tällainen lehti oli Near Myths, joka aloitti The Adventures of Luther Arkwrightin julkaisemisen vuonna 1978. Pian Near Myths kuitenkin lopetettiin, ja Talbot jatkoi sarjaansa Pssst!-lehdessä aina vuoteen 1982 asti. Tällöin ilmestyi myös tarinan ensimmäisen kolmanneksen sisältävä kokooma-albumi, joka vastaa nyt suomeksi julkaistua teosta.
Kun Pssst!-lehtikin katosi markkinoilta, Talbot joutui lykkäämään Arkwrightin tarinan jatkamista aina vuoteen 1987 asti. Tällöin Pssst!-lehden entinen julkaisija ilmoitti maksavansa Talbotille siitä hyvästä, että hän piirtää tarinan
valmiiksi. Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/93 julkaistussa haastattelussa Talbot kertoo, että julkaisija yksinkertaisesti halusi lukea tarinan loppuun. Vuonna 1989 sarja oli lopulta valmis.
Neljällä Englannin arvostetuimmalla sarjakuvapalkinnolla Eaglella aateloitu The Adventures of Luther Arkwright tapahtuu nykyajassa, mutta useissa rinnakkaisissa maailmoissa. Aluksi liikutaan pääasiassa cromwelliläisten puritaanien hallitsemassa Englannissa (para 00.72.87), jossa riehuu sisällissota kuningas Kaarlen (prinssi Charles) johtamien rojalistikapinallisten ja fasistisen puritaanihallituksen joukkojen välillä.
Vähitellen lukijalle muodostuu elävä kuva lähes kaoottisen monimuotoisesta maailmankaikkeudesta, jossa rinnakkaiset todellisuudet vaikuttavat toisiinsa. Tässä maailmassa vaikuttaa kaksi voimaa. Paralleeli 00.00.00 on ainoa vakaa teknisesti edistynyt todellisuus, ja Arkwright on ainakin tarinan alussa 00:aa ohjaavan tietokoneen palveluksessa. Arkwrightin vastapuolena ovat entroopit, hajaannusta rinnakkaismaailmoihin levittävä järjestö, jonka olemus ja tavoitteet pysyvät arvoituksina lähes tarinan loppuun asti.
Ensilukemalla Arkwright on rankkaa tavaraa. Yksityiskohtia ja viittauksia eri suuntiin on niin runsaasti, että kaikkia on turha koettaakkaan seurata ennen kuin viidennellä yrityksellä. Onneksi jokaisella viidellä lukukerralla on tarjota aina uusia mielenkiintoisia elämyksiä.
Talbot on muuttanut tarinan sivujärjestystä sarjan Yhdysvaltain painokseen. Myös suomennos käyttää tätä järjestystä, jota en koe aivan niin omakseni kuin alkuperäistä. TK-kustannus on käyttänyt alkuperäisen A4-sivukoon asemesta Amerikan markkinoille pienennettyjä sivuja, mikä tekee väkivaltaa Talbotin tarkalle kynänjäljelle, etenkin akvarellimaisille takaumakohtauksille.
Pahimmat moitteet TK-kustannus saa painon valvonnan laiminlyömisestä. Puhekuplien asemoinnissa on paljon toivomisen varaa. Miten kuten paikalleen liimattujen tekstausten reunat on jätetty teippaamatta, ja niiden mustat roippeet pistävät silmään lähes joka sivulta. Myös ensimmäisen sivun otsikko on unohtunut pois. Käännös ei kummemmin töki paitsi sanakirjasta katsotun bittersweetin kohdalla.
Tällainen nipotus voi tuntua turhalta, mutta Talbot on niin hyvä piirtäjä ja Arkwright niin hyvä sarjakuva, että se ansaitsee vain parasta. Toivottavasta sarjan toinen ja kolmas albumi saadaan pian suomeksi, sillä ensimmäisen osan jälkeen lukijan aivot ovat helposti sekaisin kuin para 00-28-81:n Kiinan sisäpolitiikka.
Luther Arkwrightin seikkailut, osa I
Kirjoittanut ja piirtänyt Bryan Talbot, kääntänyt Jaakko Mäntyjärvi, tekstannut Jouko Ruokosenmäki. Julkaisija: TK-kustannus Oy. Hinta noin 95 mk.
